Nälkä, mikä ihana... tunne!

Lauantaina iski totaaliahdistus. Vaaka näytti (iltapäivällä) 63 kg! Ja olo sen mukainen. Ei sillä, että mua oikeesti hirveesti se vaa'an lukema kiinnostais, mutta kun olo on koko ajan turvonnut ja täysinäinen, alkaa todellakin ahdistaa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eikä se kuvajainen peilissäkään olotilalle ihan kauheesti helpotusta tuonut.. pikemminkin päinvastoin. Vatsa pömpöttää ja perseessäkin taas appelsiini-ihoa. Yök!
Online-pt tunnin paikka!
Ja helpotusta tuli. Lisättiin aerobisia ja muutettiin ruokavaliota ja sain muitakin vinkkejä ruokailuihin tähän mun välillä vähintäänkin hektiseen arkeeni. Ja johan alkoi tapahtua.

Edelleen saa todellakin syödä :)

Nesteet lähti siis liikkeelle saman tien. Ja olokin on jo vähän parempi. Oon myös jättänyt gluteenit pois tai ainakin minimiin eikä kyllä tosiaan turvota enää samalla tavalla ollenkaan. Ja nytkin mulla on taas pitkästä aikaa nälkä! Mikä ihana tunne! :) Taas ihan uudella fiiliksellä mennään ja motivaatio todellakin huipussaan. Tänään vedin maveissakin omat enkat niin, että kädet oli verenpurkaumilla loppupäivän :) Mahtia!

And my biggest motivation is my mirror.

Kyllä sitä puhtia nyt vaan tarvitaankin. Viime viikolla oli yks vapaapäivä ja seuraava on sitten jouluaattona (!). Nyt tulevana sunnuntainakin oikein ihana työvuoro 14.45-21.30 ja siitä tietty heti maanantaiaamuna kasiks omiin töihin, josta lentävä vaihto työpaikasta toiseen keskellä päivää ja taas puol kymppiin asti iltaan. Wuhuu! Noh, palkan siitä saa ja sitä rahaa todellakin tarvitaan. Jouluna sitten levätään.
Ja mä pääsenkin tänä jouluna todella helpolla. Mennään mummolaan, eli kotia ei juuri ole tarvinnut laittaa eikä jouluruokia valmistella.
Tuleepa tuossa välipäivinä vuosi täyteen siitä kun aloin tätä blogiakin kirjoittaa.. ehkäpä saan aikaiseksi tehtyä jonkin tiivistelmän, että mitä tämä vuosi oikein pitikään sisällään. Hyvä se on itseäkin välillä muistuttaa mistä on lähdetty ja mihin on jo päästy.

Ainiin! Bongasin Bodycampin facebookista tämmöisen kuvan, josta iloisesti yllätyin kuinka mukavasti tuo minun olkapää sieltä erottuukaan :P Jotain siis on tapahtunut!

Tehtävä: etsi kirjoittajan olkapää. Kuva Ms.Fitness 4 ryhmän yhteistreeneistä, kuvaaja Petri Mast.

Elämä hymyilee

Olipa treeni! Ja oli taas niiin kivaa :) Eli tänään treenasin pt:n kanssa eikä mulla ollut sanavaltaa siihen mitä treenataan. Ja sittenhän kyykättiin! Ja ai että se kyykkääminen on kivaa. Ei ollut koskaan ennen kukaan pt tuota etukyykkyäkään mun kanssa läpi käynytkään ja eihän siinä mitään erikoista ollut, mutta tuo pt kenen kanssa "omalla salilla" treenaan tsekkaa tosi tarkkaan noita mun nilkkoja kun ne tahtoo vempottaa vähän miten sattuu. Ja se on kyllä tosi hyvä, että niihin keskitytään, vaikkei aikoihin ole mitään kipuja ollutkaan. Sen verran pitkään ne vaivas etten ihan välttist haluis sitä kipua ehdoin tahdoin takas.
Sit lisäks treenattiin vatsoja. Ehkä siks hän oli ne vatsat valinnut, koska tiesi, että ne ei todellakaan ole mun lemppareita. Ja saatiinpa niihinkin ihan mukavasti poltetta.

Huomas tämä pt senkin, että mulle on tuota massaa nyt tällä "massakaudella" kertynyt... lähinnä vatsan seutuville. Plaah, eli se en ole vain minä itse joka sen huomaa, mutta vihdoinkin joku sanoo sen mulle päin naamaa rehellisesti! Arvostan!
Ja kyseli hän lopuks mun tavoitteistakin. Enpä mä niistä sen tarkempaa selvitystä hänelle koskaan ole tehnytkään. Nyt vähän valotin, että onhan sitä monenlaisia haaveita ja unelmia, mutta mitään aikatavoitteitahan en ole asettanut kun tuo taloudellinen puoli on kuitenkin iso kysymysmerkki.

