Nälkä, mikä ihana... tunne!

Lauantaina iski totaaliahdistus. Vaaka näytti (iltapäivällä) 63 kg! Ja olo sen mukainen. Ei sillä, että mua oikeesti hirveesti se vaa'an lukema kiinnostais, mutta kun olo on koko ajan turvonnut ja täysinäinen, alkaa todellakin ahdistaa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eikä se kuvajainen peilissäkään olotilalle ihan kauheesti helpotusta tuonut.. pikemminkin päinvastoin. Vatsa pömpöttää ja perseessäkin taas appelsiini-ihoa. Yök!
Online-pt tunnin paikka!
Ja helpotusta tuli. Lisättiin aerobisia ja muutettiin ruokavaliota ja sain muitakin vinkkejä ruokailuihin tähän mun välillä vähintäänkin hektiseen arkeeni. Ja johan alkoi tapahtua.

Edelleen saa todellakin syödä :)

Nesteet lähti siis liikkeelle saman tien. Ja olokin on jo vähän parempi. Oon myös jättänyt gluteenit pois tai ainakin minimiin eikä kyllä tosiaan turvota enää samalla tavalla ollenkaan. Ja nytkin mulla on taas pitkästä aikaa nälkä! Mikä ihana tunne! :) Taas ihan uudella fiiliksellä mennään ja motivaatio todellakin huipussaan. Tänään vedin maveissakin omat enkat niin, että kädet oli verenpurkaumilla loppupäivän :) Mahtia!

And my biggest motivation is my mirror.

Kyllä sitä puhtia nyt vaan tarvitaankin. Viime viikolla oli yks vapaapäivä ja seuraava on sitten jouluaattona (!). Nyt tulevana sunnuntainakin oikein ihana työvuoro 14.45-21.30 ja siitä tietty heti maanantaiaamuna kasiks omiin töihin, josta lentävä vaihto työpaikasta toiseen keskellä päivää ja taas puol kymppiin asti iltaan. Wuhuu! Noh, palkan siitä saa ja sitä rahaa todellakin tarvitaan. Jouluna sitten levätään.
Ja mä pääsenkin tänä jouluna todella helpolla. Mennään mummolaan, eli kotia ei juuri ole tarvinnut laittaa eikä jouluruokia valmistella.
Tuleepa tuossa välipäivinä vuosi täyteen siitä kun aloin tätä blogiakin kirjoittaa.. ehkäpä saan aikaiseksi tehtyä jonkin tiivistelmän, että mitä tämä vuosi oikein pitikään sisällään. Hyvä se on itseäkin välillä muistuttaa mistä on lähdetty ja mihin on jo päästy.

Ainiin! Bongasin Bodycampin facebookista tämmöisen kuvan, josta iloisesti yllätyin kuinka mukavasti tuo minun olkapää sieltä erottuukaan :P Jotain siis on tapahtunut!

Tehtävä: etsi kirjoittajan olkapää. Kuva Ms.Fitness 4 ryhmän yhteistreeneistä, kuvaaja Petri Mast.

Elämä hymyilee

Olipa treeni! Ja oli taas niiin kivaa :) Eli tänään treenasin pt:n kanssa eikä mulla ollut sanavaltaa siihen mitä treenataan. Ja sittenhän kyykättiin! Ja ai että se kyykkääminen on kivaa. Ei ollut koskaan ennen kukaan pt tuota etukyykkyäkään mun kanssa läpi käynytkään ja eihän siinä mitään erikoista ollut, mutta tuo pt kenen kanssa "omalla salilla" treenaan tsekkaa tosi tarkkaan noita mun nilkkoja kun ne tahtoo vempottaa vähän miten sattuu. Ja se on kyllä tosi hyvä, että niihin keskitytään, vaikkei aikoihin ole mitään kipuja ollutkaan. Sen verran pitkään ne vaivas etten ihan välttist haluis sitä kipua ehdoin tahdoin takas.
Sit lisäks treenattiin vatsoja. Ehkä siks hän oli ne vatsat valinnut, koska tiesi, että ne ei todellakaan ole mun lemppareita. Ja saatiinpa niihinkin ihan mukavasti poltetta.

Huomas tämä pt senkin, että mulle on tuota massaa nyt tällä "massakaudella" kertynyt... lähinnä vatsan seutuville. Plaah, eli se en ole vain minä itse joka sen huomaa, mutta vihdoinkin joku sanoo sen mulle päin naamaa rehellisesti! Arvostan!
Ja kyseli hän lopuks mun tavoitteistakin. Enpä mä niistä sen tarkempaa selvitystä hänelle koskaan ole tehnytkään. Nyt vähän valotin, että onhan sitä monenlaisia haaveita ja unelmia, mutta mitään aikatavoitteitahan en ole asettanut kun tuo taloudellinen puoli on kuitenkin iso kysymysmerkki.

Treenin jälkeen töitä ja illaksi mummolaan. Olinkin lapsille jo jutellut aikaisemmin, että mummolassa tarttis ehtiä käymään useammin, jotta pääsee itsekin kunnon joulutunnelmaan. Siellä on niin ihana, lämmin ja kotoista jouluinen fiilis <3 Ja tälläkin kertaa maailman paras mummo oli kattanut juuri sopivasti pöydän valmiiksi kun astuimme ovesta sitään. Ja tietysti tismalleen sellaista ruokaa jota mun tän hetkisessä ruokavaliossa sallitaan. En koskaan pysty sanoin riittävän hyvin kertomaan miten ihana äiti minulla on. Hän on yksinkertaisesti äideistä parhain.

Vielä iltapalaa tars änkeä nassuun ja sit huikeille about kuuden tunnin yöunille. Joulun ja uuden vuoden välipäivinä sitten kuitataan unevelkoja kun meinaan pääasiassa olla rennosti lasten kanssa kotona.
Ai niin ja nyt mulla on taas uutta visioo siitä mitän tän Ms.Fitness valmennuksen jälkeen! Aattelin kysäistä tältä samalta pt:ltä, että mitä se kustantais, jos hän tekis mulle treeniohjelmat ja sit seurattas sitä kehitystä kuukauden-kahden välein. Ja siis niin että kerran kuussa-kahdessa hän vetäis mulle astetta rankemman treenin. Ruokavaliosta yrittäisin huolehtia itse, mutta jos näyttäs siltä että se ei onnistu, ni sit ehkä ottas siihenkin apuja.. Mutta tätä ajatusta nyt täytyy makustella hetki nyt itsekin, tänään sen vasta päähän sain. Enkä mä tiedä, että huolisko hän edes tämmöistä projektia kun tuntuu että hänellä oli about 100 rautaa tulessa yhtäaikaa muutenkin. Vielä kaksi synttärilahjaksi saatua pt-treeniä on kuitenkin käyttämättä ja omasta toiveestani niissä treenataan selkä-olkapäät. Mun lempilapset :)

Blogikirjoitus nro 100

En ois ehkä uskonut silloin kun tätä blogia aloin kirjoittaa, että mä ihan oikeesti jaksaisin kirjoitella tätä näinkin pitkään. Tää on siis mun sadas postaus ja mä edelleen tykkään tästä.
Tuskin täällä mitään järin lukijaystävällistä ja innostavaa tekstiä on kun vain omia asioitani märehdin, mutta on tänne jokunen tuhat ihmistä sentään jo eksynyt. Kommenttejakin saa toki jättää vaikken niitten perään ole täällä kauheesti huudellutkaan :)

Edelleen olen noudatttanut BC Ms.Fitness 4 valmennuksen ohjeita,vaikka viimeks just kirjoitin kuinka ahistaa. Tää viikkokin oli jotain niin kaoottista... viiteen päivään mahtu about 50 tuntia töitä, 4 salitreeniä, 1 intervalli ja 2 aamulenkkiä. Mutta mä selvisin! Wuhuu!
Perjantaina menin töistä suoraan hierojalle ja sieltä kaupan kautta a-miehen vuokraamalle mökille Nuuksioon. Mentiin ihan kaksin (+ koira). Vähän ottamaan aikaa parisuhteellekin. A-mies kaiken järjesti joten kiitos hänelle.

Ulkoilua Nuuksion kansallispuistossa lauantaina.

Ja kun a-mies kerran oli moisen meille järjestänyt, niin mä päätin että otan todellakin rennosti joten viikonlopuksi unohdin ruokavaliot ja maistuipa mulle pari siideriä ja muutama lasi punkkuakin. Mutta kyllä mä koen, että ne oli kaikki ansaittuja :)
Nyt on ihanasti levännyt olo ja taas ihan uudella tarmolla pystyy lähtee uuteen viikkoon, josta nyt pitäis tulla sentään vähän helpompi kun en oo kun yhden illan töissä.
Salille pääsen tosin vasta keskiviikkona ekan kerran, mutta kyllä silti pitäis saada kaikki treenit ihan helposti viikkoon mahtumaan.

Tänään ostin lentoliput ja varasin majoituksen taas Lontooseen! Jee! Tällä kertaa siis menen esikoisen kanssa. Hän täyttää 7 maaliskuussa ja lähdetään heti syntymäpäivää seuraavana päivänä. Siitä tulee niin kivaa!

Mutta josko nyt alkais sunnuntai-illan puhteeks pieneen mealpreppiin ni helpottaa taas arkea pikkuisen.

Fiilis on pitkästä aikaa aidosti hyvä ja olo oikeasti onnellinen. Kyllä tämä tästä. Välillä on rankempaa, mutta kyllä sen kestää kun tietää ettei sitä ikuisesti jatku. Pitää vaan olla kiitollinen siitä mitä on ja mullahan on asia loppupeleissä tosi hyvin.

Olipa kliseistä siirappia :D Mutta näin se on.

Shitty feeling go away!

Jeps, plussakalorit jatkuu vielä joulun yli. Huhuh. Eikä mitään pientä lisäystä vaan ihan huolella.
Nyt mulle on alkanut tulee semmoinen fiilis, että nyt riittää. Mä en tiedä onko tää musta enää edes kivaa. Kroppa paisuu ja paisuu ja aerobisiakin vähennettiin uudessa päivityksessä. Ei oo enää niin kiva olla itseni kanssa. Tyhmää.
Treenit sujuu ihan kivasti kunhan vaan saa järjestettyä arjen aikataulut niin että sinne salille ylipäätänsä ehtii. Yöunet jää järjestäen joka yö alle 7, jopa alle 6 tunnin vaikken edes kävis lenkillä aamulla. Ahdistaa.
Mitä ihmettä mä tekisin nyt?
Jospa mä otan tän joulukuun lomaa tästä ohjelmasta. Syön ja treenaan niin kuin itse parhaaksi näen ja sitten tammikuusta taas alkais toimimaan niin kuin paperilla lukee? Tammikuussa alkaa kuitenkin kiristelykin, niin vois senkin puoleen olla kivempaa. Tää massan kerääminen vaan todella alkaa piisaa.
Mulla kun oli tosiaan jossain kohtaa jo tosi kiva olla itseni kanssa ja ihan pidin ookoona sitä miltä näytin, mutta nyt mua lähinnä ällöttää katsoa peiliin. Tänään aamulla vaakakin näytti taas lähemmäs 60..
Toki siellä ne lihaksetkin jossain alla on varmasti vähän kasvaneet, mutta mä en halua tuntea oloani kurjaksi, päinvastoin. Varsinkaan kun ihan vaan "omaksi ilokseni" tätä elämäntapaa noudatan. Asia ois tyystin eri, jos mulla olis henkilökohtainen valmentaja joka sais mut vakuuttuneeksi kehityksestä ja siitä että mun todella täytyy olla näin "iso" ja turvonnut ja tuntea oloni näin epämukavaksi kehittyäkseni.
Ja siis joo ennen kuin joku mut tunteva ajattelee, että nyt sillä on pää seonnut ja juttelee ihan hölmöjä niin joo en mä nyt niiiin "iso" ole, mutta tää jatkuva turvonnut ja ahdistunut olo saa mut tuntemaan itseni sellaiseksi.
Feel beautiful -> look beautiful.... ain't working at the moment...

TB heinäkuulta... Tässä kuvassa mulla on kevyt ja hyvä olo..
Nyt kun saisin sen saman olon niin ois tuo hernekin jo kasvanut ja vatsalihaksetkin piirtyis vähän paremmin :P Mutta ei, ei näin turvahtaneena...
Onneks tänään tulee yks kaveri yökylään kelle voin purnata tätä paskaa fiilistä <3

No mitä kuuluu?

...syvä huokaus...

Ihan hyvää kuuluu. Kaipa se on se normivastaus. Ei valitettavaa juuri mistään muusta kuin rahatilanteesta, mutta ei sen kummempaa kerskuttavaakaan mistään. Eli perussettiä.
Viikko oli treeneistä taas taukoa sen flunssan takia ja sekös potuttaa.

Viime lauantaina oli Bodycamp Ms. Fitness 4:n yhteistreenit Helsingissä Crossfit Basement:ssä. Tällä kertaa en treeniin asettanut sen kummempia odotuksia ja saikin iloisesti yllättyä. Tehtiin ihan perus maasta vetoja sekä käsillä seisontaa ja silpattiin köydellä katonrajaan. Oli kyllä siisitä! Tosin sääressä on edelleen komiat ruhjeet köydestä.. Mutta silti tuo Crossfit on kyllä todella kiehtovaa touhua... voi että kun ois kotikaupungissakin sellainen sali johon mennä jonkin sortin alkeiskurssille. Mutta kun ei niin ei. Täytyy varmaan vaan odotella, että joku semmoisen perustaa :)
Posetreenit oli kans tosi kivat. Bodycampin tyypit on hauskoja ja mukavia, niin valmentajat kuin kanssatreenaajatkin.

Made it to the top!

Paljon oon mietiskellyt edelleen, että mitä nyt sitten tämän valmennuksen jälkeen. (Tää aihe tulee multakin jo korvista!) Mihinkään päätökseen en oo vielä päässyt, mutta ainakin se vuoden PT-valmennus Fitfarmilta (tai mistä tahansa muualtakin) täytynee unohtaa. Olin vähän laskeskellut, että saisin sitä maksettua veronpalautuksista, mutta pohdiskeltuani juttuja, sain asiat tärkeysjärjestykseen;
oon luvannut pojille, että pääsee äitin kanssa kaksin reissuun kun täyttää 7 vuotta. Vanhempi poika täyttää sen 7 ens maaliskuussa ja hän haluaa lähteä Lontooseen. Eli jahka veronpalautukset nassahtaa tilille, mä ostan lentoliput ja varaan hotellin.
Onhan mulla nyt niitä saliohjelmia ja ruokavalioita jo vaikka millä mitalla niin tuskinpa mä takapakkia saan mentyä jos tosissani vaan treeniä jatkan ja katson mitä suuhuni tungen. Kaipa se olis ihan hyvä taas kokeilla, että joko oon omaksunut tän elämäntavan syvälle selkärankaan ja oikeasti osaan syödä hyvin ja treenata itseäni kehittäen ilman että mikään valmennus on päällä..
Toisaalta tälle Ms. Fitness 4 - valmennukselle on tulossa jatko-osa, joka kestää kans sen puol vuotta ja maksais 140 €. Se vois ehkä olla semmoinen jota vois ajatella... mutta joo, katsotaan nyt.
Kohta mulla menee itsellänikin jo hermot tän arpomisen kanssa :P

Nyt mulla on kuiteskin semmoinen olo, että tää massakausi sais tosiaan jo riittää. Alkaa olee epämukava olla itseni kanssa. Kaikki vaatteet vähän kiristää ja koko ajan on vatsa turvoksissa jne jne. Pitäis varmaan semmonen online-pt tunti ottaa. Tosin maanantaina tulee taas uudet ohjelmat niin näkeehän siinäkin mitä ovat suunnitelleet. Oletettavasti plussakalorit jatkuis vielä joulun yli.

