Välillä näitäkin päiviä..

Ihan rehellisesti. Onpa ollut harvinaisen paska päivä.
En oo pariin yöhön nukkunut juur yhtään, enkä edes osaa sanoa tarkalleen että miksi en. Eli väsyttää ihan hitosti. Pari päivää ollut myös semmoinen olo kuin ois kokoajan nälkä ja oon kuitenkin pysynyt suurinpiirtein sallituissa raameissa.. eli oon kyllä ihan saanut reilusti syödä, mutta tuntuu kuin mikään ei riittäis. Ja samalla tuntuu, että vaan lihoon ja paisuun vaan entisestään koko ajan vaikka on nälkä. Eli väsymys ja nälkä ja peilikuvalle tekis mieli oksentaa. Niistä lähdetään.
Noh, otin sit päivällä vajaan tunnin päikkärit. En saanut silloinkaan nukuttua sen pidempään ku tuli nälkä. Ja ajattelinpa sitten ettei se nyt niin iso rike ole, jos syönkin välipalan tavallaan tupla-annoksena. Ja sen tein. Siitä seuras älytön turvotus ja vielä älyttömämpi morkkis.
Sit aloin arpoo josko lähtis salille tai lenkille, jotta turvotus helpottais ja päätin sitten että lenkille.. (vaikka piti olla totaalinen lepopäivä). Kunnon lenkki buustaa aina aineenvaihduntaa. Tosi hyvä idea. Odotin toki n. 1,5 tuntia välipalasta ennen kuin lähdin, mutta silti n. 3 km juostua meni pakki ihan sekaisin. Eli ei auttanut kuin kävellä välillä. Ja sekös potutti sekin. Vikalla parilla kilsalla aattelin, että otan kunnon loppukirin ku tuli niin hyvä biisikin spotifystä. Astuin sitten jonkun isomman kivenmurikan päälle, jonka seurauksena taitoin valmiiksi kipeän nilkkani tosi ihanasti. Tuntui kuin siellä ois jotain oikein rätissyt rikki ja sattui ihan julmetusti. Ei muuta kuin nöyrä puhelu a-miehelle, että hyppääs mönkijän selkään ja tuu hakee mut täältä metsästä.
Mutta turvotus oli sentään tipotiessään (tai siirtynyt vatsasta nilkkaan). Nälkä ei.
Nyt vetelen iltapalaa toistamiseen tänä iltana... Ja nyt sekin loppui ja vieläkin on nälkä.
Suoraan sanottuna, vituttaa.
Taidan klenkuttaa alakertaan syömään vielä yhden protskupatukan ennen kuin itken itseni uneen.

She did it again..

Heräsin tänään omia aikojani 4.20. Ei vaan nukuttanut enää. No ei siinä mitään, eipä koirakaan ollut aikoihin kunnon aamulenkille päässyt.
Lenkin ja aamupalan jälkeen salille, jossa vihdoin sain vedettyä ne 5 leukaa. Seuraavaksi siis haetaan kutosta, mutta ehkä ei ihan tällä viikolla enää..
Treeni kulki muutenkin tosi hyvin. Vielä ois jaksanut  vaikka mitä, mutta töihin oli mentävä.
Suureksi hämmästykseksi koko työpäivän aikana mua ei väsyttänyt kertaakaan, vaikka olin aikaisin noussut. Mutta sisko sai kyllä nostettua taas tunteet pintaan, vaikken väsynyt ollutkaan.
Häneltä tuli yks kaks viesti:

"Olin eilen juoksemassa ja kuuntelin Cheekkiä. Tää kappale oli jo ennestään musta hyvä, mut nyt se oli kuin aivan sulle tehty!! Nyt se on vielä parempi!! Pistä poppi paukkumaan ja fiilistele! Sä vedät sisulla et ikuna piiruakaan tiputa!
 
Tää on tähtiinkirjotettuu, ne ties sen jo ennestään kun pieni keskonen taisteli hengestään.
Ja mä vannon joka samanlaisen lapsen nimeen vaikka kaadun, niin mä voitan kuin Lasse Viren.
Oon maannu maassa vaipunu hulluuteen, tuntenut kuin yltäkylläisyys vaihtunut kurjuuteen.
Ja kun elämästä ei saanut otetta, olin mielenhäiriössa jopa meinannut lopettaa.
Julkisuus on raskast ja juovuttavaa, mut musta ei vaan oo luovuttamaan.
Kertoimia vastaan mut on luotu skabaa, kaikille ei o luotu samaa.
Vedän niin et riittää ämmille juoruttavaa, must ei puhumalla kuollutta saa.
Niinkuin diileri vuodest toiseen tuonu kamaa, häviäjii tuohduttamaa.

Ei oo olemassakaan oikotietä onneen. Täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa.
Ei oo olemassakaan oikotietä onneen. Täytyy kestää kipuu jos haluu saavuttaa aaa-aaa-aaa.
Täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa aaa-aaa-aaa.

Mieti ite minkä hinnan oot valmis maksaa, menestyminen on kallist paskaa.
Monesti on meinannu otsaan sarvi kasvaa, ja kesken jättäminen ollut harkinnassa.
aaah, mut se voittaa joka kestää kipuu, ja viimesenä radalta vetää sivuu.
Kun toiset makaa kuola poskel tyyny käden pääl,mä teen merkittävää gillaa en tyydy vähempään.
Yhteiskunnan elättien on turha taas tulla itkemään, tääl jokainen on vastuussa itsestään.
Ja ihan sama mitä tehään, joka päivä kun on elossa, niin pitää elää.
Kysyt miten mä voin ottaa sen noin?Jos chillaa liikaa, nää voi ottaa sen pois.
Sen piikkipaikan jonne kesti kauan kivuta,mä vedän sisulla en ikuna piiruakaan tiputa.

Ei oo olemassakaan oikotietä onneen. Täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa.
Ei oo olemassakaan oikotietä onneen. Täytyy kestää kipuu jos haluu saavuttaa aaa-aaa-aaa.
Täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa aaa-aaa-aaa.

Jos kuvitellaan elämää pelinä, motto: tee älä selitä.
Älä missaa tuhannen taalan paikkaa,kun on paikka pitää laittaa.
Kansa kannustaa hei hei!, vastustajat on neitei,
ne haparoi hädässä mayday, häkki heiluu J.J.

Ei oo olemassakaan oikotietä onneen. Täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa.
Ei oo olemassakaan oikotietä onneen. Täytyy kestää kipuu jos haluu saavuttaa aaa-aaa-aaa.
Täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa aaa-aaa-aaa.

Yhden hypärin aikana kävin hakees Intersportista itselleni uudet lenkkarit ku oli tarjouksessa. Adidakset, joissa pronaatiotuki, jonka tarviin. Edellisetkin oli adidakset ja ihan hyvät ja nämä maksoi nyt vain 49 € kun normi hinta 120 € .. en sitten miettinyt.
Heti kun pääsit kotiin ni vaihdoin juoksukamat päälle, uudet lenkkarit jalkaan ja tuo Ei oikotietä biisi Spotifystä paukkumaan. Kyllä juoksu kulki! Ja mikä fiilis! Jumalooda! Kiitos tästä Sisko! Ja kiitos uskosta. Rakastan sinua!
Nilkka sattui lenkin alkupuolella, mutta se kipukin hävis jossain kohtaa ja mä vaan hymyilin ja juoksin ja juoksin. Koirakin oli ihan ihmeissään ku ei meinannu perässä pysyä. Lovin' it!!

Leuanvetohaaste

Haasteen tilanne 23.6.2014.
Ja joo joo, kädet ei todellakaan mene ihan suoraksi asti, mutta silti niiin lähellä 5, niin lähellä! Todella turhauttavaa :P

Ei poikkeusta sääntöön

Noh, kun mä kerran olen tässä juhannuksen aikaan joka ilta lasten mentyä nukkumaan jotain tänne kirjoitellut, niin kirjoittelenpa sitten tänäänkin.
Mitään sen syvällisempiä pohdintoja ei tänään sentään ole luvassa.

No mitä mittään, päivä alkoi ihan jäätävällä päänsäryllä. Aattelin, että se helpottaa kofeiinilla, jota on reilusti rasvanpolttajassa, jonka napsasen aamulla (vielä muutaman aamun ajan), mutta pyh, ei auttanut. Olin kuitenkin päättänyt lähteä salille ja siinä kun lapsetkin olivat heränneet ja kaikessa rauhassa aamupalat syöneet vetäsin latarin naamaan ja jo alkoi päänsärky helpottaa. Tilalle tuli huulten ja sormien holtiton nipistely ja polttelu, juuri sellainen kuin latarista kuuluukin tulla. Yllätyksekseni totesin, että tuota raivostuttavaa nipistelyä mulla oli ollut jo vähän ikäväkin. Eli suunnaksi sali!
Lapset oli mulla nyt ekaa kertaa salilla mukana. Siellä on semmoinen leikkipaikka, jossa lapset voi hengailla sen aikaa kun vanhemmat treenaa, mutta eipä meidän jätkät kauheen hyvin siellä viihtyneet. Ekan puol tuntia ihan ok, mutta sit alkoi vähän pienemmille tarkoitetut lelut käydä tylsiksi. Mä sitten tein viimeset liikkeet supersarjoina ni olin alle tunnissa valmis. Ja ojentajat kiittää ;)

