Liirum laarum..

No tulihan se parempi mieli sieltä kun otti pienet päikkärit. Päikkärit toimii aina! :)
Tuli oikein nin hyvä mieli, että uskalsin ottaa aamulla sen peilinedessäkeikistely-vatsakuvan.

Pakollinen linssilude alareunassa...

Ja tosiaan tässä on vielä turvotusta iltapalan jäljiltä! Aika innolla siis odotan, että miltä masu näyttää kun pari kuukautta vielä kasvatellaan lihasta ja sitten pari kuukautta sulatellaan silavat päältä pois :P

Tänään oon ollut nyt kolmatta päivää lasten kanssa kotona. Ja tosiaan kotona ollaan oltu ihan koko päivä. Autoa ei olla käynnistetty kertaakaan. Kävin mä isomman kanssa vähän pihaa siivoomassa, mutta siinä kaikki ulkoilu. Suunnitelmissa oli mennä salille jahka a-mies tulee töistä, mutta katsoin parhaaksi pitää totaalisen lepoviikon. Ehkä kuulostaa selittelyltä, mutta vakaasti itse uskon, että sitä tämä ei ole. Niskassa on jo pari päivää tuntunut aika metkalta ja tänään hokasin, että semmoinen joku nikamalukko(?) siellä taas on jollainen on aikaisemminkin ollut. Töissä yks työkaveri (fyssari!) kerran sen rykäs auki, mutta yleensä se menee parissa päivässä ohi. Katsoin tosiaan parhaaksi olla menemättä salille sitten repimään sitä kahta hullummaks. Tai mistä mä tiedän, vaikka se auttas, mutta nyt mennään näin. Huomenna aamulla meen kuitenkin hierojalle kun satuin saamaan lapsille kaitsijankin siksi aikaa. Huomenna siis muuten päivän oon kotona vielä mukeloiden kanssa, mutta illaksi meen töihin. Läpystä vaan vaihto ovella a-miehen kanssa. Kyllä tää kotona laiskottelu saa jo riittää.

Tai en mä tänään nyt ihan koko päivää oo laiskotellut. Siivottiin tosiaan vähän pihaa ja nuotiopaikka ja tänään sit vähän leiposinkin... vaihtelevalla menestyksellä...

Näistä nyt tuli just sellaisia kuin oletinkin...

...mutta tää ei mennyt ihan niin kuin strömsössä.

Luojan kiitos mä en edes osaa leipoa! :D Tuo jälkimmäinen vaan lahos käsiin!
Luojan kiitos, koska totta kai mun tekee mieli maistaa kun leivon ja nuolasen lusikat ennen kuin heitän tiskialtaaseen jne jne. Ja joo vaikka nyt on tää valmennus meneillään niin kyllä, maiston kaksi marenkikummitusta ja pari lusikallista tuota toista puuroa. Ja kyllä, hyviä oli molemmat. Tuota toista vaan ei taida kehtaa esille laittaa ;)
Mutta mä meinaan, että eipä tämä lipsahdus todellakaan ole lopun alkua. Mulla on kuitenkin nyt ns. massakausi (mä inhoon tota sanaa, koska en mä edes tiedä mitä se oikeesti tarkoittaa) meneillään. Eri asia sitten kun todella poltetaan rasvaa, kiristellään. Muuten oon tänään ja koko viikon pysynyt ruokavaliossa, vaikka välillä vähän ahdistaakin.
Lauantaina sitten pidän vaparin ruokavaliosta kun on ne lasten Halloween-juhlat. Saas nähdä vaan kuinka paljon sitä jää meille itselle syötävää jos tuo enterorokko säikäyttää kaikki kutsuvieraat jäämään kotio.. Eiköhän se siihen menessä ole jo ohi.

höpöhöpöhpöpö.... sori.

