Mä tarviin kunnollista ruokaa!

Täällä mä istun liikuntahallissa sählykentän laidalla ja mietin omaa fiilistä ja suunnittelen alkanutta viikkoa kun pikkumiehet treenaa.

Pieniä käynnistys vaikeuksia siis havaittavissa loman jäljiltä. Ei kyllä treenien suhteen. Salilla mä voisin vaikka asua. Kuten oon monta kertaa ennenkin sanonut, siellä on helppo hengittää.

Ehkä eniten on tökkinyt tuo syömispuoli. Ja tajusin siihenkin oikean syyn, että mikä mättää.
Yleensä mä keksin kaapista jotain tähän ruokavalioon sopivaa syötävää, vaikkei kaupassa olis käyty kahteen viikkoon. No nyt kun ei ole ollut niitä mielekkäimpiä vaihtoehtoja kaapissa kun ei reissun jäljiltä oo ollut rahaa käydä isosti kaupassa niin koko ruokahomma on tuntunut jotenkin vastenmieliseltä. Tänäänkin lounaaksi kuivaa riisiä ja jauhelihaa ja purkillinen kirsikkatomaatteja. Köyhää. 
Yleisesti vähän väsynyt olo ollut muutenkin niin ei oo riittänyt mielikuvitus räpeltää keittiössä. Ja tietty joka puolella töissä, kotona, mummolassa... on jotain kiellettyä tarjolla ja mielitekoja tulee väkisinkin...
Onneks a-mies soitti menevänsä kauppaan töitten jälkeen joten mäpä kirjoitin sille kilometrin mittaisen kauppalistan ;)

Hauskasti jo tieto siitä, että saan tehdä itselleni just sellaista päivällistä mitä haluan ja tarvitsen piristää mieltä.

Mutta nyt alkaa sählyt olla sählätty.
Kotiin syömään :)

Hyvä ruoka, parempi mieli :)

The struggle is part of the story...

Sain aamulla pienen muistutuksen, että on melko tylsää lukea blogia jota ei kirjoiteta... Hups :)
Ei vaan ihan rehellisesti, on ollut meno ihan päätöntä viimeaikoina niin ei paljon ole ehtinyt koneen vieressä istuksella. Tänään ja huomenna mulla ei oo mitään muuta menoa kuin treenit niin päivitellääs nyt vähän tännekin jotakin.

Tällä viikolla oli vihdoin se kauan odotettu äiti-poika lomamatka - minnekkäs muualle - Lontooseen. Lähdettiin maanantaina ja tultiin torstaina. Aivan mahtava reissu. Ihan suotta jännitin ja pelkäsin, että mitä siitä oikein tulee. Poika oli niin reipas! Käveltiin joka päivä ihan hirmuisen paljon kun kierreltiin kaiken maailman nähtävyyksiä ja museoita läpi. Ja herkuteltiin. Oikein olan takaa sitäkin.
Olin jo etukäteen päättänyt, että tällä reissulla en niuhota omasta ruokavalioista ja jos poikakin haluaa elää pelkillä ranskalaisilla koko reissun niin senkun. Mutta onneks aamupalaksi molemmille silti maistui puuro ja hedelmät ja ravintoloissakin mun teki kuitenkin mieli sitä salaattia pizzan sijaan :) Jälkkäreitten kera kylläkin...
Noh, meillä ei hotellilla ollut kuin pikkuinen peili vessassa ja kotiin tultua sitten kun vilkaisin kokovartalopeiliin niin hetkeksi ihan äimistyin. WTF?!? Mitkä olkapäät! Ja mitä ihmettä! Mulla on selkä! Ihan kuin ne leivonnaiset ja karkit ois mennyt suoraan lihaksiin!
Tätä riemua ei tosin kestänyt kuin se yksi torstai-ilta. Perjantaina kaikki ne leivonnaiset ja karkit löytyivätkin jo muhkuroina takalistosta ja renkaina vyötäröltä. Jippii.
Eli lepo"viikko" loppui siihen, kuten oli suunniteltukin, ja heti perjantaiaamusta vaan salille. Pitkiä sarjoja, lyhyillä palautuksilla. Sama homma tänään. Ja huomenna. Ensi viikosta lähtee taas uudet 4 viikkoa treeniä tehoja ja määrää nostaen joka viikko ja 5. viikko sitten taas lepoa.

Sain siskolta paidan <3 Keep going - never stop. Vaikka kuinka olis paska fiilis ni mennään silti eteenpäin.
Ja mä en tajua miten jengi ottaa omasta selästään hyvälaatuisi kuvia kivalla valaistuksella! Tässä mun surkea yritys tän päivän treenin jälkeen..

