From A to Z

No niin! Nyt on työpäivä takana, kupponen kahvia vieressä, lapset syötetty ja laitettu lastenohjelmat pyörimään (kun ulkonakin välillä sataa!) niin mulla ehkä on mahis saada kirjoitettua tännekin välillä jotain :) Melkein ehti tulla ikävä näitä mun omia pieniä hetkiä täällä suljetun oven takana tietokonetta näpytellen.

Jep jep, eli Lontoon reissu meni siis aika ranttaliksi enkä siitä seuraavallakaan viikolla saanut kunnolla arjen rytmistä syömisten ja treenien suhteen kiinni. Tai olin mä kolme kertaa salilla ja kolme kertaa aamulenkillä, mutta jotenkaan mikään ei tuntunut niin hyvältä mitä ois pitänyt. Melkein vois jopa sanoa, että tuli semmoinen pakkopullaa olo.
Mutta syyllinen taisikin löytyä ruokavaliosta... Käytiin mummolassa monena päivänä ja en siinä kahvipöydässä sitten sokereita säästellyt ja pojat oli mummolassa useamman yön, joten yhtenä iltana maistui a-miehen kanssa skumppa ja toisena käytiin terassilla yksillä... ja jäätelöä, sitä tuli varmaan joka päivä syötyä.

Vaa'alla en oo uskaltanut käydä, mittanauhasta puhumattakaan. Mutta kuten oon sanonut, kesän meen rennosti ja sitten syyskuussa aloitetaan taas toden teolla. Mutta pientä skarppausta silti tarvitsin.

Vkonloppuna oltiin merellä, vielä ei levä ollut saavuttanut meidän vakisaarta. Mitään herkkuja en itse mukaan ostanut, vaan pakkasin välipalaksi mukaan proteiinipatukoita ja rahkaa. Aurinko paistoi täydellä teholla ja vesi oli ihanan lämmintä. Saipahan tämäkin kalkkilaivan kapteeni kesän ensimmäiset rusketusraidat :)

Ihana, viilentävä meri!!

Ja illalla mitä parhain hetki; oma rauha, koukuttava kirja ja mukiin menevät maisemat <3

Ja vihdoin oli viikonlopun jälkeen kunnolla levännyt ja reissusta palautunut olo! Huh huh! Rankkaa se semmoinen 30 vuotta täyttäminen ;)

Eli maanantaista heti alkoikin taas treenit ja arki muutenkin sujua huomattavasti mukavammin. Taas on treenien jälkeen paikat ihan juntturassa niin kuin kuuluukin näin pitkän tauon jälkeen ja salilla on helpointa hengittää vaikka näillä helteillä hiki valuukin pelkästä paikoillaan seisomisesta.

Back on track with breakfast... ommommom... oman maan marjat <3

Eilen törmäsin salilla PT:hen ja koitetaankin katsoa ensi viikolle aikataulut yksiin treenin merkeissä. Todennäköisesti jalat-olkapäät -treeni. Sitten seuraava kerta onkin ensimmäinen ystävieni mulle synttärilahjaksi antama pt-treeni.. jonka sisältöön minulla itselläni ei kuulema ole mitään sanavaltaa. Pääpointti, että treeni tulee olemaan niin kova, että todella muistan piiiitkään kiittää tyttöjä ;) Saas nähdä mitä tuleman pitää..

Ja mitäs sitten... Niin taisin luvata tuossa pikapostauksessa vähän avata niitä kuvia ja fiiliksiä.
Tosiaan tuon parin viikon löysäilyn ja porsastelun jälkeen oli olo kuin kaikki kovalla työllä kasvatettu lihas ois haihtunut savuna ilmaan ja silkkaa löysää läskilöllöä tullut tilalle... Todella ällöttävä olo. Mutta kuten tänään rinta-kädet treenin jälkeen otettu kuva paljastaa, on siellä jotain vielä jäljellä :)

Jopa reisissä, vaikka yläkroppa vaan on treenin jälkeisessä pumpissa! Hihii!
Ja pari viimeistä fiiliskuvaa taisikin tulla suurinpiirtein selostettua jo tuossa aiemmin... I don't sweat, I sparkle ja Gym is my drug and I need my fix..