Nap-time

Ha! Sen siitä sit saa. Kauhee uho ja angsti päällä, nyt jumalauta treenataan ja oikein olan takaa..
Ja TADAA! Enterorokko!
Siis ei mulla vaan lapsilla. Molemmilla. Jipii! Onneks he ei kauheesti kärsi näistä taudeista. Onneks! Kuume nyt veti molemmat aika apeiksi hetkellisesti, mutta sitä ei kauaa kestänyt. Eilen illalla oli vielä kuumetta, että saa nähdä pääsenkö mä huomennakaan vielä töihi. Yksi kokonainen kuumeeton päivä kun pitäis olla ennen kuin saa viedä päiväkotiin.
En mä siis mihinkään salille päässyt eilen.. enkä tänään PT-treeniinkään. Kävin mä sentään aamulenkillä eilen ja tänään koiran kanssa ennen kuin a-mies lähti töihin. Hän tekee nyt niin ympäripyöreetä päivää, etten mä kerkee oikein missään välissä salille. En mä nyt kehtaa kipeille lapsille hoitajaakaan pyytää.
Eilen siivoilin koko päivän lauantaisia Halloween-juhlia ajatellen, että tuli sentään oltua liikkeessä koko päivä. Tänään mua ei nappaa mikään. Ei kiinnosta pyykit, ei pihan siivous, ei sitten niin mikään mitä ois kuitenkin järkevä tehdä nyt kun aikaa on. Tai ehkä vähän (hyvin vähän) leipominen lauantaisia juhlia varten... (Eikä sanaakaan mistään kotitreenistä nyt! Mä haluun salille!)

Olemisen sietämätön keveys..

Ja tää kotona makaaminen on niin myrkkyä mun itsekurillekin. Äsken söin lounaan ja tekis ihan helvetisti mieli jotain makeeta ruuan päätteeks. Tai ei välttämättä edes makeeta, mutta jotain ylimääräistä. Aaaarrghh! Noh. Keitin teetä. Oikeesti.
Ei ehkä oo järkevää alkaa leipoo mitään pipareita.

Ihan ku mulla ois vielä nälkäkin. Just.

Kävin kaupassa nopeesti. Isompi laps jäi kotiin ja pienempi tuli mukaan. Jessus, että menee paljon rahaa ruokaan tällä hetkellä... Järkyttävää. Ja nyt tuossa uudessa päivityksessä iltapalan protskutkin tuplaantu edellisestä. Voin kertoo, että siinä on ihan tosissaa tehtävä työtä, että saa sen syötyä. Ei edes aamupala maistunut niin hyvältä enää kun ei iltapalakaan ollu yön aikana ehtinyt kunnolla laskeutua. Kaipa tähänkin tottuu. Vähän kyllä harmittaa kun just olin taas päässyt siihen pisteeseen, että oli kiva aamuvatsalla keikistellä peilin edessä... ei oo enää.

Mä sit RAKASTAN syksyä! Ja tätä ihanaa kamalaa lookkia jota tykkään syksyisin käyttää. (Voiks noin sano? Käyttää lookkia??)

Lisää teetä.

Niin ja tää meidän tietokone. Se tosiaan tilttas ja koko windows piti asentaa siihen uudestaa. Sinne meni kaikki kuvat (onneks ei tainnu olla mitään oikeesti tärkeitä) ja mun valmiit kansiot joihin olin koonnut niitä motivaatio kuvia ja tekstejä.. Hmh. Niitten selaaminen auttas nytkin tähän ärsyttävään olotilaan.

Itseasiassa mä vähän kuvittelin, että saisin muuta ajateltavaa ja oloni mukavammaksi kun tuun kirjoittelee tänne. Pöh. Ei täkään auta. Edelleen ärsyttää.

No ni. Nyt mulla meni hermo itseni kanssa. Ei kai tässä auta kuin ottaa tauko itsestä --> päikkärit.

Päivityksessä luu kurkkuun :D

Haha!
Uudet päivitykset ruokavalioon ja treeneihin tuli tänään. Mahtoikohan joku lukea mun ajatuksia mitä eilen kirjoittelin ja kostaa epäilyni ;) Nyt otetaan meinaan luulot pois tästä tytöstä, ainakin yläkroppatreeneissä! Voi jestas! Parhaimmillaan (lue:pahimmillaan) yhdessä treenissä on alkulämpö, venyttelyt, 14 eri liikettä, joissa 3 supersarjaa ja siihen vielä intervalli päälle. Voi moro!
Kaloreita tuli vähän lisää kun viimeks niitä vähennettiin. Niistä jutuista mä en tajua tuon taivaallista, että mitä ideaa tässä ees taas vatkaamisessa on, mutta mä teen niin kuin käsketään.
Tänään oli lepopäivä treeneistä, mutta loppuviikosta tuleekin hikinen. Keskiviikkona mulla on se kavereiden synttärilahjaksi ostama PT-(tappo)treeni, jonka sisällöstä mulla ei ole mitään käsitystä. Lähtökohtaisesti ajattelin kuitenkin sen lisätreeninä ottaa ja vetästä ne ohjelman mukaiset treenit siihen päälle.. nyt mennään kovaa. Ans kattoo kuin ämmän käy :O ;)

Varsinaista arpomista ja itsensä psyykkaamista... Ja vko nro 8.