Salin jälkeen se himputin hedari tuli takaisin. Vähän pötköttelin heti kotona, mutta ruokaa oli laitettava ni ne huilit jäi tosi lyhyiksi. Ruoka onneks auttoi vähäsen. Ruuan jälkeen aika pian mentiinkin mummolaan ja siellä mä sain sohvalla torkuttua reilun tunnin ja vihdoin oli hedari tipotiessään. Todella ärsyttävää tuommoinen. Veikkaan, että se johtu niistä eilisistä hiilareista. Hiilarikrapula :D
Huomenna vielä kerran koitan tähän viikkoon ehtiä salille, vuorossa mm. etureidet. Nam.
Nyt kerrankin ennen puoltayötä nukkumaan!

Perspectives

Tässä muutaman päivän sisään mulle on ainakin kolme läheistä ihmistä sanonut jotakuinkin näin: "Sä kun lähdet johonkin, niin teet sen niin sata lasissa." Viimeiseks tänään äiti.
Oon ehkä vähän hämmentynyt tästä. Enemmän oon pitänyt itseäni semmoisena västäräkkinä joka sättää vähän joka suuntaan koko ajan jotain eikä mistään tahdo tulla valmista. Näin mun isäkin on joskus tainnut musta sanoa :)
Pystyn helposti luettelemaan useita tuttuja ja ystäviä, jotka tekevät kaiken mihin ryhtyvät, täysillä, mutta en koskaan oo todella nähnyt itseäni siinä valossa. Ehkä mun pitäis. Pitäis todellakin uskoa itseeni yhtä paljon mitä nuo muutamat lähimmät minuun uskovat. Jep. Sen mä aloitan. Nyt.

Äitiltä sain vähän toisenlaistakin näkökulmaa. Kerroin hänelle mahdollisista aikeista hakeutua kisavalmennukseen jossain hamaassa tulevaisuudessa. Hän uskoo minuun, mutta myös pelkää mun puolesta.
Mullahan siis on psori ja nivelpsori, jotka olen perinyt äidiltä. Äiti on käynyt läpi monia monia leikkauksia ja vahvoja lääkityksiä. Hän pelkää, että rajut fyysiset muutokset voivat laukaista tämän sairauden kohdallani pahaksikin. Olen siis pärjännyt tähän asti huomattavasit paremmin mitä äiti. Hänellä oli minun ikäsenä jo ensimmäinen tekonivel.. mä syön vasta kipulääkkeitä, enkä niitäkään säännöllisesti.
En todella ollut ajatellut tuota ollenkaan. Stressi, isot muutokset elämässä yms. ovat tosiaan psorin yleisimpiä laukaisijoita, jos tuo nyt on oikea termi käyttää, mutta got the point.
Äiti on ollut huolissaan siitä päivästä lähtien kun tuo mun nilkka alkoi oireilla, mutta ei vaan oo mulle viitsinyt huoltaan näyttää kun on nähnyt miten innoissani mä tästä kaikesta olen ja miten hyvä  mun on muuten olla. Voi äiti.
Laittoi kyllä ajattelemaan. Tää kanta mun täytyy todellakin ottaa ihan vakavasti huomioon ja pitää se mielessä eteenpäin kun mennään. Kysehän kuitenkin on aika tärkeästä asiasta, mun terveydestä.

Heti mulla kyllä tuli mieleen se, että mulla ja/tai a-miehellä on aina, ihan aina, ollut jotain extraa elämässä meneillään. Semmoista seesteistä, rauhallista, käydään vaan töissä ja ollaan -aikaa ei ole ollut juuri nimeksikään. Jotain pientä projektia vähintäänkin koko ajan. Oikeesti, silloinkin kun a-mies oli intissä mulla oli parhaimmillaan 3 työpaikkaa ja opiskelut. Veneen kunnostuksesta talon rakentamiseen, yrityksen perustamisesta lapsiin, koiranpennusta opiskeluun... Ja nyt kun tuo yksi opiskelu mulla tuli taas päätökseen ja tuli selväksi etten sitä toista pystykään aloittamaan, vaikka paikan sainkin, mulla olisi "vain" työt, lapset ja koti. Eli elämän hektisyysaste väkisinkin laskisi jonkin verran. Hidastuisi. Rauhottuisi. Etsinkö siihen ratkaisua näillä kisahaaveilla? Ei, en mä sitä niin halua ajatella. Ei se ole mikään ratkaisu, vaan se on mahdollisuus. Kun opiskelut ei tällä haavaa jatkukaan, mulla on aikaa ja energiaa enemmän panostaa harrastukseen.. Harrastukseen, joka on enemmänkin elämäntapa, mutta anyway. Mä pidän siitä, että mulla on monta rautaa tulessa yhtä aikaa. En mä juurikaan koe olevani stressaantunut. Oon kai tottunut, turtunut siihen tilaan ja siinä on hyvä olla. Kiireessä on mun mielestä helpompi hengittää.

