sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Blogikirjoitus nro 100

En ois ehkä uskonut silloin kun tätä blogia aloin kirjoittaa, että mä ihan oikeesti jaksaisin kirjoitella tätä näinkin pitkään. Tää on siis mun sadas postaus ja mä edelleen tykkään tästä.
Tuskin täällä mitään järin lukijaystävällistä ja innostavaa tekstiä on kun vain omia asioitani märehdin, mutta on tänne jokunen tuhat ihmistä sentään jo eksynyt. Kommenttejakin saa toki jättää vaikken niitten perään ole täällä kauheesti huudellutkaan :)

Edelleen olen noudatttanut BC Ms.Fitness 4 valmennuksen ohjeita,vaikka viimeks just kirjoitin kuinka ahistaa. Tää viikkokin oli jotain niin kaoottista... viiteen päivään mahtu about 50 tuntia töitä, 4 salitreeniä, 1 intervalli ja 2 aamulenkkiä. Mutta mä selvisin! Wuhuu!
Perjantaina menin töistä suoraan hierojalle ja sieltä kaupan kautta a-miehen vuokraamalle mökille Nuuksioon. Mentiin ihan kaksin (+ koira). Vähän ottamaan aikaa parisuhteellekin. A-mies kaiken järjesti joten kiitos hänelle.

Ulkoilua Nuuksion kansallispuistossa lauantaina.

Ja kun a-mies kerran oli moisen meille järjestänyt, niin mä päätin että otan todellakin rennosti joten viikonlopuksi unohdin ruokavaliot ja maistuipa mulle pari siideriä ja muutama lasi punkkuakin. Mutta kyllä mä koen, että ne oli kaikki ansaittuja :)
Nyt on ihanasti levännyt olo ja taas ihan uudella tarmolla pystyy lähtee uuteen viikkoon, josta nyt pitäis tulla sentään vähän helpompi kun en oo kun yhden illan töissä.
Salille pääsen tosin vasta keskiviikkona ekan kerran, mutta kyllä silti pitäis saada kaikki treenit ihan helposti viikkoon mahtumaan.

Tänään ostin lentoliput ja varasin majoituksen taas Lontooseen! Jee! Tällä kertaa siis menen esikoisen kanssa. Hän täyttää 7 maaliskuussa ja lähdetään heti syntymäpäivää seuraavana päivänä. Siitä tulee niin kivaa!

Mutta josko nyt alkais sunnuntai-illan puhteeks pieneen mealpreppiin ni helpottaa taas arkea pikkuisen.

Fiilis on pitkästä aikaa aidosti hyvä ja olo oikeasti onnellinen. Kyllä tämä tästä. Välillä on rankempaa, mutta kyllä sen kestää kun tietää ettei sitä ikuisesti jatku. Pitää vaan olla kiitollinen siitä mitä on ja mullahan on asia loppupeleissä tosi hyvin.

Olipa kliseistä siirappia :D Mutta näin se on.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti