Carbload... etc.

Mulla oli vakaa aikomus eilen illalla tankkauspäivän päätteeksi vielä kirjoittaa blogia, mutta vaihteeks tietokone tilttas ni en sitten jaksanut. Noh, ei se toimi vieläkään, mutta onneks tää onnistuu puhelimellakin.

Ennen muita juttuja: viime viikko sai eilen mitä mahtavimman päätöksen kun kaksi ja puoli vuotta kestänyt odotukseni palkittiin ja mä näin VALKOISEN HIRVEN! Okei mä oon ehkä vähän kaheli, mutta oon tiennyt koko ajan ku ollaan täällä asuttu, että täällä liikuskelee sellainen, enkä koskaan ollut sitä ennen nähnyt, vaikka tuolla metsissä aika paljon tulee liikuttua. Nyt ei tarvinnut kuin olla kotona ja siellä hän pellolla jolkotteli. Komea sonni. Vähäks  mä oon onnellinen 

Kyllä maistui tankkauspäivänä leipä! Söin yksin varmaan kaks kokonaista patonkia! Ja sit tietty vähän herkkuja. Illalla katsottiin A-miehen kanssa leffaa ja laitoin (low-fat!!) poppareita, mutta siinä kohtaa tuli raja vastaan ja meinas alkaa närästys ni tajusin lopettaa. Nyt ei hetkeen varmastikaan ole taas sen kummempia mielitekoja.
Saas nähdä oliko tankkauksesta muuta hyötyä. Tankkauspäivän jälkeen ois vissiin järkevintä pitää lepopäivä, mutta mä menin aamulla salille.. treeni kulki ihan normaalisti, eli hyvin, mutta intervallissa alkoi vatsaa vähän pistämään, mutta sain sen silti vedettyä loppuun asti. Ehkä ens kerralla sitten viisaampana.

On kyllä ihanaa kun salilla on nyt kolme eri tyyppiä kysynyt, että onko mulla jotain tavoitteita oikein  Jotenkin huvittaa, että onko se mun touhu niin totisen näköistä ja taas toisaalta ihanaa jos todella näytän siltä, että joku muukin voisi uskoa, että musta voisi todella olla johonkin. Olipa taas selkeästi sanottu, mutta got the point.

Ja tavoitteita. Onhan mulla niitä. Mutta se miten niihin päästään onkin yhtä suurta kysymysmerkkiä.  Mutta asioilla on tapana järjestyä, eikö?