Tänään oon käynyt pääkopan kanssa taas melkoista taistelua tästä koko touhusta.
Ihan jäätävä morkkis loman herkutteluista. Tuntuu kuin rasvaprosentti ois noussut ainakin kahteenviiteen ja lihakset kutistuneet olemattomiin. Turvottaa ja ahdistaa vaikka ruokavaliokin on taas kohdillaan. Tosin sitä ruokaa mä nyt syön sen reilu 3000 kcal/pvä.. melkeinpä jatkuvasti saa olla vatsa täynnä. Tuohon määrään nyt oon alkanut taas jo tottua, mutta toivottavasti nyt uudestaan ei tule sitä oloa kuin viimeksi Ms.Fitness valmennuksen massakaudella.. Sitä ahdistusta ja "liian isoa" oloa. Mä tykkään olla sillai sopivasti pehmeä, mutta solakka. Silloin on hyvä olla. Ja tuohon sopivasti pehmeään ja solakkaan mahtuu kyllä melkoinen massa lihasta, eli sitä sais kyllä luvan tulla vielä ja paaaaljon lisää.
Phuhhuh. Miten se itseensä uskominen voikin joskus olla niin työlästä. Ja silloin kun on haasteita uskoa itseensä ja omaan kehitykseen, alkaa vertaamaan itseään muihin ja se se vasta onkin tyhmää. Takuuvarma itsetunnon romutus.
Blaah.
Painokin nousi loman aikana 2,5 kg. Tai täytyyhän sen nyt noustakin, mutta 2,5 kg neljässä päivässä ilman treeniä.. ei ihan hirveesti lohduta.
Noh. Vielä eletään sitä samaa viikkoa, että kaipa tilanne maanantaiksi tasottuu.

Tai syytä ois turvotuksen tasaantua ja fiiliksen kohota keskiviikkoon mennessä. Keskiviikkona ois tapaaminen erään ihmisen kanssa, jolta toivon saavani realistista käsitystä itsestäni, siitä missä mennään ja mikä on ylipäätänsä mahdollista ja missä ajassa. Oliko tossa lauseessa nyt mitään tolkkua? Mutta you got the point.
Ehkä mä sen jälkeen uskallan valottaa asioita jo vähän enemmän. Tai sitten mä vajoan häpeästä maan alle ja unohdan joka ikisen haaveen ja unelmani.. ja keksin uusia, realistisia... mutta mitä ideaa siinä on?

Busy life

Huh huh! Ei mulla nytkään oikeastaan ois aikaa kirjoitella, mutta kirjoitanpahan pikaisesti nyt silti.
Eli kiirettä on pidellyt. Treeniä on ihan hullun lailla, syytäkin, sillä valmentaja heitti tavoitteet aikast korkeelle :O Ja tahti kiihtyy vaan! Ruokaa vetelen kaksin käsin, eli neljäntoista viikon massakausi on taas päällä. Tänään vielä vika työpäivä tämän kertaisen neljäntoista työpäivän putkessa ja tämän viikon viimeinen treeni. Huomenna mä en tee mitään! Mä vaan makaan ja lepään... yeah right ;)

Eli pari viikkoa oon nyt vetänyt 6 salitreeniä + 2 matalan sykkeen treeniä viikkoon. Ensi viikkoon tulee yksi toiminnallinen vielä siihen päälle ja sit seuraavalla viikolla 2. Sit onkin perusteellinen palautteluloma Lontoossa pojan kanssa.
Ollaan rakenneltu kotiin pientä kuntosalia, jottei aina tarttis mennä fyysisesti sinne salille asti kun tuo aika tuppaa olemaan vähän kortilla. Onhan mulla ne lapset, koira ja kaksi duuniakin. Vielä a-mies rakentaa leuanvetotangon ja mä kaavin jostain rahat spinnipyörään ni alkaa homegym olemaan valmis.

Ruokaa saa syödä taas juu ihan huolella. Mä en näistä asioista niin kauheesti ymmärrä, siis sillai syvällisemmin, mä vaan teen mitä käsketään niin kyllä se sitten nähdään mihin se johtaa. Ajatuksena kuitenkin, ettei proteiinia tulis kauheesti enempää kuin se 2g/painokilo eli mun kohdalla about 120 g / pvä. Eli energiat pääasiassa hiilareista ja tietty hyvistä rasvoista.
Ihan huippua, että mä koostan itse kaikki mun ateriat miten tykkään kunhan pysyn annetuissa raameissa. Mutta saan siis syödä semmoista ruokaa mistä todellakin tykkään! Uus ehdoton lemppari mitä voisin syödä vaikka joka aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla on riisikakku + kalkkunaleike + avokado ja herbamarea päälle. Njamsk!
Joku ei ehkä tykkäis ku täytyy olla koko ajan laskemassa, mutta itseasiassa tää on aika kivaa :)
Tää koko setti on vaan niin sitä kuuluisaa "mun juttua" että! Nautin! Isosti.

Maanantaista alkaa taas 12 päivän työputki johon tars treenitkin saada sovitettua. Onneks joukossa on lyhyempiä työpäiviä niin ei se niin iso ongelma tule olemaan. Järjestelykysymyksiä.
Perjantaina on PT:n kanssa treenit jossa hän katsoo vähän tarkemmin tätä mun kropan (epä)symmetriaa ja katsotaan vähän miten mun kannattaa mitäkin treenata sen parantamiseksi.
Lisäks katsotaan mahdollisimman paljon kaikkia juttuja mitä pystyn kotisalilla tekemään jotta saan myös kotona treeniin kunnon tehot.

Mutta nyt - ylläripylläri - salille! (ja sitten töihin)