Jepujee, tämmöistä tällä kertaa :)

Bodycamp Ms.Fitness vko 10

No niin, tällä viikolla pääsin käsiksi vihdoin uuteen saliohjelmaan. Vähän oli treenijakoa muutettu, mutta edelleen tosi jees. Valitettavasti tosin ehdin tekee vain 3 salitreeniä kunnes iski flunssa >:/ Ihan tyhmää. Mutta ei se auta kipeenä mennä sinne heilumaan, vaikka kuinka tekis mieli.

Viikon treenit, niin salit kuin intervallit ja aamulenkitkin, jotka ehdin tekee ennen ku tulin kipeeksi, kulki todella hyvin. Ja niin helmeilevää kun taas tuli paikat kipeeksi. Tietääpähän, ette treeni meni perille sinne minne pitikin :) On tää vaan vähän hullua, mutta niin kivaa :)
Mut sen nyt ois voinut arvatakin, viikonloppu jolloin ei töitä eikä mitään muitakaan suunnitelmia, niin tietysti sitä silloin kipeeksi tulee. Ikään kuin kroppa antais itselleen luvan kun ei ole pakko suorittaa mitään. Toivottavasti vaan menee yhtä nopeesti ohi mitä alkoikin. Ens lauantaina ois yhteistreenitkin Helsingissä.

Nyt oon antanut itselleni vähän löysiä ton ruokavalion kanssakin. Tosiaan siihenhän annettiin ns. lupa online PT-tunnilla ja eilenkin pidin vähän toisenlaisen vapaasyöntipäivän kun makoilin vaan kotona: en syönyt lähellekään niin paljoa mitä ohjeissa sanotaan. Tänään taas isänpäivälounaalla en miettinyt mitään vaan vedin ihan koko setin kermakastikkeineen ja jälkkäreineen. Ja nyt on maha kipeä.. Ei ois kannattanut.

Eilen olin illalla yksin kotona aika pitkän tovin ja aloin siinä sitten tylsyyksissäni ottaa "kehityskuvia" itsestäni. No joo. Ei ois kannattanut. Miten sitä tuntee olonsa ja kuvitteleekin itsensä jotenkin ihan eri näköiseksi kuin mitä sitten kuvista todellisuus paljastaa. En tosiaan vetele tähän niitä kaikkia kuvia nyt, koska poistin suurimman osan välittömästi. Yhden ainokaisen sain suurinpiirtein siedettävän näköiseksi kun sitä "vähän" instagramissa muokkaili..

Kaipa siinä vähän on tuota V-mallia tullut lisää, mutta niin ällöttävä löllökerros on kuitenkin joka puolella päälimmäisenä ettei niitä lihaksia juurikaan sieltä alta erota. Blaahh... Aika kovin siis jo odotan että tää "massakausi" loppuu ja dietti alkaa ni näkee vähän työn tuloksiakin. Ainakin toivottavasti. Voin kertoo, että revin hiukset päästäni jos mitään kehitystä en tällä(kään) kertaa itsessäni näe.
Noh, vielä rakennellaan pari kuukautta ainakin.

Liirum laarum..

No tulihan se parempi mieli sieltä kun otti pienet päikkärit. Päikkärit toimii aina! :)
Tuli oikein nin hyvä mieli, että uskalsin ottaa aamulla sen peilinedessäkeikistely-vatsakuvan.

Pakollinen linssilude alareunassa...

Ja tosiaan tässä on vielä turvotusta iltapalan jäljiltä! Aika innolla siis odotan, että miltä masu näyttää kun pari kuukautta vielä kasvatellaan lihasta ja sitten pari kuukautta sulatellaan silavat päältä pois :P

Tänään oon ollut nyt kolmatta päivää lasten kanssa kotona. Ja tosiaan kotona ollaan oltu ihan koko päivä. Autoa ei olla käynnistetty kertaakaan. Kävin mä isomman kanssa vähän pihaa siivoomassa, mutta siinä kaikki ulkoilu. Suunnitelmissa oli mennä salille jahka a-mies tulee töistä, mutta katsoin parhaaksi pitää totaalisen lepoviikon. Ehkä kuulostaa selittelyltä, mutta vakaasti itse uskon, että sitä tämä ei ole. Niskassa on jo pari päivää tuntunut aika metkalta ja tänään hokasin, että semmoinen joku nikamalukko(?) siellä taas on jollainen on aikaisemminkin ollut. Töissä yks työkaveri (fyssari!) kerran sen rykäs auki, mutta yleensä se menee parissa päivässä ohi. Katsoin tosiaan parhaaksi olla menemättä salille sitten repimään sitä kahta hullummaks. Tai mistä mä tiedän, vaikka se auttas, mutta nyt mennään näin. Huomenna aamulla meen kuitenkin hierojalle kun satuin saamaan lapsille kaitsijankin siksi aikaa. Huomenna siis muuten päivän oon kotona vielä mukeloiden kanssa, mutta illaksi meen töihin. Läpystä vaan vaihto ovella a-miehen kanssa. Kyllä tää kotona laiskottelu saa jo riittää.

Tai en mä tänään nyt ihan koko päivää oo laiskotellut. Siivottiin tosiaan vähän pihaa ja nuotiopaikka ja tänään sit vähän leiposinkin... vaihtelevalla menestyksellä...

Näistä nyt tuli just sellaisia kuin oletinkin...

...mutta tää ei mennyt ihan niin kuin strömsössä.

Luojan kiitos mä en edes osaa leipoa! :D Tuo jälkimmäinen vaan lahos käsiin!
Luojan kiitos, koska totta kai mun tekee mieli maistaa kun leivon ja nuolasen lusikat ennen kuin heitän tiskialtaaseen jne jne. Ja joo vaikka nyt on tää valmennus meneillään niin kyllä, maiston kaksi marenkikummitusta ja pari lusikallista tuota toista puuroa. Ja kyllä, hyviä oli molemmat. Tuota toista vaan ei taida kehtaa esille laittaa ;)
Mutta mä meinaan, että eipä tämä lipsahdus todellakaan ole lopun alkua. Mulla on kuitenkin nyt ns. massakausi (mä inhoon tota sanaa, koska en mä edes tiedä mitä se oikeesti tarkoittaa) meneillään. Eri asia sitten kun todella poltetaan rasvaa, kiristellään. Muuten oon tänään ja koko viikon pysynyt ruokavaliossa, vaikka välillä vähän ahdistaakin.
Lauantaina sitten pidän vaparin ruokavaliosta kun on ne lasten Halloween-juhlat. Saas nähdä vaan kuinka paljon sitä jää meille itselle syötävää jos tuo enterorokko säikäyttää kaikki kutsuvieraat jäämään kotio.. Eiköhän se siihen menessä ole jo ohi.

höpöhöpöhpöpö.... sori.

Nap-time

Ha! Sen siitä sit saa. Kauhee uho ja angsti päällä, nyt jumalauta treenataan ja oikein olan takaa..
Ja TADAA! Enterorokko!
Siis ei mulla vaan lapsilla. Molemmilla. Jipii! Onneks he ei kauheesti kärsi näistä taudeista. Onneks! Kuume nyt veti molemmat aika apeiksi hetkellisesti, mutta sitä ei kauaa kestänyt. Eilen illalla oli vielä kuumetta, että saa nähdä pääsenkö mä huomennakaan vielä töihi. Yksi kokonainen kuumeeton päivä kun pitäis olla ennen kuin saa viedä päiväkotiin.
En mä siis mihinkään salille päässyt eilen.. enkä tänään PT-treeniinkään. Kävin mä sentään aamulenkillä eilen ja tänään koiran kanssa ennen kuin a-mies lähti töihin. Hän tekee nyt niin ympäripyöreetä päivää, etten mä kerkee oikein missään välissä salille. En mä nyt kehtaa kipeille lapsille hoitajaakaan pyytää.
Eilen siivoilin koko päivän lauantaisia Halloween-juhlia ajatellen, että tuli sentään oltua liikkeessä koko päivä. Tänään mua ei nappaa mikään. Ei kiinnosta pyykit, ei pihan siivous, ei sitten niin mikään mitä ois kuitenkin järkevä tehdä nyt kun aikaa on. Tai ehkä vähän (hyvin vähän) leipominen lauantaisia juhlia varten... (Eikä sanaakaan mistään kotitreenistä nyt! Mä haluun salille!)

