Viikot 3 ja 4 - hässäkästä huolimatta edistystä tapahtuu.

Ohhoh.. saas nähdä tuleeko tästä kirjoittamisesta mitään.
Melkein pari viikkoa on taas vierähtänyt eli Bodycampin Ms. Fitness valmennusta kohta kuukausi takana.
Kaksi edellistä viikkoa on tullut mentyä aika tukka putkella... Töitä alkanut klo 6.30 ja loppunut n. klo 21.45.. 4 salitreeniä / viikko ja on sitä keretty kyläillä Siskon luonakin ja yhden kaverin oon yks ilta kahvittanut, hierojalla kerran kävin ja veneelläkin tuli yksi yö vietttyä. Eli melkoista hässäkkää. Tänään lapset on pappan luona yökylässä ihan muuten vaan ja kun mä tulin salaattitarpeiden ja torilta ostamani savulohen kanssa kotiin tuli a-mies ovella vastaan lähdössä kalaan, näkyy huomenna.
Okei.
Mä oon siis koiran kanssa kaksin koko pitkän perjantai-illan kotona... LUKSUSTA!
Paitsi että tuo 40 kiloinen jötikkä kuvittelee vähän väliä olevansa sylikoira ja haluais kovasti pussailla koko ajan.. :P

Mutta joo, reeneihin.
Viime viikolla jo aattelin, että nyt lisään painoja ja niinhän mä tein. Yleensä kun lisään painoja teen toistoja vähemmän.. esim. 8 toistoa ja sitten kun saan samalla painolla 12 toistoa, nostan painoja. Mutta nyt kävi niinkin hullusti, että todella monissa liikkeissä sain suoraan isommilla painoilla sen 12 toistoa! Vähänkö siistiä! Oon niin leijunut tästä fiiliksestä! Ihan mieletöntä!
Ens viikolla tuleekin uudet ohjelmat, en tiedä koska enkä tiedä muuttuuko paljonkaan. Tää jako joka mulla nyt on, on mulle tosi hyvä, tykkään.
Aerobiset mulla on jäänyt, pakko tunnustaa, nyt parin viikon aikana aika vähälle. Itseasiassa vähän jopa alarajan alapuolelle... mutta mä oon lohduttautunut sillä, että siellä toisessa duunissa mun tulee välillä käveltyä ja nosteltua tosi paljon niin on sentään ollut liikkeessä. Nyt oon vaan katsonut unen ja levon tärkeämmäksi. Tai siltä on tuntunut, että tarviin sen kaiken unen mitä vaan aikataulu vähänkään antaa myöden. Koira tietysti on mulle vähän möttellänsä, mutta onneks se on päässyt touhuumaan vähän sentään muutakin kuin mun kanssa aamulenkkejä..
Joka tapauksessa, ensi viikolla aion taas petrata niissa aerobisissa kun näillä näkymin oon pisimmillään kuuteen töissä.

Greetings from my legday!

Ja ruokaa. Voi jösses. Ne siis on ihan mielipuolisen kokoisia annoksia joita nyt vetelen. Aluksi tosiaan sai viimisiä lusikallisia väkipakolla tunkea kurkusta alas, mutta nyt on sekin muuttunut. Nyt mulla on taas ihan huutava nälkä siinä kohtaa kun ruoka-aika lähenee. Unbelievable.
Ja silti paino on laskusuunnassa. Mä en tajuu.

Vähän väliä huomaan taas ajattelevani, että voi että kun ois varaa aloittaa kisavalmennus tän puolen vuoden jälkeen.. Ja vähän väliä mietin, että miten se ois mahdollista.. Ja ei hemmetti sentään kun ei vaan yksinkertaisesti taida rahat riittää siihen touhuun.. ainakaan vielä piiiiitkään aikaan. Toki se on järjestelykysymys, mutta ennemmin sitä säästää sen rahan kuin vippaa. Ja mä oon niin huono säästämään >:/
No. Aika näyttää.

Hei nilkka on ollut nyt jo tovin aika hyvä! Itse asiassa siinä ei muutamaan päivään tuntunut mitään! Vähänkö oli outo tunne kun sitä kipua ei siinä ollutkaan. Se tuli jo niin tutuks, että se oli melkein osa mua. Mutta joo, eilisen jalkatreenin jäljiltä se on tänään vähän muistutellut itsestään, mutta ei varsinaisesti oo ollut kipeä.
Sen sijaan mulla ns. häviää oikea käsi tai osia sormista aina välillä. Viime syksynä oli sama homma, muttei ihan näin pahasti kuin tänä vuonna. Ne sillai jännästi puutuu. Aamuisin ei pysy mikään kädessä, kaikki vaan putoilee ihan hämmentävillä tavoilla mun käsistä. Mutta tää ei niinkään mua häiritse kun se on ohimenevää eikä tee kipeetä. Mutta tosiaan kummasti aina oltava jotain vinksallaan. Voisko joskus vaan olla niin ettei ois mitään vikaa missään päin kroppaa...?
Ei varmaan.

Mutta nyt vielä vähän pyykkäystä ja sitten nukkumaan... jotta saa herätä yöllä monta kertaa kun koira haukahtaa yksinäisyyttään alakerrassa... Ja aamulla sitten lenkille(!) ja salille viikon tokavikaa kertaa :)