What a week!

Vetelin sitten neljä salitreeniä peräkkäisinä päivinä. Ei ehkä mun kropalle parasta mahdollista, mutta sainpahan silti ihan jokaisessa treenissä jotain parannettua edellisestä. Ja siihen tietty aamulenkit ja intervallit päälle. Perjantaina treeneistä lepoa, mutta aamun aloitin hierojalla ja oikea hartia olikin sen verran juntturassa, että hyvä ettei itku päässyt... ja siihen perään liki 14 tuntia töitä. Tosi fiksua. Mutta kun ei sitä hieroja aikaa saa kymmeneltä illallakaan ja parempi kai se on mennä kuin jättää menemättä.

Lauantaina sitten oli kauan odotettu Bodycampin Ms.Fitness valmennuksen eka tapaaminen Tampereella Reebok Crossfit 33100 salilla. Ensin menin InBody kehonkoostumusmittaukseen, sitten vajaan tunnin verran oli posetreeniä jonka jälkeen saman verran jonkin sortin crossfit-treeniä.
Treenit sinänsä oli tosi kivat, treenattiin pareittain. Vähän erilaista, tulihan siinä ihan kunnon hiki, mutta olisin kaivannut jotain enemmän. Ehkä salitreeni ois ollut semmoinen, josta ois saanut enemmän irti kun se nyt kuitenkin on se miten tässä valmennuksessa pääasiassa treenataan. Lisäks treeni oli ihan liian lyhyt.. ei tullut yksikään paikka edes kipeeksi. Vähän kyllä nilkan puolesta pelkäsin kun aika paljon oli hyppelyä, mutta hyvin se meni. Ei sillä että kiva kokeilla uusia juttuja, voisin oikein hyvin kuvitella meneväni crossfit-tunnille, jos sellaista omalla salilla järjestettäisiin.
Parasta päivässä oli kuitenkin uudet tuttavuudet! Kyydissäni tuli pari tyttöä ja oli kyllä niin mukavia että! Toivottavasti joskus treenataan yhdessä täällä kotikaupungissakin :)

Posetreenit oli ihan mielenkiintoisest. Eipä siinä paljon yksilöihin keretty perehtyä kun meitä oli kuitenkin tosi paljon. Mutta vähän nyt on haisua siitä kuinka niillä korkkareilla pitäis kävellä ja miten hullunkurisissa asennoissa sitä oikein kuuluis lavalla seisoskella. Kyllä on selkä kovilla siinä touhussa, voi luoja! Hattua nostan kyllä jokaiselle, joka siellä lavalla rivissä seisoskelee! Hurjaa touhua.. Jos jostain, niin posetreenistä selkää vähän jomottelee tänään.

Ja sitten InBody -mittaukseen. Jep jep. Edellinen mittaus on siis suoritettu maaliskuussa ekan Liten jälkeen. Toisen Litenhän kävin heti ensimmäisen perään, kesän vedin rentoa, söin ja join mitä huvitti ja saattaapi olla ettei ihan niin aktiivisesti tullut liikuttuakaan. Ja nyt on 2 kuukautta tätä Ms.Fitness -valmennusta takana. Lihastasapainossa kaikki palkit on vihdoin nousseet keskiarvon yläpuolelle, jee! Mutta nousu maaliskuusta kuitenkin naurettavan vähän verrattuna siihen mitä se oli tammikuusta maaliskuuhun. Hm. Okei, oon mä lukenut, että se kasvu on alkuun kovempaa, mutta silti toivoin että se ois ollut enemmän... mutta parempi kai hidas kehitys kuin ei kehitystä ollenkaan. Eikös sitä niin sanota?
Rasva% on nyt tasan 20 kun se maaliskuussa oli 18,7. Ihan ok, saa sitä nyt tässä vaiheessa sen verran ollakin kun lihasmassaa on tarkoitus saada kasvatettua. Mutta kyllä se silti tuolla jossain takaraivossa vähän kirpas, täytyy myöntää, vaikka tiedän, että se on parempi just nyt just näin.
Eilistä mittauslappua siellä paikan päällä se tyyppi joka niitä analysois kehu kovasti, että nyt on kaikki oikein loistavasti ja samalla mallilla vaan eteenpäin. Ite taas koen, että muutosta on tultava ja paljon ja äkkiä. Tietty. Mulle kaikki nyt heti tänne, kiitos.

