Spine like snake.. stronger towards 2014

Noh, tänään mulla on ollut siivouspäivä. Sisko perheineen on tulossa meille juhlimaan uutta vuotta. Kaapin kätköistä sitten tuli vastaan joululahjaksi saatuja konvehteja ja after eightejä. Siinä sitten ohi mennen tuli popsittua varmaan 5 konvehtia ja 10 after eightiä ja muutama kourallinen rusinoita ja maapähkinöitä. Kas kummaa, että lounaan unohdin kokonaan. En mä sillä, ettenkö vois herkutella ollenkaan. Musta se ois ihanteellisin tilanne, että uskaltaisin hyvällä omalla tunnolla joskus herkutellakin, mutta nyt kyllä tuli morkkis, kun aamupäivän porsasteluun ei kertakaikkiaan ollut mitään syytä.
Vielä pitäis illalla laittaa vieraiden kanssa tortilloja. Ne sentään saan täytettyä terveellisemmin ja taidanpa jättää viinitkin tänään välistä, jospa vaikka huomenna pääsis juoksulenkille.
Voisin tietty tehdä itselleni uuden vuoden lupauksen, etten herkuttele jollei siihen ole mitään aihetta. Siihen pitäis kyllä pystyä ilman mitään lupauksiakin.

Hyvää Parempaa uutta vuotta 2014!

Minä - numeroina

31.12.2013

pituus 159 cm

paino 58,9 kg

painoindeksi 23,3

rinta 87 cm

vyötärö 71 cm

lantio 97 cm

vas. reisi ylhäältä 57 cm, keskeltä 53 cm, alhaalta 40,5 cm
oik. reisi ylhäältä 56,5 cm, keskeltä 51,5cm, alhaalta 40 cm

Armollisempi(?) kierteinen kuva aamuvatsalla. Ihokin näyttää tällä hetkellä ihan ok:lta.

Armoton sivukuva

 

Äidin vapaa päivä - kuvina

8:45 Aamupalaa

10:00 Metsäinen lenkki koiran kanssa n. 45 min

11:45 Välipalaa / lounasta

12:30 Salille! Ojentajat 3x8 10 kg:n kahvakuulalla ja hauikset 3x6/käsi 8 kg:n käsipainoilla.

Work those abs!

Note to myself: Muista venytellä myös juoksulenkin jälkeen!

14:30 VP, mutta täytyi sitä töissä (ja ruokakaupassa) silti nopeasti pyörähtää. Ja nopea välipala tähän väliin.

18:00 Päivälliseksi parsamuusia (ruokakermaan), kanafilee, lasi piimää ja klementiini.

Ja loput tästä päivästä

Sen verran, että mummolan oven sain auki, oli vesi jo kielellä. Mummo oli leiponut sämpylöitä. Thank God sämpylöitä eikä pullaa. Lounaaksi siis vetelin kaksi isoa sämpylää oivariinilla, raikasta vettä ja lopuksi vielä kupin maitokahvia. Vatsa sopivasti täyteen ja hiilaripöhötys taattu.
Pari tuntia tein hiontahommia isän verstaalla, se riitti saamaan sormet ja ranteet kipeiksi, mutta tiedän ettei kipua onneksi kestä kauaa. Tai ainakaan montaa päivää jatkuvana.

Töitä tehdessä päätin, että lähden kokeilemaan josko pystyn juoksemaan n. 6 kilometrin lenkin. En ollut juossut aikoihin. En ainakaan muutamaan vuoteen niin "pitkää" lenkkiä. Enkä kyllä juuri lyhyempiäkään. Viimeisin ennätykseni oli 13. joulukuuta kun juoksin 20 minuuttia juoksumatolla ilman kipuja. Noh, tänään ensimmäiset 1,5 km oli yhtä tuskaa. En tahtonut millään löytää sopivaa rytmiä, mutta heti kun rytmi löytyi, juoksu alkoi sujua ja niin mä sitten juoksin koko lenkin. Niin voittajafiilis! Sports Trackerin mukaan matkaa tuli 5,7 km ja aikaa meni 38 minuuttia. Keskinopeudeksi siis 9 km/h. Pidän hyvänä, sillä silloin kun harjoittelin puolimaratonia varten (jota en siis koskaan kuitenkaan juossut) juoksin 8 km/h keskinopeudella. Valitettavasti kuitenkin jo puolituntia lenkin jälkeen oikean isovarpaan tyvinivel alkoi vihotella.
Ensi kerralla laitan lenkkareihin pohjalliset, jotka mulla on salikengissäkin. Miksiköhän ihmeessä en nyt tajunnut niitä laittaa?

Lat Air pohjallinen 3/4 PELOTILLA koot 35-46

Aktiivihiili pohjallinen jossa on valmiina päkiäpelotti.
Miellyttävä, hiostamaton materiaali. Tukee jalan sisäkaarta. Pitää jalan ihon kuivana sekä estää kitkavaurioita. Vaimentaa kantaiskua ja keventää jalan etuosan painetta.
Mahtuu hyvin jalkineeseen.

- antibakteerinen
- kosteutta imevä (aktiivihiili)      
- hengittävä
- iskua vaimentava
- edullinen

(kuva ja teksti: www.millsenterprises.com)

Mulle nimenomaan tuo jalan etuosan paineen keventäminen ja päkiäpelotilla poikittaisen kaaren tukeminen on ne tärkeimmät jutut. 

No mutta. Hiilaripöhötys tuli siinä lenkillä hoidettua, päivälliseksi mummo olikin laittanut makaronilaatikkoa, jota otin maltillisesti ja salaattia jolla täytin suurimman osan lautasesta. Illemmalla anopin luona kahvipöydässä selätin houkutukset ja nyt uunissa paistuu hot wingsit. Joitain välipaloja (omena, kreikkalainen sitruunarahkajogurtti? ja kaksi porkkanaa) tuli myös päivän mittaan syötyä, joten mielestäni varsin onnistunut päivä tänään. 