Olemisen sietämätön keveys..

Ja tää kotona makaaminen on niin myrkkyä mun itsekurillekin. Äsken söin lounaan ja tekis ihan helvetisti mieli jotain makeeta ruuan päätteeks. Tai ei välttämättä edes makeeta, mutta jotain ylimääräistä. Aaaarrghh! Noh. Keitin teetä. Oikeesti.
Ei ehkä oo järkevää alkaa leipoo mitään pipareita.

Ihan ku mulla ois vielä nälkäkin. Just.

Kävin kaupassa nopeesti. Isompi laps jäi kotiin ja pienempi tuli mukaan. Jessus, että menee paljon rahaa ruokaan tällä hetkellä... Järkyttävää. Ja nyt tuossa uudessa päivityksessä iltapalan protskutkin tuplaantu edellisestä. Voin kertoo, että siinä on ihan tosissaa tehtävä työtä, että saa sen syötyä. Ei edes aamupala maistunut niin hyvältä enää kun ei iltapalakaan ollu yön aikana ehtinyt kunnolla laskeutua. Kaipa tähänkin tottuu. Vähän kyllä harmittaa kun just olin taas päässyt siihen pisteeseen, että oli kiva aamuvatsalla keikistellä peilin edessä... ei oo enää.

Mä sit RAKASTAN syksyä! Ja tätä ihanaa kamalaa lookkia jota tykkään syksyisin käyttää. (Voiks noin sano? Käyttää lookkia??)

Lisää teetä.

Niin ja tää meidän tietokone. Se tosiaan tilttas ja koko windows piti asentaa siihen uudestaa. Sinne meni kaikki kuvat (onneks ei tainnu olla mitään oikeesti tärkeitä) ja mun valmiit kansiot joihin olin koonnut niitä motivaatio kuvia ja tekstejä.. Hmh. Niitten selaaminen auttas nytkin tähän ärsyttävään olotilaan.

Itseasiassa mä vähän kuvittelin, että saisin muuta ajateltavaa ja oloni mukavammaksi kun tuun kirjoittelee tänne. Pöh. Ei täkään auta. Edelleen ärsyttää.

No ni. Nyt mulla meni hermo itseni kanssa. Ei kai tässä auta kuin ottaa tauko itsestä --> päikkärit.

Päivityksessä luu kurkkuun :D

Haha!
Uudet päivitykset ruokavalioon ja treeneihin tuli tänään. Mahtoikohan joku lukea mun ajatuksia mitä eilen kirjoittelin ja kostaa epäilyni ;) Nyt otetaan meinaan luulot pois tästä tytöstä, ainakin yläkroppatreeneissä! Voi jestas! Parhaimmillaan (lue:pahimmillaan) yhdessä treenissä on alkulämpö, venyttelyt, 14 eri liikettä, joissa 3 supersarjaa ja siihen vielä intervalli päälle. Voi moro!
Kaloreita tuli vähän lisää kun viimeks niitä vähennettiin. Niistä jutuista mä en tajua tuon taivaallista, että mitä ideaa tässä ees taas vatkaamisessa on, mutta mä teen niin kuin käsketään.
Tänään oli lepopäivä treeneistä, mutta loppuviikosta tuleekin hikinen. Keskiviikkona mulla on se kavereiden synttärilahjaksi ostama PT-(tappo)treeni, jonka sisällöstä mulla ei ole mitään käsitystä. Lähtökohtaisesti ajattelin kuitenkin sen lisätreeninä ottaa ja vetästä ne ohjelman mukaiset treenit siihen päälle.. nyt mennään kovaa. Ans kattoo kuin ämmän käy :O ;)

Varsinaista arpomista ja itsensä psyykkaamista... Ja vko nro 8.

What a week!

Vetelin sitten neljä salitreeniä peräkkäisinä päivinä. Ei ehkä mun kropalle parasta mahdollista, mutta sainpahan silti ihan jokaisessa treenissä jotain parannettua edellisestä. Ja siihen tietty aamulenkit ja intervallit päälle. Perjantaina treeneistä lepoa, mutta aamun aloitin hierojalla ja oikea hartia olikin sen verran juntturassa, että hyvä ettei itku päässyt... ja siihen perään liki 14 tuntia töitä. Tosi fiksua. Mutta kun ei sitä hieroja aikaa saa kymmeneltä illallakaan ja parempi kai se on mennä kuin jättää menemättä.

Lauantaina sitten oli kauan odotettu Bodycampin Ms.Fitness valmennuksen eka tapaaminen Tampereella Reebok Crossfit 33100 salilla. Ensin menin InBody kehonkoostumusmittaukseen, sitten vajaan tunnin verran oli posetreeniä jonka jälkeen saman verran jonkin sortin crossfit-treeniä.
Treenit sinänsä oli tosi kivat, treenattiin pareittain. Vähän erilaista, tulihan siinä ihan kunnon hiki, mutta olisin kaivannut jotain enemmän. Ehkä salitreeni ois ollut semmoinen, josta ois saanut enemmän irti kun se nyt kuitenkin on se miten tässä valmennuksessa pääasiassa treenataan. Lisäks treeni oli ihan liian lyhyt.. ei tullut yksikään paikka edes kipeeksi. Vähän kyllä nilkan puolesta pelkäsin kun aika paljon oli hyppelyä, mutta hyvin se meni. Ei sillä että kiva kokeilla uusia juttuja, voisin oikein hyvin kuvitella meneväni crossfit-tunnille, jos sellaista omalla salilla järjestettäisiin.
Parasta päivässä oli kuitenkin uudet tuttavuudet! Kyydissäni tuli pari tyttöä ja oli kyllä niin mukavia että! Toivottavasti joskus treenataan yhdessä täällä kotikaupungissakin :)

Posetreenit oli ihan mielenkiintoisest. Eipä siinä paljon yksilöihin keretty perehtyä kun meitä oli kuitenkin tosi paljon. Mutta vähän nyt on haisua siitä kuinka niillä korkkareilla pitäis kävellä ja miten hullunkurisissa asennoissa sitä oikein kuuluis lavalla seisoskella. Kyllä on selkä kovilla siinä touhussa, voi luoja! Hattua nostan kyllä jokaiselle, joka siellä lavalla rivissä seisoskelee! Hurjaa touhua.. Jos jostain, niin posetreenistä selkää vähän jomottelee tänään.