Voi voi. Mulla pyörii ihan joka päivä mielessä se Fitfarmin PT-valmennus... (tai kisavalmennus, johon en kyllä edes pääsisi vielä). Fitfarm, koska siellä musta kaikki toimi moitteettomasti. Kaikki oli selkeetä ja asiat päräytettiin suoraan. Ei kaunisteluja, vaan just niin kuin asiat on. Ei kauheesti jäänyt varaa kyseenalaistaa. Ja koska Fitfarmilaiset nähtävästikin menestyy. Eli homma todella toimii.
Jotenkaan en ole niin vakuuttunut tästä Bodycampin valmennuksesta kuin mitä Fitfarmin valmennuksissa olin. Mitä nyt eilen tuli parilla sanalla juteltua niin treenimetoditkin ovat mun järkeen Fitfarmilla ns. uskottavampia. Ja kun haluaisin todella sitä kehitystä ja paljon, niin vähän polttelee ottaa yhteyttä Fitfarmiin jo ennen tämän valmennuksen päättymistä... Hmm. Ei sillä, että nämä treeniohjelmat ja ruokavaliot joita mulla nyt on, toimii varmasti, mutta jotenkin musta tuntuu etten saa nyt tästä irti niin paljon mitä haluaisin. Äh. Puh. Hm. Aaaarrghh. En mä oikein ota itsekään itsestäni nyt selvää.
Aika varmaa on, että jos ottaisin Firfarmilta ensin vuoden PT-valmennuksen, sillä ajatuksella, että lihasta kasvatettas siihen malliin, että jonain kauniina päivänä lavalle nousisin, niin ei mulla kyllä sit olis enää varaa sen vuoden jälkeen ottaa taas vuoden kisavalmennusta... phuuuuhhh... tuleekohan tästä yhtään mitään...

Asennetta kai tässä vaan tarvitaan. Sitä tarttis jostain kaivaa kehiin vähän enemmän. Ja mielipiteitä. En tiedä miks ihmeessä, mutta niitä mä kaipaan. Vaikka mä todellakin olen itse se, joka omat päätökset tekee, niin silti mua välillä ärsyttää kun tuntuu ettei kenelläkään läheiselle kenelle juttelen, ole mitään sanottavaa asiaan. Eikö heillä ole sen takia, että se sanottava, mitä heillä olis ei ehkä ois kivaa kuultavaa, niin jättävät sitten sanomatta? Vai onko aihe vaan sen verran vieras, etteivät vaan todella tiedä mitä olis sanottavaa? Vai eikö vaan yksinkertaisesti aihe kiinnosta sitä vertaa, että siihen jotain sanottavaa olisi? En mä sitä sano, että mun jutuista niin kamalan kiinnostunut tarttis olla. Ne kuitenkin on nimenomaan vaan mun juttuja. Mutta ois se nyt kiva jotain mielipiteitä silti kuulla.

Selasin muuten ajankuluks omaa Facebookia ja löysin tämmöisen oman päivityksen maaliskuulta 2013.

Nii'i... ihan itsehän mä sen taas sanoin. Silloin ajat sitten. Isosti vaivaa ja työtä. Kyllä mä siihen pystyn. Pakko. Koska mä sanon niin. Ja mä uskon itseeni. Vaikka kukaan muu ei uskoiskaan. Oon mä niin ennenkin tehnyt. Kun mä vaan päätän, ni se pitää. Because I can.. and I will.
Kevyt psyykkaus puhe itselleni. Haha :D

Carbload... etc.

Mulla oli vakaa aikomus eilen illalla tankkauspäivän päätteeksi vielä kirjoittaa blogia, mutta vaihteeks tietokone tilttas ni en sitten jaksanut. Noh, ei se toimi vieläkään, mutta onneks tää onnistuu puhelimellakin.