Taitaapa tästä blogin pitämisestä todella olla hyötyä :)

Aamiainen

Olen huono syömään aamuisin, mutta tiedän että se kostautuu myöhemmin, jos jätän aamiaisen kokonaan välistä. Toisinaan juon kahvia, mut nyt olen taas pidemmän aikaa juonut vihreää teetä. Sitä tuleekin lipitettyä päivän mittaan useita kupillisia.

Tänään aamupalani näytti tältä:

Kupillinen Twinings:n Green Tea & Forest Fruits -teetä. Vain Twinings:n vihreä tee kelpaa, muut ovat jotenkin kitkeriä.
Lasillinen Beroccaa, josta päivän C- ja B-vitamiinit.
Yksi kalaöljykapseli paikkaamaan vähäistä kalan syöntiäni.
Yksi Arctic Sun D-vitamiini (50µg) & tyrnimarja -pureskelutabletti. Vahva D-vitamiini talviaikaan, kesällä sitten vähän miedompi.
Purkillinen maitorahkaa jonka joukkoon pari lorausta mehukeittoa.

Joskus syön aamulla pari leipää, joiden päällä voita, leikkele ja juustoa, tai hedelmän tai pari. Joskus mieheni keittää tai paistaa kanamunia, jolloin sellainenkin maistuu. Ihan aina en Beroccaa juo. Silloin kun se on päässyt loppumaan, kestää yleensä viikkoja ennen kuin muistan taas sitä tai jotain vastaavaa ostaa. Pyrin kuitenkin välttämään sokeripitoisia mehuja.
Joka tapauksessa tältä aamiaiseni suunnilleen näyttää. Mielenkiintoista nähdä, miten se tulee muuttumaan InShape-valmennuksessa.
Aamiaisen aikaan minulle ei tee lainkaan tiukkaa syödä terveellisesti ja vältellä herkkuja. Houkutukset tulevat myöhemmin päivällä ja illalla. Se huono puoli nykyisessä aamiaisessa ainakin on, että nälkä on jo viimeistään yhdeltätoista melkeinpä riippumatta siitä syönkö aamiaisen kuudelta vai yhdekseltä.

Tänään olen menossa vanhempieni luo, Mummolaan, auttamaan isää töissä. Siellä niitä houkutuksia kahvipöydässä vasta piisaa. On suklaata joulun jäljiltä, on pullaa ja keksiä ja munkkia ja jäätelöä ja kaiken kukkuraksi syntisen hyvää äidin tekemään kotiruokaa, jossa ei hiilareita säästellä. Huh Huh. Se on siis näytön paikka tänään. Minulle itselleni minulta itseltäni.
Pystynkö hillitsemään itseni vai unohdanko projektini kun astun Mummolan ovesta sisään?

Projektina Minä

Vuosi 2014.
Minun vuosi.
Projekti:
Minä.

Täytän seuraavaksi 30 vuotta. Olen kahden pojan äiti, vaimo, yrittäjä, opiskelija. Olen tavallinen.
Mutta en ole tyytyväinen itseeni.
Itsekurini on kadonnut lasten syntymän jälkeen kuin tuhka tuuleen. Haluan sen takaisin. Ennen lasten syntymää, vietin elämästäni yhteensä 6,5 vuotta totaalisessa herkkulakossa, liikuin ja näytin hyvältä. Raskaudet ja imetykset sekä holtiton herkuttelu ovat muuttaneet minua niin, etten enää pysty katsomaan peiliin näkemättä siellä lukemattomia kohtia joita häpeän. En ole ylipainoinen vaan löysä. Minulla on psoriasis, onneksi kovin lievä, mutta sen verran sitä on, etten mielelläni näyttäydy bikineissä julkisella paikalla. Minulla on myös nivelpsori joka aiheuttaa tosinaan kipuja käsissä ja jaloissa. Joskus treenasin puolimaratonia varten, mutta pisin koskaan juoksemani matka jäi 13 kilometriin. Vielä haluaisin sen puolimaratonin juosta, mutta en oikein jaksa uskoa, että jalkani kestävät. Tosin jalkani ovat kestäneet moitteettomasti useiden päivien tunturivaellukset, joten toivoa kai on vielä. Mutta kuntosalilla pystyn käymään joka tapauksessa. Viimeiset n. 15 vuotta olen käynyt kuntosalilla toisinaan enemmän, toisinaan on ollut parin vuoden taukojakin. Nyt taas muutaman kuukauden olen ahkerammin siellä käynyt ja aion aloittaa 13.1. alkavan FitFarmin Lite InShape -nettivalmennuksen ja sitä kautta alkaa ammattilaisten ohjeilla työstämään Minä-projektiani toden teolla. Haaveilen, että sinä päivänä heinäkuussa kun täytän 30 olen Lontoossa ja aloitan elämäni kolmekymppisenä aamulenkillä Hyde Parkin ympäri juosten. Silloin olen tyytyväinen itseeni. En häpeä senttiäkään vartalossani, en sen muotoja enkä ihoa.
Kyllä. Se on se todellinen tavoite. Olla tyytyväinen itseeni. Näyttää kauniilta niin kuin ihminen joka on sinut itsensä kanssa näyttää. Osata rakastaa itseään ja antaa tervettä hyvää mallia ja esimerkkiä lapsille. Projekti joka alkaa nyt ja kestää läpi elämän. Minä.

Tästä se lähtee. Tervetuloa mukaan.