Mutta sitten FREDDYT! Jee mulla on vihdoin ikiomat freddyt ja vieläpä farkku-sellaiset! Ei parempaa persettä kyllä millään muilla housuilla taio, sano mun sanoneen! Mulla nyt on kohtuullisen kokoinen peräpää jo valmiiksi, mutta kyllä nää pökät sitä kummasti muotoilee entistä pyöreämmäksi :P Ehkäpä joskus saan otettua vähän parempaa kuvaakin niistä, mutta tämä nyt ensihätään.

Ja sitten nämä pari vähän syvällisempää ajatusta sisältävää kuvaa...

Mikä oikeasti tekee elämästä ihan oikeaa elämää. Ei ainakaan se, että tuhlaa sen pelkkään laskujen maksamiseen. Toki se nyt on varsin oleellinen seikka, mutta kyllä elämässä pitää olla mielekästä sisältöä. Jotain sellaista, että todella tuntee elävänsä. Sitä tässä on tullut viimeaikoina pohdittua.. mikä on mulle sellaista, että todella tunnen eläväni? Se että tunnen olevani vapaa tekemään asioita, joita todella tahdon tehdä. Se että uskon itseeni, että pystyn saavuttamaan asioita, joita todella tahdon saavuttaa. Esimerkiksi. Onhan niitä paljon muitakin, mutta nämä nyt on ne tärkeimmät.

Jepulis. Huomenna vielä viikon viimeinen, neljäs, treeni. Joo mä tiedän, ei ihan kaikkein järkevintä treenata neljänä päivänä peräkkäin, mutta perjantaina en ehdi kun on aamusta jo töitä ja illalla meen yhden ystävän kanssa sellaisen "uuden" paikallisen yökerhon avajaisiin, joka on siis ollut jo aikaisemminkin vuosia sitten olemassa ja jossa minä ja tää mun ystävä ollaan oltu aikoinaan töissä (kuten myös a-mies). Eli todennäköisesti tulee siideri tai kaks hörpättyä vielä kun kesä on ja rennommalla otteella mennään, joten loppu viikonloppu on säästettävä levolle.
Ja sitäpaitsi huomenna:

Eihän sitä voi todellakaan skipata :D

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän postaukseni.Work hard, stay focused, desing a life you love!

Pikapostaus

Melkein paha mieli kun en ole vähään aikaan saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. Nytkin olen töissä ja aikaa on hyvin vähän, joten päällimmäiset fiilikset tulee kuvina joita seuraavassa postauksessa sitten availen vähän enemmän 
 

 

 

London never let's you down

No huh huh!
Jopa oli reissu! London never lets you down, that's for sure!
Pari päivää olin tosiaan yksin Lontoossa, kiertelin kirjakaupoissa, istuskelin kahviloissa, juoksin synttäripäivänäni Hyde Parkin ympäri kuten olin suunnitellut. Nukuin hyvin ja otin rennosti.

Ystäväni tuli sitten lauantaina myös Lontooseen ja sitten mentiin. Voi taivas! Meillä oli niin järjettömän hauskaa etten muista onko mulla koskaan eläessäni ollut niin hauskaa 5 päivää putkeen. Ihan ei reissu mennyt kuten oltiin suunniteltu, mutta ei se edes harmita koska meillä oli niin hauskaa. Neljästä yöstä kolme me riekuttiin kaupungilla aamuun asti, joten juotua tuli liian paljon ja syötyä liian vähän. Mutta kerrankos sitä 30 täyttää ja Lontoossa sitä juhlii yhden parhaimman ystävän kanssa :) Ja toki myös päivisin ehdittiin tekemään ja näkemään monenmoista; Camden Town, Portobelloroad, Bubbledogs, Burger&Lobster, Hard Rock Cafe... Eli käveltyä tuli aika paljon.. ja hikoiltua niissä metroissakin, piru että niissä oli kuuma!