Ennen muita juttuja: viime viikko sai eilen mitä mahtavimman päätöksen kun kaksi ja puoli vuotta kestänyt odotukseni palkittiin ja mä näin VALKOISEN HIRVEN! Okei mä oon ehkä vähän kaheli, mutta oon tiennyt koko ajan ku ollaan täällä asuttu, että täällä liikuskelee sellainen, enkä koskaan ollut sitä ennen nähnyt, vaikka tuolla metsissä aika paljon tulee liikuttua. Nyt ei tarvinnut kuin olla kotona ja siellä hän pellolla jolkotteli. Komea sonni. Vähäks  mä oon onnellinen 

Kyllä maistui tankkauspäivänä leipä! Söin yksin varmaan kaks kokonaista patonkia! Ja sit tietty vähän herkkuja. Illalla katsottiin A-miehen kanssa leffaa ja laitoin (low-fat!!) poppareita, mutta siinä kohtaa tuli raja vastaan ja meinas alkaa närästys ni tajusin lopettaa. Nyt ei hetkeen varmastikaan ole taas sen kummempia mielitekoja.
Saas nähdä oliko tankkauksesta muuta hyötyä. Tankkauspäivän jälkeen ois vissiin järkevintä pitää lepopäivä, mutta mä menin aamulla salille.. treeni kulki ihan normaalisti, eli hyvin, mutta intervallissa alkoi vatsaa vähän pistämään, mutta sain sen silti vedettyä loppuun asti. Ehkä ens kerralla sitten viisaampana.

On kyllä ihanaa kun salilla on nyt kolme eri tyyppiä kysynyt, että onko mulla jotain tavoitteita oikein  Jotenkin huvittaa, että onko se mun touhu niin totisen näköistä ja taas toisaalta ihanaa jos todella näytän siltä, että joku muukin voisi uskoa, että musta voisi todella olla johonkin. Olipa taas selkeästi sanottu, mutta got the point.

Ja tavoitteita. Onhan mulla niitä. Mutta se miten niihin päästään onkin yhtä suurta kysymysmerkkiä.  Mutta asioilla on tapana järjestyä, eikö?

Beast mode is on! Definitely! It's week nro 7

Viikko 7. Numeroina.
44 tuntia töitä. 3 aamulenkkiä. 4 salitreeniä. 2 intervallia. 1 tankkauspäivä ja se on tänään!
Ja mikä olo tällä viikolla, voi juku! Niin mahti fiilis ihan kaikesta koko ajan ollut. On sitä ollut jotain "vastoinkäymisiä" joissain asioissa, mutta mulla on vaan niin hyvä olo muuten ettei ne oo päässyt lannistamaan alkuunkaan. I choose to be happy - it's that simple. Kaikki on omasta asenteesta ja valinnoista kiinni. Jos valitsee kiukutella niin se on vaan itseltä ja omasta hyvästä olosta pois. Mä pyrin välttää :)

 
Ja treenit. Kyllä se lepoviikko flunssan kanssa teki treeneillekin vain hyvää. Taas sai lisätä painoja ja tehdä pidempiä sarjoja. Niin mahtavaa!
Tällä viikolla otin myös tuohon BC:n valmennukseen kuuluvan online PT-tunnin. Kyselin lähinnä ruokavalioon ja salitreeneihin liittyviä korvauksia, millä liikkeellä voin korvata jonkin toisen, voinko syödä kanamunan pellavansiemenöljyn sijaan jne. Ja sitten kyselin myös tankkauspäivästä. Ja pakko sanoa, että oon kyllä pettynyt ettei siitä ole mitään infoa missään ollut aikaisemmin. Mäkin oisin ilmeisesti voinut tankata tänä aikana jo parikin kertaa... mutta kun en ole tiennyt...
Noh, tuskimpa siitä sen suurempaa haittaa on ollut kun treenit on kuitenkin kulkenut todella hyvin. Anyway, tänään sen tankkauspäivän pidän ihan vaan siitä syystä kun on alkanut välillä tulla mielitekoja ja semmoista oloa, että kroppa "huutaa hiilareita".
Pyrin kuitenkin tänä tankkauspäivänä tekemään suht järkeviä valintoja. Jätetään se mässäily johonkin toiseen ajankohtaan. Tai tulen mä jotain herkkuja tänään syömään, mutta vältän ylimääräistä rasvaa. Eli ei leivonnaisia tai esim. hamppariateriaa.
Let's see how it goes :)

Enkö mä keksi enää mitään muuta otsikkoa..? Se ois siis viikot 5 ja 6.