Huh huh. Tuleepa nyt niin syvällistä tekstiä, että oikein hengästyttää. Vai johtuukohan se hengästys sittenkin tästä koripallosta joka on päivän aikana pompahtanut vatsani tilalle. Tankkauspäivä. Jep jep.
Puuroa, hilloa, leipää, britatorttua, pähkinöitä, mansikoita, herneitä, vihersalaattia, grillijuureksia, makaronisalaattia, kahvia, ananasta, banaania, mandariinia, zero-colaa, jäätelöä, lisää hilloa, lisää leipää, suklaata.. mitä vielä? Huh, ihan kamalasti tuli syötyä! Ihan ei ohjeissa pysytty, mutta en mä siitä tällä kertaa niin paineita ottanutkaan. Ei nyt ihan täys katastrofipäivä kuitenkaan.
Mutta vaikka ähky olo onkin, niin täytyy myöntää, että kyllä mä odotan huomista "normaalia" aamupalaa. Maitorahkaa tuli yhdessä päivässä jo ikävä :)

Jeps jeps, näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän juhannusaattoillan postaukseni. Toivottavasti kaikilla oli yhtä antoisa juhannus mitä minulla :) Huomenna taas treenataan!

Yökyöpelin keskikesäpäivitystä

Iltaisin kun ei osaa käydä nukkumaan ajoissa silloin kun aamulla ei ole kello soittamassa, niin tulee räpellettyä kaikkea jonninjoutavaa. Eilen illalla se oli tämmöistä kuvanmuokkausohjelman kanssa leikkimistä. Ihan siisti tuo Samsung Galaxy S5 on :)

Aamulla uskalsi sentään ottaa tilannekuvaa etupuoleltakin, kun suurin turvotus oli poissa.

Huomaa käytännöllinen sisustuselementti lattialla.

Töitä saapi vielä tehdä paaaljon, mutta se ei haittaa, koska se on kivaa :)
Oon tässä parin läheisen kanssa jutellut ja arponut jatkoa.. tällä hetkellä vahvimmaksi vaihtoehdoksi on noussut se, että aloittaisin nyt syksyllä BodyCampin Ms. Fitness valmennuksen, joka kestää puoli vuotta. Sen jälkeen, jos intoa riittää, harkitsis kisavalmennusta. Edelleenkään en oikein tiedä, haluaisinko todella kisoihin mennä, mutta haluaisin kokea sen mitä on treenata itsensä siihen kuntoon. Eli keväällä 2016 saisi kunto olla kovimmillaan. Ja lajina siis Body Fitness. Hui kamala, miten pitkän tähtäimen ajatuksia! Asiathan kerkee muuttuu matkalla vielä sata kertaa, mutta semmoista nyt jokatapuksessa puntaroin.

Huomenna vihdoin koittaa kauan odotettu tankkauspäivä. Aattelin ehkä mennä lasten kanssa huomenna avattavaan paikalliseen uuteen leipomo-kahvilaan, Kakkukartanoon... nähtäväksi jää antaako luonto periksi ja luvan herkutella, vai tyydynkö pelkkään kahviin.
Tänään maistelin jo niitä Fitness tukusta tilaamiani kalorittomia herkkuja. Tämä suklaa levite oli ihan ok riisikakun päällä, mutta paahtoleivällä varmasti omiaan. Ei nyt mikään uus suosikki, mutta veikkaan, että paremman puutteessa syötyä tulee. Tämä mansikkasiirappi taas oli ehkä vähän liian juoksevaa, ei riittävän mansikanmakuinen, mutta ihan ok banaani-toffeelettujen kanssa. Jäätelön kanssa maistuu varmaan paremmalta.. täytynee huomenna testata :)

Alalaatikon muut aarteet :) Hetkeksi riittää taas

Hmh! Ja taas mä syyllistyn tähän hereillä notkumiseen, vaikka lapset on jo tunnin olleet nukkumassa. Tosin vetäsin mä tänään semmoiset parin tunnin päikkärit, vaikkakin vähän katkonaiset, mutta silti.

Jospa nyt loppuun vielä juhannuksen kunniaksi megaärsyttävä kuvapostaus kaikille, jotka viettävät juhannusta perinteiseen suomalaiseen tyyliin :P

ps. viimeistään sunnuntaina vielä salille pyöristämään olkapäitä! (ja vetämään niitä leukoja!)

Beast mode on and some dream delaying

Ei jumankauta näitä käsiä! Ei tässä oo enää mitään järkeä. Sattuu! Ja samalla tekee niiin hyvää..

Tänään mulla ei ollut töitä kun aamulla ja menin sitten töiden jälkeen anopin kanssa salille. Mulla oli vuorossa mm. hauiksia ja minä hulluhan treenasin niitä vielä vähän lisää... aauuu... Ja tietenkään en kyennyt pysymään valmennuksen ohjelmassa vaan soveltelin omiani vielä lisäksi.. kuten leuanvedot ja mavet. Leukoja en saanut ilman kumpparia kuin 4. Säälittävää. Kesän loppuun mennessä niitä pitää pystyy vetää 10. Joo. Eli siinä mulla haaste itselleni. Viimeistään syyskuun 1. pvä 10 leukaa. Muistuttakaa jos itse mystisesti unohdan tämän haasteen. Vai lähteekö joku mukaan...?
Täytyykin pyytää a-miestä virittelee tänne kotiinkin joku leuanvetomesta :P

Huomenna mulla ja pojilla alkaakin jo juhannusvapaat. Nukutaan niin pitkään kuin jaksetaan (eli korkeintaan puol kasiin), tehdään aamupalaks banaani-toffeelettuja ja venytään ja vanutaan sohvalla aamupiirretyt ja sit mä vien lapset mammalle ja menen rääkkäämään takareidet ja vatsat niin että varmasti muistaa läpi juhannuksen mitä tuli tehtyä. Hirmu beast mode päällä, haha :D

Lettuohjeen löysin Fastin Proteiini-leivonnaisia lehtisestä joka tarttui mukaani Fitness Classic -tapahtumasta. Tehtiin niitä tänään välipalaksi ja lapset tykkäs kovasti. Mullekin ne ihan maistui, kun laittoi kanelia päälle, ja ois kyllä pitänyt olla jotain marjojakin, mutta niitä nyt ei sattunut olemaan. Mutta ei niistä kyllä nälkä lähtenyt. Tai ei ne musta ainakaan kovin täyttäviä olleet. Anyway paljon parempia mitä edellinen yritys.

Muita hurjia juhannussuunnitelmia meillä ei sitten olekaan. Paitsi että mä pidän tankkauspäivän perjantaina tai lauantaina. A-mies on reissussa edelleen ja kyllä mä lupasin lapsille, että tehdään jotain kivaa, mutta ei mulla kyllä ole aavistustakaan mitä se ois..

Ai niin ja ne versat! Ne sain tänään siis käyttöön ekaa kertaa ja oli kyllä aikast mahtavat! Vielä kun käytössä rannetuki hieman pehmiää ni on täydelliset. Niin nopeet ja näppärät kiepauttaa ylätaljaankin että! A-mies saa siis ne mun schiekin remmit. Syytä tulla reissun jälkeen mun kanssa taas salille rehkimään :P

Kumpi meistä nyt onkaan beauty ja kumpi beast.. :P

Tuli sieltä ammattikorkeastakin viestiä. Moni muukin oli ilmeisesti kysellyt onnistuuko avoimessa ammattikorkeakoulussa opiskelun ja päivätyön yhdistäminen ja sieltä tuli tyly vastaus: mahdotonta. Eli enpä sitten taida ottaakaan sitä paikkaa vastaan. Töitä mun on kuitenkin tehtävä. Mutta ne ilmeisesti suunnittelee myös aikuisille suunnattua, työnohella tapahtuvaa koulutusta myös minun alalleni, joten sitä odotellessa sitten kai mennään. Harmittaa aika paljon, koska mä todella haluan ja tarvitsen sen tutkinnon.. enkä mä tiedä paljonko "mulla on aikaa". Eli kauanko pystyn nykyistä työtäni näillä nivelillä tekemään. Noh, asioilla on tapana järjestyä. Just one delayed dream, not crashed one.