Kotiin kun tulin niin seuraavana päivänä oli kurkku tosi kipeä ja edelleen pää ihan tukossa. En ole ihan varma onko se ihan vaan allergiaa vai iskikö flunssa. Loppuviikon oon kuitenkin ottanut vielä rennosti, ensi viikolla takaisin ruotuun! Reissussa painokin putos melkein kilon. Tuntuu kuin kaikki lihakset ois haihtuneet ilmaan... Varmaan aika mielenkiintoinen eka sali aikoihin tulossa ensviikolla :)
Sain muuten synttärilahjaksi kahdelta ystävältäni 3 kerran lahjakortin PT:lleni! Jee! Eli kova treeni jatkuu jahka tää räkä loppuu. Can't wait to get to the gym!!

Ja mitä edelliseen postaukseeni tulee... Eli nyt kasvot on paljastettu kunnolla :) Jep. Minä se olen. Karoliina on mun toinen nimi ja se saa tässä blogissa nimimerkkinäni pysyäkin.
Toivottavasti kenenkään tutun käsitys minusta ei ihan kamalasti tämän blogin myötä muutu.. ainakaan paljoa hullummaksi :) Vaikka toisaalta... who cares? Haha ;)

ps. instagramista mut löytää @hannekaroliina

The Great Revealing

mm. PT:n jalkatreeni vol 2

Hahaa, viimeksi taisin kirjoittaa että torstaina teen jotain, josta kerron sitten vähän myöhemmin lisää.
Tässä esimakua:

Mun mielestä ihan sairaan siisti KUVA. Vaikka itse sanonkin :)

Viikonloppuna tuli oltua merellä pitkästä aikaa. Alkomahoolit jätin toisten nautittaviksi edelleen, mutta syötyä kyllä tuli mitä sattuu.. samaten sunnuntaina yksillä synttäreillä söin kakkua ja herkkuja niin paljon, että yöllä meinas tulla yrppä kylään, mut ei sit tullu. Yöks. Syykin tuohon ylenpalttiseen herkutteluun selvis kun hetken raksutteli; se aika kuusta.
Anyway viime viikon treenit jäi vähän vajaaksi. 5 aamulenkkiä, 2 salia, torstaina vähän toisenlainen treeni (en ois muuten laskenut treeniks, mutta tuli paikat sen verran kipeeksi ni kaipa sen voi laskea ;) ) ja lauantaina vielä InShape valmennuksen mukainen "koti"treeni merellä, saaressa auringon paisteessa. Yhtään kotitreeniä en ollutkaan vielä tehnyt ja se oli itseasiassa yllättävän mukavaa. Ainakin tolleen ulkona ja maisemat kun näytti tältä:

Maanantai aamun aloitinkin klo 04.30 koiran kanssa lenkillä. Raukka paralla on lonkat niin loppu vkonlopun kallioilla kompuroinnin jäljiltä ettei meinannut tulla ensin lenkistä yhtään mitään mutta jahka vauhtiin pääsi niin vetreytyi takaisin omaksi itsekseen.