Lokakuu! Mihin tää vuosi on oikein mennyt! ...aina sama laulu...
Ekat päivitykset Ms.Fitness valmennukseen tuli heti 5. viikon maanantaina. Sekä treenit, että ruokavalio muuttui. Treenijako pysyi samana, onneks, koska tykkään siitä tosi kovin. Ihan mielenkiintoisia juttuja tosin treenissä on... sen verran voin varmasti sanoa, että jos joku kerta esim. selkäpäivänä sen kaiken PYSTYN tekemään niin sitten todella tiedän tehneeni... ja monta päivää. Huh huh! Mutta se on just sitä mistä tykkään. Tää ohjelma todella pakottaa haastamaan itsensä ja treenit on väkisinkin kovia. Niissä vaan ei voi himmailla. Mahtia!

Not a pretty sight after workout...

Ruokaa on edelleen tosi paljon, mutta ilmeisesti kroppa on jo tottunut tuohon määrään, koska välillä tuntuu, että vois vetää kaksi annosta peräjälkeen ihan helposti :) Nytkin oon tunti sitten syönyt päivällisen ja mukamas on nyt jo kamala nälkä vaikka kaiken järjen mukaan ei todellakaan pitäis olla.

Jeps. Mutta tosiaan 5. viikko meni aika rapsakasti. 4 salitreeniä, 4 lenkkiä koiran kanssa, 1 intervallitreeni ja seitsemänä päivänä yhteensä melkein 50 tuntia töitä. Mutta oli kivaa :)

5 a.m.

5 p.m.

6. viikko taas meni ihan persiilleen. Maanantain olin nuorimmaisen korvatulehduksen takia kotona koko päivän. Tiistaina heräsin kurkku kipeänä ja flunssahan se sieltä tulla tupsahti. Töissä olin kuitenkin ihan normaalisti koko viikon, mutta muuten otin rennosti lepäillen ja parannellen. "Onneksi" oli vähän vaisumpi viikko työrintamalla ja viikonloppukin kokonaan vapaa.

Lapsen saikkupäivänä... äidillä on niin kamalan raskasta ;)

Perjantaina leffaan.. Äidin eväs vs. Lasten eväät

Mutta jottei nyt ihan laiskotteluksi ois mennyt koko viikko niin tein mä sentään pari kertaa ensimmäistä kertaa monen päivän ruokia valmiina annoksina itselleni valmiiksi jääkaappiin (siis hetkonen... tuon lauseen joutuu lukee ainakin kolme kertaa...). Siitä oli aikast näppärä napata mukaan töihin tai kipata lautaselle kun tuli kotiin. Huomenna taas pakko kokkailla oikein urakalla, oli se niin helpottavaa.

Hillo-, margariini- ja jäätelöpurkkien uusi elämä :)

Niin ja tilasin mä sportsdirectistä kasan kuteita jotka tuli oikeesti neljässä päivässä! Ja toimituskulutkin huikeat 4 euroa! Uskomatonta! Mutta totta. Olin sovittanut kaikkia tilaamiani silloin kesällä Lontoossa niin ei ollut sitäkään pelkoa ettei olisi ollut sopivia.
Lonsdalen salikengät, huppari ja collarit, treenihousut ja kahdet treeniliivit. Ja tämä koko setti toimituskuluineen huikeat 75 €.

Nyt kun pääsis vaan treenaamaan! Vielä tosiaan pientä tukkoisuutta flunssan jäljiltä on niin koitan nyt vaan hillitä itseni ja mennä salille vasta ens viikolla.
Järkyttävää miten yhdessä viikossa tulee jo sellainen olo kuin viiden viikon työ olis kaikki mennyt ihan hukkaan ja lihakset surkastuneet olemattomiin.. Noh. Kai mä tiedän ettei se niin kuitenkaan oikeasti ole.
Motivaatiota ei ainakaan puutu ! Harmittaa kun ei ollut varaa lähteä Lahden messukeskukseen Nordic Fitness Expoon katselemaan ja seuraamaan kisoja. Ne ois nyt vkonlopulla tosiaan olleet.
No ainakin face ja insta paukkuu koko ajan kuvia ja tunnelmia paikan päältä :)
Ehkä ensi vuonna sitten...

ps. mä niiiin haluan voittaa lotossa ja maksaa itselleni valmentajan ja treenata itseni kisakuntoon... MÄ HALUUN! ...mut kun ei auta ku en mä edes lottoa...