Kyllä mä taidan päiväni saada täytettyä ilman opiskeluakin, jos ei työllä, niin ei varmaan kovin vaikea arvata millä.
Päässä pyörii ihan kamalasti ajatuksia siitä mitä seuraavaksi. Pitäiskö kehitellä PT:n kanssa joku pidempi aikainen, tavoitteellisempi tsydeemi, ottasko välillä vaikka BodyCampilta valmennusta, kokeilisko mennä ihan omin nokkineen eteenpäin vai mitä ihmettä. Vähän oon kyselyjä jo laittanut etiäpäin ja odottelen nyt mitä vastaavat. Sunnuntain Lite-tapaamisessa kyselin Bullilta mitä hän on mieltä ja hän sanoi, että henkilökohtainen ohjaus ois mulle paras vaihtoehto... kallein tietty myöskin, mutta pistää silti miettimään. Hmm..

Lite InShape vko 7

What a week! Treenejä mahtui kuin mahtuikin viikkoon neljä, mutta aamulenkkejä vain yksi.
Keskiviikkona oltiin tyttöjen kanssa Tallinnassa. Juomapuolta toin kokonaiset 6 cola zeroa :) Ravintolasta löytyi suunnilleen raameihin sopivaa ruokaa ja laivassa söin toisen aterian ja välipalan eväistä. Eli onnistuuhan se reissaaminenkin, vaikka ruokavalio kohtuullisen tiukka onkin.
Torstaina a-mies lähti reissuun ja on 10 päivää poissa.. mä oon niin liemessä noitten aamulenkkien kanssa. Enhän mä voi lapsia jättää yksin nukkumaan ja lähtee tunnin lenkille. Täytyy koittaa hoitaa koiran lenkitys ja omat aerobiset jotenkin muuten kun aamulla.
Niin ja aamuista jätin viikon alussa hiilarit pois, mutta aika äkkiä huomas, että se tais olla virhe. Alkoi voimat hiipua aika hätäseen ja sellainen "tulisipa jo se tankkauspäivä" -olo. Joten lauantaina sitten otin kaikki hiilarit takaisin ruokavalioon ja sovelsin aamupalaa muutenkin niin, että siinä oli vähän enemmän syötävää. Tänään sunnuntaina kun oli PT-treenit Tampereella niin hiilarit todella tuli tarpeeseen!

Ja jos olisin tankkauspäivän pitänyt lauantaina olisin niin sortunut herkuttelemaan ja takuulla pahaan oloon asti. Kummitytöllä oli synttärijuhlat ja tarjolla olis sitten jos jonkinlaista herkkua. Vesi oli kielellä koko vierailun ajan, pakko myöntää.

Mutta onneksi ihana siskoni ajatteli minuakin ja perkasi mulle oman kulhollisen mansikoita <3 Kannustavat / tukevat läheiset on parasta!

Ennen synttäreitä tein aerobisen siivoilun muodossa, jos näin voi sanoa. Nyt kun a-mies ei ole kotona sotkemassa, on mukava siivota huusholli kuntoon kun se hetken ehkä jopa pysyykin siistinä ;) Ja kuoriutuipa tuosta työhuoneestakin aika houkuttelevan näköinen. Nyt loppui viimeisetkin tekosyyt, treenata pystyy, vaikka salille ei pääsis... tosin enpä mä niitä tekosyitä viime aikoina ihan kauheesti ole käyttänyt muutenkaan.

My kind of an office.

Viime aikoina mulla on ollut semmoinen olo, kuin kehitys ois vähän jumahtanut. Oonkin jo suorastaan odottanut, että koska tää tulee. Ihan kamalasti ei oo painot noussut enää salilla ja kuvittelin ettei lihasmassakaan oo juuri kasvanut... kunnes menin peilin eteen pelleilemään :D

Ja aatella, että sen nilkan vuoksi en oo pohkeita pystynyt treenaamaan oikeastaan yhtään, mutta kyllä niistäkin nähtävästi jotain löytyy. Onneks noi reidet ei rentoina ihan tuon näköiset sentään ole :)

Tänään kasvateltiinkin sitten hauista ja ojentajia Liten yhteistreeneissä Tampereella. Meitä oli paikalla vain kourallinen ja käsiryhmässäkin vain kolme, niin siinä sai todella hyvän, Killen ohjaaman, yksilöllisen treenin. Juomapulloa en pystynyt yhdellä kädellä nostamaan, autolla ajo 150 km kotiin oli ihan yhtä tuskaa ja kotona oli pakko ottaa puolen tunnin tirsat. Meni perille juu. Ihan mielenkiintoista varmasti huomenna tehdä töitä..
Nyt oon sitten käynyt PT:n kanssa kaikki lihasryhmät läpi. Joten on todellakin tuntuma siitä, miltä sen kovan treenin kuuluu tuntua. Yritys on kova jokaisessa omassa treenissä samanmoiseen tuntumaan, mutta väitän ettei se ole mahdollista ilman PT:a. Ei mun kohdalla ainakaan.