Lenkin jälkeen aamupalat nassuun ja urheilukentälle PT:n jalkatreeniin. Täytekakut velloi mahassa ja treenin aikana kävi useampaankin otteeseen kurkussa asti, mutta ei sentään ylös asti tullut.
Aika lailla erilainen treeni mitä edellinen, Fitfarmin pt:n vetämä jalkatreeni. Kummatkin tosi hyviä, mutta ihan erilaisia. Kai nyt kun nyt oltiin ulkona, mutta muutenkin.
Nyt siis ensin vähän lämmiteltiin, sit tehtiin portaissa monenlaisia erilaisia harjoitteita, jotka osoittautui yllättävän helpoiksi siihen nähden miten kömpelönä olen itseäni pitänyt, mutta sen verran ne kävi kunnon päälle, että kunto ikäänkuin loppui ennen kuin jaloista puhti. Sit tehtiin erinäisiä liikkeitä oman kropan painolla ja vielä jokusia kahvakuulaa lisäpainona käyttäen. Vain kerran saatiin sellainen polte etureisiin ihan loppumetreillä ettei tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa. Ff:n pt:n kanssa salilla treenatessa tuo polte taisi tulla jo ekassa triplasarjassa. Pääasia, että hiki virtasi ja tunnin päätteeksi en ollut ihan varma kenen jaloilla oikein kävelin. Ei ne omiltakaan tuntunut.
Nyt illalla on todella hyvä, ns. normaali tunne jaloissa. Luulenpa ettei ihan yhtä kipeäksi tällä kertaa tule. Viime kerralla muistaakseni otti puoltoista viikkoa palautua.. :P

Pari päivää ois nyt töitä oikein reilusti ja sitten lähtö Lontooseen. Saas nähdä miten tän vkon treenien käy. Ilmeisesti aikomus pitää kevyempi viikko eikä raahata salikamoja sit kuitenkaan mukaan.
Anyway, pari aamulenkkiä vielä 2-kymppisenä :) Eli äkkiä nukkumaan :)

ps. Nilkka kesti jalkatreenin mainiosti! Jee! Ei ole edes illaksi kipeytynyt :)

Abs are made in the kitchen!

Fitfarmin Lite In Shape valmennus lähenee loppuaan. Mulle se loppuu huomenna. Huomenna tapahtuu / teen jotain, josta kerron sitten vähän myöhemmin ;)
Taas tulee siis eteen haasteet keittiössä. Yleisesti tykkään yksinkertaisesta ja helposta ruuasta, mutta tuo jatkuva punnitseminen ja salaatinkin sisällön miettiminen ei ole "normaalia" elämää. Haluan töissä syödä maksalaatikkoa puolukkahillolla ja kotona hernekeittoa, jota lapsetkin rakastaa, mummolassa sitä ihanaa kotiruokaa jota mummo on laittanut, miettimättä sitä onko kastikkeessa kermaa vaiko eikö jne. Eipä nuo esimerkit siis mitään hirmu epäterveellisiä ole, mutta eivät olisi sopineet valmennuksen ruokavalioon. Vähän olen jo itselleni tosiaan antanut löysiä ruokavaliossa, pikkuhiljaa ikäänkuin muokaten jottei tule mitään radikaaleja muutoksia. Saas nähdä mihin suuntaan tästä taas lähdetään kehittymään kun hetkeksi jään omilleni. Rennolla otteella, ainahan voi palata valmennuksen ruokavalioon jos tuntuu ettei itse hallitse kunnolla. Reissussa en ainakaan stressaa yhtään vaan syön just mitä huvittaa :)

Sovellettua lounasta - feta-auringonkukansiemensalaattia, uusia perunoita ja kanafile - njamsk!

Sovellettua välipalaa - maitorahkaa, banaania, kaloritonta mansikkakastiketta ja vähäsen hunajaa - oijoi <3

And still the abs of my dreams are building up! :)

Just like that! Easy! ...yeah right...

Potutus selätetty

Hahaa! Ketutus on selätetty ja taas on hyvä olla :) Kiitos monen erillisen tekijän.
Ensimmäinen mainittava niistä olkoon nilkkaani saama helpotus eli paineaaltohoito.
Tässä vähän lisätietoja:

Paineaaltohoito toimii samalla periaatteella kuin jo vuosia käytössä olleet munuaiskivien murskaamiseen kehitetyt laitteet, mutta huomattavasti pienemmällä teholla ja kohdistuen pintaosiin (lihaskalvot, jännealueet jne). Haluttuun kohtaan ihonalaisissa kudoksissa kohdistetaan paineaalto joka saa aikaan muutoksia hoitokohteessa minkä seurauksena voidaan vähentää mm. kroonista tulehdusreaktiota, arpikudosta ja kipua..