Ja sitten InBody -mittaukseen. Jep jep. Edellinen mittaus on siis suoritettu maaliskuussa ekan Liten jälkeen. Toisen Litenhän kävin heti ensimmäisen perään, kesän vedin rentoa, söin ja join mitä huvitti ja saattaapi olla ettei ihan niin aktiivisesti tullut liikuttuakaan. Ja nyt on 2 kuukautta tätä Ms.Fitness -valmennusta takana. Lihastasapainossa kaikki palkit on vihdoin nousseet keskiarvon yläpuolelle, jee! Mutta nousu maaliskuusta kuitenkin naurettavan vähän verrattuna siihen mitä se oli tammikuusta maaliskuuhun. Hm. Okei, oon mä lukenut, että se kasvu on alkuun kovempaa, mutta silti toivoin että se ois ollut enemmän... mutta parempi kai hidas kehitys kuin ei kehitystä ollenkaan. Eikös sitä niin sanota?
Rasva% on nyt tasan 20 kun se maaliskuussa oli 18,7. Ihan ok, saa sitä nyt tässä vaiheessa sen verran ollakin kun lihasmassaa on tarkoitus saada kasvatettua. Mutta kyllä se silti tuolla jossain takaraivossa vähän kirpas, täytyy myöntää, vaikka tiedän, että se on parempi just nyt just näin.
Eilistä mittauslappua siellä paikan päällä se tyyppi joka niitä analysois kehu kovasti, että nyt on kaikki oikein loistavasti ja samalla mallilla vaan eteenpäin. Ite taas koen, että muutosta on tultava ja paljon ja äkkiä. Tietty. Mulle kaikki nyt heti tänne, kiitos.

Voi voi. Mulla pyörii ihan joka päivä mielessä se Fitfarmin PT-valmennus... (tai kisavalmennus, johon en kyllä edes pääsisi vielä). Fitfarm, koska siellä musta kaikki toimi moitteettomasti. Kaikki oli selkeetä ja asiat päräytettiin suoraan. Ei kaunisteluja, vaan just niin kuin asiat on. Ei kauheesti jäänyt varaa kyseenalaistaa. Ja koska Fitfarmilaiset nähtävästikin menestyy. Eli homma todella toimii.
Jotenkaan en ole niin vakuuttunut tästä Bodycampin valmennuksesta kuin mitä Fitfarmin valmennuksissa olin. Mitä nyt eilen tuli parilla sanalla juteltua niin treenimetoditkin ovat mun järkeen Fitfarmilla ns. uskottavampia. Ja kun haluaisin todella sitä kehitystä ja paljon, niin vähän polttelee ottaa yhteyttä Fitfarmiin jo ennen tämän valmennuksen päättymistä... Hmm. Ei sillä, että nämä treeniohjelmat ja ruokavaliot joita mulla nyt on, toimii varmasti, mutta jotenkin musta tuntuu etten saa nyt tästä irti niin paljon mitä haluaisin. Äh. Puh. Hm. Aaaarrghh. En mä oikein ota itsekään itsestäni nyt selvää.
Aika varmaa on, että jos ottaisin Firfarmilta ensin vuoden PT-valmennuksen, sillä ajatuksella, että lihasta kasvatettas siihen malliin, että jonain kauniina päivänä lavalle nousisin, niin ei mulla kyllä sit olis enää varaa sen vuoden jälkeen ottaa taas vuoden kisavalmennusta... phuuuuhhh... tuleekohan tästä yhtään mitään...

Asennetta kai tässä vaan tarvitaan. Sitä tarttis jostain kaivaa kehiin vähän enemmän. Ja mielipiteitä. En tiedä miks ihmeessä, mutta niitä mä kaipaan. Vaikka mä todellakin olen itse se, joka omat päätökset tekee, niin silti mua välillä ärsyttää kun tuntuu ettei kenelläkään läheiselle kenelle juttelen, ole mitään sanottavaa asiaan. Eikö heillä ole sen takia, että se sanottava, mitä heillä olis ei ehkä ois kivaa kuultavaa, niin jättävät sitten sanomatta? Vai onko aihe vaan sen verran vieras, etteivät vaan todella tiedä mitä olis sanottavaa? Vai eikö vaan yksinkertaisesti aihe kiinnosta sitä vertaa, että siihen jotain sanottavaa olisi? En mä sitä sano, että mun jutuista niin kamalan kiinnostunut tarttis olla. Ne kuitenkin on nimenomaan vaan mun juttuja. Mutta ois se nyt kiva jotain mielipiteitä silti kuulla.

Selasin muuten ajankuluks omaa Facebookia ja löysin tämmöisen oman päivityksen maaliskuulta 2013.

Nii'i... ihan itsehän mä sen taas sanoin. Silloin ajat sitten. Isosti vaivaa ja työtä. Kyllä mä siihen pystyn. Pakko. Koska mä sanon niin. Ja mä uskon itseeni. Vaikka kukaan muu ei uskoiskaan. Oon mä niin ennenkin tehnyt. Kun mä vaan päätän, ni se pitää. Because I can.. and I will.
Kevyt psyykkaus puhe itselleni. Haha :D

Carbload... etc.

Mulla oli vakaa aikomus eilen illalla tankkauspäivän päätteeksi vielä kirjoittaa blogia, mutta vaihteeks tietokone tilttas ni en sitten jaksanut. Noh, ei se toimi vieläkään, mutta onneks tää onnistuu puhelimellakin.

Ennen muita juttuja: viime viikko sai eilen mitä mahtavimman päätöksen kun kaksi ja puoli vuotta kestänyt odotukseni palkittiin ja mä näin VALKOISEN HIRVEN! Okei mä oon ehkä vähän kaheli, mutta oon tiennyt koko ajan ku ollaan täällä asuttu, että täällä liikuskelee sellainen, enkä koskaan ollut sitä ennen nähnyt, vaikka tuolla metsissä aika paljon tulee liikuttua. Nyt ei tarvinnut kuin olla kotona ja siellä hän pellolla jolkotteli. Komea sonni. Vähäks  mä oon onnellinen 

Kyllä maistui tankkauspäivänä leipä! Söin yksin varmaan kaks kokonaista patonkia! Ja sit tietty vähän herkkuja. Illalla katsottiin A-miehen kanssa leffaa ja laitoin (low-fat!!) poppareita, mutta siinä kohtaa tuli raja vastaan ja meinas alkaa närästys ni tajusin lopettaa. Nyt ei hetkeen varmastikaan ole taas sen kummempia mielitekoja.
Saas nähdä oliko tankkauksesta muuta hyötyä. Tankkauspäivän jälkeen ois vissiin järkevintä pitää lepopäivä, mutta mä menin aamulla salille.. treeni kulki ihan normaalisti, eli hyvin, mutta intervallissa alkoi vatsaa vähän pistämään, mutta sain sen silti vedettyä loppuun asti. Ehkä ens kerralla sitten viisaampana.

On kyllä ihanaa kun salilla on nyt kolme eri tyyppiä kysynyt, että onko mulla jotain tavoitteita oikein  Jotenkin huvittaa, että onko se mun touhu niin totisen näköistä ja taas toisaalta ihanaa jos todella näytän siltä, että joku muukin voisi uskoa, että musta voisi todella olla johonkin. Olipa taas selkeästi sanottu, mutta got the point.

Ja tavoitteita. Onhan mulla niitä. Mutta se miten niihin päästään onkin yhtä suurta kysymysmerkkiä.  Mutta asioilla on tapana järjestyä, eikö?

