Nyt mulle on alkanut tulee semmoinen fiilis, että nyt riittää. Mä en tiedä onko tää musta enää edes kivaa. Kroppa paisuu ja paisuu ja aerobisiakin vähennettiin uudessa päivityksessä. Ei oo enää niin kiva olla itseni kanssa. Tyhmää.
Treenit sujuu ihan kivasti kunhan vaan saa järjestettyä arjen aikataulut niin että sinne salille ylipäätänsä ehtii. Yöunet jää järjestäen joka yö alle 7, jopa alle 6 tunnin vaikken edes kävis lenkillä aamulla. Ahdistaa.
Mitä ihmettä mä tekisin nyt?
Jospa mä otan tän joulukuun lomaa tästä ohjelmasta. Syön ja treenaan niin kuin itse parhaaksi näen ja sitten tammikuusta taas alkais toimimaan niin kuin paperilla lukee? Tammikuussa alkaa kuitenkin kiristelykin, niin vois senkin puoleen olla kivempaa. Tää massan kerääminen vaan todella alkaa piisaa.
Mulla kun oli tosiaan jossain kohtaa jo tosi kiva olla itseni kanssa ja ihan pidin ookoona sitä miltä näytin, mutta nyt mua lähinnä ällöttää katsoa peiliin. Tänään aamulla vaakakin näytti taas lähemmäs 60..
Toki siellä ne lihaksetkin jossain alla on varmasti vähän kasvaneet, mutta mä en halua tuntea oloani kurjaksi, päinvastoin. Varsinkaan kun ihan vaan "omaksi ilokseni" tätä elämäntapaa noudatan. Asia ois tyystin eri, jos mulla olis henkilökohtainen valmentaja joka sais mut vakuuttuneeksi kehityksestä ja siitä että mun todella täytyy olla näin "iso" ja turvonnut ja tuntea oloni näin epämukavaksi kehittyäkseni.
Ja siis joo ennen kuin joku mut tunteva ajattelee, että nyt sillä on pää seonnut ja juttelee ihan hölmöjä niin joo en mä nyt niiiin "iso" ole, mutta tää jatkuva turvonnut ja ahdistunut olo saa mut tuntemaan itseni sellaiseksi.
Feel beautiful -> look beautiful.... ain't working at the moment...
![]() |
Nyt kun saisin sen saman olon niin ois tuo hernekin jo kasvanut ja vatsalihaksetkin piirtyis vähän paremmin :P Mutta ei, ei näin turvahtaneena...
Onneks tänään tulee yks kaveri yökylään kelle voin purnata tätä paskaa fiilistä <3