Treenin jälkeen töitä ja illaksi mummolaan. Olinkin lapsille jo jutellut aikaisemmin, että mummolassa tarttis ehtiä käymään useammin, jotta pääsee itsekin kunnon joulutunnelmaan. Siellä on niin ihana, lämmin ja kotoista jouluinen fiilis <3 Ja tälläkin kertaa maailman paras mummo oli kattanut juuri sopivasti pöydän valmiiksi kun astuimme ovesta sitään. Ja tietysti tismalleen sellaista ruokaa jota mun tän hetkisessä ruokavaliossa sallitaan. En koskaan pysty sanoin riittävän hyvin kertomaan miten ihana äiti minulla on. Hän on yksinkertaisesti äideistä parhain.

Vielä iltapalaa tars änkeä nassuun ja sit huikeille about kuuden tunnin yöunille. Joulun ja uuden vuoden välipäivinä sitten kuitataan unevelkoja kun meinaan pääasiassa olla rennosti lasten kanssa kotona.
Ai niin ja nyt mulla on taas uutta visioo siitä mitän tän Ms.Fitness valmennuksen jälkeen! Aattelin kysäistä tältä samalta pt:ltä, että mitä se kustantais, jos hän tekis mulle treeniohjelmat ja sit seurattas sitä kehitystä kuukauden-kahden välein. Ja siis niin että kerran kuussa-kahdessa hän vetäis mulle astetta rankemman treenin. Ruokavaliosta yrittäisin huolehtia itse, mutta jos näyttäs siltä että se ei onnistu, ni sit ehkä ottas siihenkin apuja.. Mutta tätä ajatusta nyt täytyy makustella hetki nyt itsekin, tänään sen vasta päähän sain. Enkä mä tiedä, että huolisko hän edes tämmöistä projektia kun tuntuu että hänellä oli about 100 rautaa tulessa yhtäaikaa muutenkin. Vielä kaksi synttärilahjaksi saatua pt-treeniä on kuitenkin käyttämättä ja omasta toiveestani niissä treenataan selkä-olkapäät. Mun lempilapset :)

Blogikirjoitus nro 100

En ois ehkä uskonut silloin kun tätä blogia aloin kirjoittaa, että mä ihan oikeesti jaksaisin kirjoitella tätä näinkin pitkään. Tää on siis mun sadas postaus ja mä edelleen tykkään tästä.
Tuskin täällä mitään järin lukijaystävällistä ja innostavaa tekstiä on kun vain omia asioitani märehdin, mutta on tänne jokunen tuhat ihmistä sentään jo eksynyt. Kommenttejakin saa toki jättää vaikken niitten perään ole täällä kauheesti huudellutkaan :)

Edelleen olen noudatttanut BC Ms.Fitness 4 valmennuksen ohjeita,vaikka viimeks just kirjoitin kuinka ahistaa. Tää viikkokin oli jotain niin kaoottista... viiteen päivään mahtu about 50 tuntia töitä, 4 salitreeniä, 1 intervalli ja 2 aamulenkkiä. Mutta mä selvisin! Wuhuu!
Perjantaina menin töistä suoraan hierojalle ja sieltä kaupan kautta a-miehen vuokraamalle mökille Nuuksioon. Mentiin ihan kaksin (+ koira). Vähän ottamaan aikaa parisuhteellekin. A-mies kaiken järjesti joten kiitos hänelle.

Ulkoilua Nuuksion kansallispuistossa lauantaina.

Ja kun a-mies kerran oli moisen meille järjestänyt, niin mä päätin että otan todellakin rennosti joten viikonlopuksi unohdin ruokavaliot ja maistuipa mulle pari siideriä ja muutama lasi punkkuakin. Mutta kyllä mä koen, että ne oli kaikki ansaittuja :)
Nyt on ihanasti levännyt olo ja taas ihan uudella tarmolla pystyy lähtee uuteen viikkoon, josta nyt pitäis tulla sentään vähän helpompi kun en oo kun yhden illan töissä.
Salille pääsen tosin vasta keskiviikkona ekan kerran, mutta kyllä silti pitäis saada kaikki treenit ihan helposti viikkoon mahtumaan.

Tänään ostin lentoliput ja varasin majoituksen taas Lontooseen! Jee! Tällä kertaa siis menen esikoisen kanssa. Hän täyttää 7 maaliskuussa ja lähdetään heti syntymäpäivää seuraavana päivänä. Siitä tulee niin kivaa!

Mutta josko nyt alkais sunnuntai-illan puhteeks pieneen mealpreppiin ni helpottaa taas arkea pikkuisen.

Fiilis on pitkästä aikaa aidosti hyvä ja olo oikeasti onnellinen. Kyllä tämä tästä. Välillä on rankempaa, mutta kyllä sen kestää kun tietää ettei sitä ikuisesti jatku. Pitää vaan olla kiitollinen siitä mitä on ja mullahan on asia loppupeleissä tosi hyvin.

Olipa kliseistä siirappia :D Mutta näin se on.