Beast mode is on! Definitely! It's week nro 7

Viikko 7. Numeroina.
44 tuntia töitä. 3 aamulenkkiä. 4 salitreeniä. 2 intervallia. 1 tankkauspäivä ja se on tänään!
Ja mikä olo tällä viikolla, voi juku! Niin mahti fiilis ihan kaikesta koko ajan ollut. On sitä ollut jotain "vastoinkäymisiä" joissain asioissa, mutta mulla on vaan niin hyvä olo muuten ettei ne oo päässyt lannistamaan alkuunkaan. I choose to be happy - it's that simple. Kaikki on omasta asenteesta ja valinnoista kiinni. Jos valitsee kiukutella niin se on vaan itseltä ja omasta hyvästä olosta pois. Mä pyrin välttää :)

 
Ja treenit. Kyllä se lepoviikko flunssan kanssa teki treeneillekin vain hyvää. Taas sai lisätä painoja ja tehdä pidempiä sarjoja. Niin mahtavaa!
Tällä viikolla otin myös tuohon BC:n valmennukseen kuuluvan online PT-tunnin. Kyselin lähinnä ruokavalioon ja salitreeneihin liittyviä korvauksia, millä liikkeellä voin korvata jonkin toisen, voinko syödä kanamunan pellavansiemenöljyn sijaan jne. Ja sitten kyselin myös tankkauspäivästä. Ja pakko sanoa, että oon kyllä pettynyt ettei siitä ole mitään infoa missään ollut aikaisemmin. Mäkin oisin ilmeisesti voinut tankata tänä aikana jo parikin kertaa... mutta kun en ole tiennyt...
Noh, tuskimpa siitä sen suurempaa haittaa on ollut kun treenit on kuitenkin kulkenut todella hyvin. Anyway, tänään sen tankkauspäivän pidän ihan vaan siitä syystä kun on alkanut välillä tulla mielitekoja ja semmoista oloa, että kroppa "huutaa hiilareita".
Pyrin kuitenkin tänä tankkauspäivänä tekemään suht järkeviä valintoja. Jätetään se mässäily johonkin toiseen ajankohtaan. Tai tulen mä jotain herkkuja tänään syömään, mutta vältän ylimääräistä rasvaa. Eli ei leivonnaisia tai esim. hamppariateriaa.
Let's see how it goes :)

Enkö mä keksi enää mitään muuta otsikkoa..? Se ois siis viikot 5 ja 6.

Lokakuu! Mihin tää vuosi on oikein mennyt! ...aina sama laulu...
Ekat päivitykset Ms.Fitness valmennukseen tuli heti 5. viikon maanantaina. Sekä treenit, että ruokavalio muuttui. Treenijako pysyi samana, onneks, koska tykkään siitä tosi kovin. Ihan mielenkiintoisia juttuja tosin treenissä on... sen verran voin varmasti sanoa, että jos joku kerta esim. selkäpäivänä sen kaiken PYSTYN tekemään niin sitten todella tiedän tehneeni... ja monta päivää. Huh huh! Mutta se on just sitä mistä tykkään. Tää ohjelma todella pakottaa haastamaan itsensä ja treenit on väkisinkin kovia. Niissä vaan ei voi himmailla. Mahtia!

Not a pretty sight after workout...

Ruokaa on edelleen tosi paljon, mutta ilmeisesti kroppa on jo tottunut tuohon määrään, koska välillä tuntuu, että vois vetää kaksi annosta peräjälkeen ihan helposti :) Nytkin oon tunti sitten syönyt päivällisen ja mukamas on nyt jo kamala nälkä vaikka kaiken järjen mukaan ei todellakaan pitäis olla.

Jeps. Mutta tosiaan 5. viikko meni aika rapsakasti. 4 salitreeniä, 4 lenkkiä koiran kanssa, 1 intervallitreeni ja seitsemänä päivänä yhteensä melkein 50 tuntia töitä. Mutta oli kivaa :)

5 a.m.

5 p.m.

6. viikko taas meni ihan persiilleen. Maanantain olin nuorimmaisen korvatulehduksen takia kotona koko päivän. Tiistaina heräsin kurkku kipeänä ja flunssahan se sieltä tulla tupsahti. Töissä olin kuitenkin ihan normaalisti koko viikon, mutta muuten otin rennosti lepäillen ja parannellen. "Onneksi" oli vähän vaisumpi viikko työrintamalla ja viikonloppukin kokonaan vapaa.

Lapsen saikkupäivänä... äidillä on niin kamalan raskasta ;)

Perjantaina leffaan.. Äidin eväs vs. Lasten eväät

Mutta jottei nyt ihan laiskotteluksi ois mennyt koko viikko niin tein mä sentään pari kertaa ensimmäistä kertaa monen päivän ruokia valmiina annoksina itselleni valmiiksi jääkaappiin (siis hetkonen... tuon lauseen joutuu lukee ainakin kolme kertaa...). Siitä oli aikast näppärä napata mukaan töihin tai kipata lautaselle kun tuli kotiin. Huomenna taas pakko kokkailla oikein urakalla, oli se niin helpottavaa.

Hillo-, margariini- ja jäätelöpurkkien uusi elämä :)

Niin ja tilasin mä sportsdirectistä kasan kuteita jotka tuli oikeesti neljässä päivässä! Ja toimituskulutkin huikeat 4 euroa! Uskomatonta! Mutta totta. Olin sovittanut kaikkia tilaamiani silloin kesällä Lontoossa niin ei ollut sitäkään pelkoa ettei olisi ollut sopivia.
Lonsdalen salikengät, huppari ja collarit, treenihousut ja kahdet treeniliivit. Ja tämä koko setti toimituskuluineen huikeat 75 €.

Nyt kun pääsis vaan treenaamaan! Vielä tosiaan pientä tukkoisuutta flunssan jäljiltä on niin koitan nyt vaan hillitä itseni ja mennä salille vasta ens viikolla.
Järkyttävää miten yhdessä viikossa tulee jo sellainen olo kuin viiden viikon työ olis kaikki mennyt ihan hukkaan ja lihakset surkastuneet olemattomiin.. Noh. Kai mä tiedän ettei se niin kuitenkaan oikeasti ole.
Motivaatiota ei ainakaan puutu ! Harmittaa kun ei ollut varaa lähteä Lahden messukeskukseen Nordic Fitness Expoon katselemaan ja seuraamaan kisoja. Ne ois nyt vkonlopulla tosiaan olleet.
No ainakin face ja insta paukkuu koko ajan kuvia ja tunnelmia paikan päältä :)
Ehkä ensi vuonna sitten...

ps. mä niiiin haluan voittaa lotossa ja maksaa itselleni valmentajan ja treenata itseni kisakuntoon... MÄ HALUUN! ...mut kun ei auta ku en mä edes lottoa...

Viikot 3 ja 4 - hässäkästä huolimatta edistystä tapahtuu.

Ohhoh.. saas nähdä tuleeko tästä kirjoittamisesta mitään.
Melkein pari viikkoa on taas vierähtänyt eli Bodycampin Ms. Fitness valmennusta kohta kuukausi takana.
Kaksi edellistä viikkoa on tullut mentyä aika tukka putkella... Töitä alkanut klo 6.30 ja loppunut n. klo 21.45.. 4 salitreeniä / viikko ja on sitä keretty kyläillä Siskon luonakin ja yhden kaverin oon yks ilta kahvittanut, hierojalla kerran kävin ja veneelläkin tuli yksi yö vietttyä. Eli melkoista hässäkkää. Tänään lapset on pappan luona yökylässä ihan muuten vaan ja kun mä tulin salaattitarpeiden ja torilta ostamani savulohen kanssa kotiin tuli a-mies ovella vastaan lähdössä kalaan, näkyy huomenna.
Okei.
Mä oon siis koiran kanssa kaksin koko pitkän perjantai-illan kotona... LUKSUSTA!
Paitsi että tuo 40 kiloinen jötikkä kuvittelee vähän väliä olevansa sylikoira ja haluais kovasti pussailla koko ajan.. :P

Mutta joo, reeneihin.
Viime viikolla jo aattelin, että nyt lisään painoja ja niinhän mä tein. Yleensä kun lisään painoja teen toistoja vähemmän.. esim. 8 toistoa ja sitten kun saan samalla painolla 12 toistoa, nostan painoja. Mutta nyt kävi niinkin hullusti, että todella monissa liikkeissä sain suoraan isommilla painoilla sen 12 toistoa! Vähänkö siistiä! Oon niin leijunut tästä fiiliksestä! Ihan mieletöntä!
Ens viikolla tuleekin uudet ohjelmat, en tiedä koska enkä tiedä muuttuuko paljonkaan. Tää jako joka mulla nyt on, on mulle tosi hyvä, tykkään.
Aerobiset mulla on jäänyt, pakko tunnustaa, nyt parin viikon aikana aika vähälle. Itseasiassa vähän jopa alarajan alapuolelle... mutta mä oon lohduttautunut sillä, että siellä toisessa duunissa mun tulee välillä käveltyä ja nosteltua tosi paljon niin on sentään ollut liikkeessä. Nyt oon vaan katsonut unen ja levon tärkeämmäksi. Tai siltä on tuntunut, että tarviin sen kaiken unen mitä vaan aikataulu vähänkään antaa myöden. Koira tietysti on mulle vähän möttellänsä, mutta onneks se on päässyt touhuumaan vähän sentään muutakin kuin mun kanssa aamulenkkejä..
Joka tapauksessa, ensi viikolla aion taas petrata niissa aerobisissa kun näillä näkymin oon pisimmillään kuuteen töissä.