Yhden hoitokerran aikana annetaan näitä paineiskuja noin 1500-2000 kpl. Yksittäinen hoitokerta kestää n 10 minuuttia. Hoitojen lukumäärä määräytyy vasteen mukaan, mutta rajautuu käytännössä aina enintään viiteen hoitokertaan.

Tavallisimmin riittää 2-3 hoitokertaa oireilevan taudin rauhoittamiseksi.
(Teksti lainattu OMT-Fysiosykkeen fb-sivuilta)

Nilkkaa on naputeltu (se muuten sattui!) nyt kerran viime perjantaina ja en tiedä johtuuko siitä vaiko siitä lauantaisesta lenkkikömmähdyksestä, josta särky meni ohi sunnuntaiaamuun mennessä, mutta joka tapauksessa se on parempi mitä aikoihin. Oon ollut aamulenkeillä koiran kanssa ja prässiin ja smith-kyykkyihin laittanut taas ihan reilusti painoja eikä se ole alkanut särkemään yhtään normaalia enempää. Edelleen siis tunnen ettei kaikki ole ihan kunnossa, enkä pohkeita ole uskaltanut erikseen treenata, mutta selkeästi parempi on. Jei!
Vielä sitä naputellaan pari kertaa, ihan mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu :) 

Sunnuntaina oli yhdet ristiäiset. Sisko on tehnyt vaikka kuinka moniin juhliin tässä viimeisen puolen vuoden aikana semmoista onko se nyt pavlovaa vai mitä se semmoinen marenkipohjainen kakku on jossa on rahkaa ja hedelmiä tai marjoja päällä, enkä mä oo kertaakaan edes maistanut. No sitäpä oli taas juhlissa tarjolla. Ja koska mulla oli se megapotutus päällä niin mä sitten otin voileipäkakkuja ja sitä pavlovaa (ja pari emännän leipomaa keksiä ja mantelimarenkia). Kyllä! Tunnustan! Ja tiettekö mitä? Ei edes harmita! Se oli niin hyvää, ei oikeastaan edes makeaa, että taisin ottaa kahdesti lisääkin. Hah! Ehkä se harmitus oli osa sitä, että kroppa huusi hiilaria tai jotain.. En tiedä, mutta samapa tuo, nyt on hyvä olla ja se on pääasia :)


Ja vielä yksi tekijä tähän hyvään fiilikseen tulee tässä:

Ja ennen kuin joku asiantuntija ehtii ajattelemaan, niin juu juu tiedän ettei kädet mene lähellekään suoraksi, mutta silti mä sanon, että siinä oli mulle se 6 leukaa ja vähäksi oon iloinen niistä! Tää viikko vedellään tuota kuutta ja ens viikolla haetaan jo seiskaa.. tai suoria käsiä :P

Hei tänään on jo heinäkuun 1. pvä! Se tarkoittaa sitä, että mä oon vielä 10 päivää alle 30! Some magic is gonna happen! Ja ens viikon torstaina on jo lähtö Lontooseen! Uijui! Vähäks mä odotan sitä reissua. Yhtään ei oo rahaa käytettävänä koko reissulle, mutta enköhän mä siellä viihdy nuukaillenkin. Tsekattiin kaverin kanssa tossa vkonlopulla parit paikat joissa mennään pyörimään jahka hänkin lauantaina paikan päälle ilmestyy. Niitä oli esim. Portobello Road, Camden Town ja Brixton. Mut ihan ekaks mä meen yksin tonkii Oxford Streetin kirjakaupat, ostan pari hyvää pokkaria ja asetun johonkin pieneen kahvilaan. Ja sitten synttäripäivän aamuna vedän lenkkarit jalkaan ja pinkaisen juoksuun Hyde Parkin ympäri. Ja vietä loppupäivän ihmetellen, miten kamalaa se onkaan olla kolmekymppinen ;)


Noh, se on vasta reilun viikon päästä. Vielä ehtii henkisesti valmistautuu ja fyysisesti treenaamaan.