Ai niin ja ostin mä Bodyactionilta ne versat tänään! Niitä en nyt vielä päässyt testaamaan, mutta kerron kyllä kokemuksia heti kun oon testannut. Ja sit tein äsken vielä Fitnesstukkuun taas tilauksen. Palkkari ym. on päässyt käymään vähiin ja löysin mä sieltä ihan mielenkiintoisia kalorittomia ja sokerittomia (!!) makusiirappeja ja levitteitä. Pakkohan niitä oli testiin ottaa.. ei varmaan yhtään oo lisäaineita, eipä vissiin :P Niin ja vielä lataria tilasin myös, sitä oon kaipaillut aina välillä. Ja nyt otin sellaista, jota voi juoda treenin aikanakin. Kaikkea täytyy kokeilla :)

Mutta nyt kauheeta vauhtia nukkumaan, ei tästä muuten mitään tule. Kello soittaa kuuden tunnin päästä ja tars salille lähtee. Huomenna katsotaan onko näissä reisissä yhtään voimaa ;)

Valvomisen krapulaa..

Jep jep se ois sunnuntai ja tähän viikkoon mahtui mm. 4 aamulenkkiä, 5 salitreeniä, mukavasti töitä, kesähäät ja rannalla makoilua. 5 salitreeniä siitä syystä kun ens viikolla todennäköisesti pääsen vain kolmesti ni aattelin ettei se nyt niin suuri synti ole, jos tällä viikolla menen 5 kertaa.

Kasvaa se. Hitaasti, mutta varmasti. Kasvaa kasvaa.

Häätkin meni oikein mukavasti, alkuruuista löysin vaikka mitä sallittua ruokaa ja kahvin kanssa mussuttelin proteiinipatukan. Eikä se edes aiheuttanut sen suurempaa kyselytuntia tai silmien pyörittelyä keneltäkään :) Sen sijaan sain kuulla pariltakin tutulta, miten ryhtini on kohentunut ja muitakin ihania, vilpittömiä kehuja (kuten "Niin nättinä ja timmis kunnos"), joita en normisuomalaisena osaa ollenkaan ottaa vastaan nolostumatta. Alkoholia en ottanut pisaraakaan, mutta silti ois tarvinnut aikaisemmin tajuta lähteä kotiin. Ajomatka kotiin kesti n. tunnin ja yöllä yhden-kahden välillä ei meinannut silmät pysyä auki enää ei sitten niin millään. Aamulla nukuin kymmeneen (!!) ja koko päivän ollut olo kuin krapulaisella. Väsyttää ja tekee mieli syödä jotain koko ajan. Ärsyttävää. Valvominen ei todellakaan sovi tähän elämäntyyliin.

Me and my boys resting on the beach :)

Tosin viimepäivinä mulla on ollut vaikka mitä mielitekoja tuon ruuansuhteen vähän väliä. Juurikaan en oo lipsunut raameista kuitenkaan. Tarkoittaen, että mitään kiellettyä en ole syönyt, mutta tänään esim. popsin cashew-pähkinöitä pari ylimääräistä kourallista ja joskus on tainnut ylimääräinen banaani mennä kurkusta alas. Myös kasviksia on välillä lautaselle humpsahtanut yli sallitun määrän. Ei mulla nyt varsinaista morkkista tästä oo... tai hetkonen. Onhan. Koska se ketuttaa kun en oo pysynyt prikulleen ohjeissa, niin onhan mulla morkkis. Mutta tuntuu kyllä tyhmältä kun mitään kiellettyä en tosiaan oo syönyt. Yks päivä tein pahimpaan herkkunälkään semmoisen proteiiniletun banaanista ja kananmunista, päälle rahkaa ja mustikka keittoa... Eikä se ollut edes hyvää.
Keskiviikkona mennään tyttöjen kesken käymään Tallinnassa ihan muuten vaan... mitäköhän sen päivän syömisistä tulee.. :O

Protskulettua... KURAA!

Monenlaisia mietteitä on ollut myös tulevaisuudesta. Mitä seuraavaksi? Niin monta rautaa tulessa taas yhtä aikaa.. Jotenkin ehkä alkaa jo tympii nää tämmöiset ison ryhmän valmennukset ja haluaisin juuri minulle ohjelmoitua treeniä ja ruokavaliota, mutta jaksanko enää syksyllä keskittyä kaikkeen niin täysillä kun opiskelutkin taas alkaa.. vai auttaako se nimenomaan jaksamaan kun ohjeet ovat selvät. Tuloksia tulee joo edelleen, mutta on sekin tainnut taas vähän hidastua.. pientä potkua siis siihenkin tarvitaan.. Päässä pyörii niin paljon tavaraa etten oikein itsekään tiedä mistä päästä aloittaa niiden purkaminen.. En taida tehdä sitä tänään.