Greetings from my legday!

Ja ruokaa. Voi jösses. Ne siis on ihan mielipuolisen kokoisia annoksia joita nyt vetelen. Aluksi tosiaan sai viimisiä lusikallisia väkipakolla tunkea kurkusta alas, mutta nyt on sekin muuttunut. Nyt mulla on taas ihan huutava nälkä siinä kohtaa kun ruoka-aika lähenee. Unbelievable.
Ja silti paino on laskusuunnassa. Mä en tajuu.

Vähän väliä huomaan taas ajattelevani, että voi että kun ois varaa aloittaa kisavalmennus tän puolen vuoden jälkeen.. Ja vähän väliä mietin, että miten se ois mahdollista.. Ja ei hemmetti sentään kun ei vaan yksinkertaisesti taida rahat riittää siihen touhuun.. ainakaan vielä piiiiitkään aikaan. Toki se on järjestelykysymys, mutta ennemmin sitä säästää sen rahan kuin vippaa. Ja mä oon niin huono säästämään >:/
No. Aika näyttää.

Hei nilkka on ollut nyt jo tovin aika hyvä! Itse asiassa siinä ei muutamaan päivään tuntunut mitään! Vähänkö oli outo tunne kun sitä kipua ei siinä ollutkaan. Se tuli jo niin tutuks, että se oli melkein osa mua. Mutta joo, eilisen jalkatreenin jäljiltä se on tänään vähän muistutellut itsestään, mutta ei varsinaisesti oo ollut kipeä.
Sen sijaan mulla ns. häviää oikea käsi tai osia sormista aina välillä. Viime syksynä oli sama homma, muttei ihan näin pahasti kuin tänä vuonna. Ne sillai jännästi puutuu. Aamuisin ei pysy mikään kädessä, kaikki vaan putoilee ihan hämmentävillä tavoilla mun käsistä. Mutta tää ei niinkään mua häiritse kun se on ohimenevää eikä tee kipeetä. Mutta tosiaan kummasti aina oltava jotain vinksallaan. Voisko joskus vaan olla niin ettei ois mitään vikaa missään päin kroppaa...?
Ei varmaan.

Mutta nyt vielä vähän pyykkäystä ja sitten nukkumaan... jotta saa herätä yöllä monta kertaa kun koira haukahtaa yksinäisyyttään alakerrassa... Ja aamulla sitten lenkille(!) ja salille viikon tokavikaa kertaa :)

Ms.Fitness vko 2

Joudun nyt kirjoittamaan puhelimella kun nettiyhteys ei jostain syystä toimi. Maalla asumisen mukavuuksia...

Aika paljon rennommin meni valmennuksen toinen viikko. Maanantaina olin lasten kanssa kotona, vanhempi sairastu vesirokon lisäksi sitten vielä angiinaan. Mutta se ei meitä juuri hidastanut vaan otettiin maanantain projektiksi siirtää työhuone alakertaan ja lapsille yläkertaan omat huoneet. Eli voitte vaan kuvitella miten paljon siinä ravattiin rappuja edestakaisin koko päivän hiki hatussa 😊 Eräänlaiseksi aerobiseksi treeniksi laskisin sen päivän!
Energiaa siis piisaa! Siinä ehkä huomattavia ero mitä oon huomannut tän parin viikon ja sitä edeltävän ajan välillä. Virtaa ois vaikka muille jakaa! Ja se on kyllä ihan hyvä kun välillä on aika paljon pidempiä päiviä.. huomennakin aamu kasista ilta kymmeneen.

Mutajuoksu. Se oli siis lauantaina. Oltiin kilpasarjassa jossa oli jotain 150 juoksijaa. Eli saipahan juosta jos halusi eikä kukaan ollut tukkimassa tietä. No,  sen verran mäkistä maastoa, että mulla loppui kunto alta aikayksikön ja jouduin kävelemään melkein kaikki ylämäet. Ja heti toisessa esteessä tietty muljautin nilkkani, mutten onneksi sentään niin pahasti että se ois pakottanut pysähtymään vaikka kipeetä tekikin.

Tänään oli vielä viikon viimeinen treeni joka kulki tosi kivasti. Ihan helmeä kun oon pitkästä aikaa saanut kyljet ja vatsalihakset taas kipeiksi 😉
Ensi viikolla testataan itsekuria kun ois kaverin tuparit ja juhlintaa Helsingin yössä.. Mutta en usko että tulee olemaan mikään ongelma, sen verran kova into päällä tässä touhussa taas. Eikä se ainakaan yhtään hälvene kun face ja insta pursuilee kuvia Jyväskylän karsinnoista.
Voi juku kun mullakin ois joskus varaa kisaamiseen... 
Aina voi haaveilla.

Bodycamp Ms.Fitness vko 1

No niin se ois ensimmäisen viikkopäivityksen aika!
Sain uuden valmennuksen ohjelmat ja ruokavaliot maanantaina iltapäivällä. Ruokailut meni siis maanantain ja tiistainkin vielä suurimmaksi osaksi Fitfarmin ohjeiden mukaisesti, koska en ehtinyt kauppaan, mutta heti kun ruokavarastot tuli täydennettyä niin on vedetty uudella dietillä. Ja koska nää on näitä top secret juttuja niin en tietenkään voi hirmuisesti paljastella, mutta sen sanon, että kyllä nyt saa syödä, voi Luoja! Toivottavasti tähän määrään ruokaa ei kerkee tottumaan.. Huh huh..
Treeneistä tykkään tosi paljon! On just mulle sopivat, ainoastaan tuo nilkka ja pohjetreenit vähän huolettaa, mutta kokeillaan nyt ainakin jonkin aikaa ennen kuin aletaan valittaa.
Tähän viikkoon on siis mahtunut liki 50 tuntiä töitä, 4 salitreeniä, 1 intervalliaerobinen salitreenin päätteeksi, 4 aamulenkkiä koiran kanssa, 2 siivouspäivää, 1 vesirokkoinen poika ja 1 kalastamaan karannut a-mies. Eikä mulla edes palanut hihat kovinkaan montaa kertaa. Ei huono suoritus :D

Mutta sanotaan nyt, että sen verran nytkin väsyttää, ettei ihan kauheesti järkeviä ajatuksia päässä pyöri.
Hei eilen siivosin muuten mun vaatekaappia ja sovittelin sitten farkkuja, että mitkä vielä mahtuu jalkaan.. eipä niitä sinne kaappiin kovin montaa paria jäänyt. Miten ihmeessä on tultu toimeen ennen stretch (miten se kirjoitetaan!?) -aikaa? Mut mikä parasta, mä olin salaa vähän ylpee itsekseni siitä ettei ne pöksyt mahtuneet jalkaan.. kuinka HULLULTA tämä kuulostaa!? :)

Sopivasti tämän päivän treenissä olikin takareisiä ja pakaraa niin oli ihan sairaan kova beastmode päällä jotta saa ne loputkin vanhat farkut käymään pieniksi ;)
Ja vihdoin asiallista kuvaa niistä Freddyistäkin... joissa on toisessa polvessa jo pieni reikä!! Eli todellakaan ei tule pisteitä kestävyydestä / kankaan laadusta. Oikeesti, ne on pesty jotain 3 kertaa ja olleet ehkä 6 päivänä päällä! Todella iso miinus.. kalliit housut kuitenkin..

Jeps, jeps. Ensi viikko onkin vähän löysempää, töitä en ole ihan niin paljon. Huomennakin jään kotiin kun vielä on vesirokkoa pojalla, tiistaina ois hieroja (tulee NIIN tarpeeseen!) aamulla ja töitä ilta kymmeneen, perjantaina vapaapäivä lasten kanssa kun päiväkoti on kiinni ja lauantain Mutajuoksu. Eli ei yhtään pöllömpi viikko pitäis olla tuo viikko numero 2 kaan.

Vähän vielä iltapalaa tässä samalla :)

Ps. Jos joku haluaa vielä muistuttaa mua siitä leuanvetohaasteesta niin on hyvä ja suksii suolle. Ei TOD onnistunut! :P

Siitä se syksy alkaa..

Voi vinde, että oli hauska tapahtuma tuo väriestejuoksu, jossa oltiin tyttöjen kanssa eilen.
Itse viiden kilsan juoksun aikana kyllä harmittavan paljon sai esteillä jonotella että pääsi suorittamaan, mutta muuten aikast kiva juttu kyllä oli. Värijauhetta tulee korvista ja nenästä varmasti vielä useamman päivän ajan.

Juoksun jälkeen mentiin kaverin luo viettää iltaa ja lähdettiin me sitten myöhemmin Turun yöelämäänkin. Tanssilattioilla tuli pyörittyä niin että takuu varmasti juoksun jäljiltä väsynyt nilkka kipeytyi entisestään ja tänään onkin särkenyt ihan jatkuvasti.. >:/ Toivottavasti helpottaa huomenna...

Huomenna meinaan 1.9.2014 mulla alkaa Bodycampin Ms. Fitness valmennus! Eikä siinä vielä kaikki.. Huomenna mulla alkaa myös uus duuni tuon oman yrityksen lisäksi! Tai uus ja uus, oon mä sitä hommaa ennenkin tehnyt, mutta siitä on jotain 9 vuotta aikaa. Eli 15 h/vko työsopimuksella vähän lisätöitä tän kaiken ohelle... Laitetaan arjen järjestelytaidot nyt koville ;)
Tuon valmennuksen ohjeita en oo vielä saanut ja siitä annoinkin heti palautetta, koska musta ehdottomasti ainakin ruokavalio pitäisi saada tietoon muutamaa päivää etukäteen jotta osaa valmistautua... Mäkin menen aamulla 6.30 töihin, vaihdan työmaata keskellä päivää ja tuun kotiin joskus viideltä. Eli en tosiaan ehdi ihmettelemään ruokavalio-ohjeita saati valmistamaan ohjeiden mukaista ruokaa! Ja joo joo kyseessä on puolen vuoden valmennus, jolloin se ei tosiaan ole parista päivästä kiinni, mutta tää on periaatekysymys ja mä ainakin haluaisin orjallisesti ohjeiden mukaan heti maanantaista lähteä liikkeelle.
Aion siis toteuttaa huomisen ruokailun Fitfarmin valmennusten ohjeiden mukaisesti.

Mutta nyt äkkiä saunaan ja nukkumaan... kello soittaa kuitenkin jo 04.15 jotta kerkeen koiran lenkittää vielä ennen töihin lähtöä. Tätä tää nyt on. Arkea.

Yksi lauantai vaan

Okei, mä ehkä vähän perun sanojani ja myönnän, että kyllä mua vähän on pelottanut, että mitä se vaaka mahtaa näyttää näin kesän lopussa kun on tultu eleltyä varsin epäterveellisesti. Tänä aamuna sitten päätin, että nyt on aika rysäyttää itseni takas maan pinnalle ja nousta vaa'alle... Jep jep. Tässä tulos:

Ja tää nyt on jotain vielä kammottavampaa minkä kuvan tähän seuraavaksi aion pläjäyttää. Jotenkin hävettää ja nolottaa kun tämmöisiä tänne laittaa kun on kasvotkin paljastettu ja kaikki, mutta ken leikkiin lähtee...

Eli onhan siinä todellakin tuota keskikropan turvotusta ja reilusti, mutta jalat on kyllä musta aika mukavan massiiviset, siis kun niissä on selkeesti lihaa eikä niinkään läskiä. Mun mielestä. Mä tykkään. Kai se on pääasia?

Anyway, olin ajatellut ensin, että laistan koiran lenkityksestä kun on lauantai ja oon joka aamuna tällä viikolla tähän asti käynyt, mutta jotenkin kummasti lenkkarit suorastaan huusivat eteisessä jalkojani.
 Ja oli siellä niin ihana, raikas, aurinkoinen syysilma lenkkeilläkin, että ois harmittanut jos en ois lähtenyt. Lenkin jälkeen aamupalaa, joka näytti tältä:

Kyllästynköhän mä koskaan tuohon tuorepuuroon / smoothieen? Nytkin voisin hyvin vetästä semmoisen, on se vaan niin hyvää. Aika paljon tuota kahviakin tulee nykyään juotua, mutta luulenpa, että kun valmennus alkaa, se vaihtuu ainakin osittain takas vihreään teehen. Sitä teetä kun on helppo tehdä ja juoda kun tulee se olo, että jotain tekis mieli syödä. Pysyy sekin olo hallinnassa paremmin. Siitä määrästä kahvia menis takuulla pakki sekaisin.
Mut joo, aika pian aamupalan jälkeen läksin käymään esikoisen kanssa kaupungilla. Hän halus ostaa uudet kuulokkeet puhelimeensa hävinneiden tilalle. Samalla haettiin vähän lääkkeitä vesirokkoiselle pikkuveikalle. Kaupungille läksin tämän näköisenä:

Niin. Kuulostakoot miten omahyväiseltä tahansa, mutta tosiaan kun tuota kuvaa katsoo, niin musta tuo takalisto-reidet osasto on ihan mahtikunnossa just nyt. Vaikka vaaka näyttääkin 61 kg :P Iso perse! Kyllä se semmoinen olla saa! :D Siis toki siinä nyt on tekemistä vielä, juhuu, vaikka kuinka. Mutta kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, mun on ihan ok olla just nyt.

Kaupingilta kun tultiin, laitoin ruokaa, syötiin, otin päikkärit (mulla oli kyllä vakaa aikomus siivota, mutta nilkka huusi hoosiannaa, ni menin sitten nukkumaan) ja läksin salille.

Aika perus settiä. Maistuu koko perheelle ja sopii todennäköisesti mun tulevaankin ruokavalioon.

Ennen - Salilla - Jälkeen

Eipä ollut ruuhkaa salilla ei. Kehtasin jopa napsaista sali selfien kun olin siellä hetken ihan yksin :P
Vuorossa oli siis selkä-takareidet. Ihan viimeiseksi tein maastavetoja ja kun voimaa tuntui piisaavan niin kokeilin piiiitkästä aikaa maveissa 70 kg. Siis viimeksi fitfarmin pt:n kanssa sen 70 kg oon nostanut. Tässä tämän kertaiset:

Ihan ei tuo tekniikka pysy kasassa loppuun asti. Mä nyt en mikään asiantuntija näissä hommissa todellakaan ole, että jos joku lukija on niin olisin erittäin kiitollinen jos kertoisit jos menee pahastikin päin honkia :)

Jees jees, salin jälkeen välipalaa, suihku, lasten kanssa touhuumista, samaa settiä päivälliseksi mitä lounaaksikin, yksi lipsahdus, siivoilua ja nyt mä sit istun tässä koneen äärellä ja suunnittelen, josko pitäis tuommoinen välipalan kaltainen iltapala vielä syödä kun vähän huikoo...
Njääh, tuopillinen kylmää vettä ja nukkumaan. Ei yhtään pöllömpi lauantai.

Pussin pohjat popsin pois, hyi mua >:/

Yep, reached that point...

Always a little more next time.