Tired & sore & back for more..

Olipa ihanaa olla merellä taas pitkästä aikaa. Viime vkonloppuna siis kesän ensimmäinen veneily med hela familjen. Lapset nautti ja niin nautin minäkin. Ja kun olin vielä tehnyt itselleni omat eväät mukaan niin ei tarvinnut murehtia mistään.

Mun lounas vs. muitten lounas. On mulla ainakin värikkäämpi lautanen :)

Sunnuntaina vielä viikon viimeinen sali illalla ja maanantaina pitkä työpäivä. Siinä kesken työpäivän mulle selvis, että sain taas uuden opiskelupaikan. Tällä kertaa tosiaan ammattikorkeasta, avoimen puolelta. Mutta se on Helsingissä ja sinne on meiltä matkaa jotain 150 km ja töitäkin tarttis pystyy koko ajan tekemään.. Noh, nää on näitä järjestelykysymyksiä. Heinäkuun loppuun mulla on aikaa miettiä otanko paikan vastaan vaiko enkö. Ja mulla ei oo aavistustakaan mitä mä teen.

Apua päätöksen tekoon..?

Mutta tiistaina oli kauan odotettu PT-TREENI! Ja nyt siis treenattiin selkää. Niin huipputreeni että oksat pois! Ja melkein kaikki oli mulle ihan uutta. Niin siistii. Oli kahvakuulaa, leuanvetoa, puolikkaita maveja, kulmasoutuja vastaotteella, negatiivisia kulmasoutuja omalla painolla, ylileveitä ylätaljoja ja jos vaikka mitä. Ja pt:kin oli ihan mahtava. Oli todella tehnyt just mulle sen treenin ja osas vaatia juuri sopivasti. Ei liikaa, mutta niin että itseni ylitin joka tapauksessa. Ja sanoi lopuks vielä että mulle oli kiva vetää treeniä ku mä en väittänyt missään kohtaa vastaan: "ei pysty, ei jaksa.." kun mähän tein jos ja kun hän kerran sanoi että vielä menee! :) Monta hyvää tärppiä taas tuli, joita aion jatkossa hyödyntää omissa treeneissä. Varsinkin leuanvedot, ne oli kivoja!

Jep jep... pt-treenit, opiskelut, työt.. tää sopii kaikkeen ;)

 
Seuraavaks kaavailtiin jalkatreenejä jossain ulkona kun kerran on kesä. Ehkä n. kuukauden päästä, mutta mun täytyy vähän kuulostella tota mun nilkkaa vielä. Se peroneusjänne on todennäköisesti tulehtunut ja mun tarttis mennä lääkäriin sen kanssa, mutta ensin täytyy hoitaa vakuutusyhtiön kanssa pari juttua. Tai niitten siellä tarttis saada päätöksiä aikaseksi.. toivottavasti ovat nopeita.
Kyllä mä sen kanssa liikkumaan pystyn, vaikka juoksemaankin, jos haluan, mutta sit se särkee ihan julmetusti :( Teippaus on ollut poppakonsteista paras apu kipuun.
Sit tää pt vetää myös toiminnallisia treenejä tuolla salilla missä käyn ja jutteli niistä.. saattaa olla että joskus kokeilen, vaikken yleisesti ryhmäliikunnoista kauheesti välitä.

Pari aamulenkkiä oon tällä viikolla kans jo ehtinyt tehdä. Rehellisesti tänään ei ois kiinnostanut yhtään nousta kun kello sois 04.30. Enkä noussutkaan. Mutta sit klo 04.54 havahduin siihen, että joku tuijottaa mua eikä se auttanut kun lähteä tän tuijottelijan kanssa lenkille. Eikä kyllä kaduta. Kas kummaa.

Kotipihan aamuvieras <3

Lämmin usva, se on kesä nyt! :)

Lenkin ja aamupalan jälkeen vielä salille ennen töitä. Pari treeniä tarttis loppuviikkoon johonkin sovittaa.. ja lauantaina ois yhdet häät. Vähän jänskättää että miten handlaan syömingit sinä päivänä. Aika orjallisesti kun haluan ohjeita noudattaa... Kaipa mä jotain keksin.

Ei sillä, että häissä tarjottais roskaruokaa, mutta silti tää ois hyvä pitää mielessä..

Stretch!