Takaisin ruotuun..

Hihihihiiii! Lähetin mun In Shape -valmennuksen ennen-jälkeen kuvat Fitfarmille ja sain vastaukseksi:

Moi,

Iso kiitos viestistäsi ja kuvistasi. Olet saanut aikaan tosi hienoja tuloksia, onneksi olkoon!

Otamme mielellämme kuvasi mukaan julkaistavien onnistumistarinoiden joukkoon. Kiitokseksi kuviesi antamisesta julkaistavaksi, saat osallistua johonkin kevään 2014 aikana alkavaan nettivalmennukseemme ilmaiseksi. Ilmoita vain mulle, mikä valmennus olisi sinulle mieleisin.

Me liitetään sut kyseisen valmennuksen ryhmään täältä meiltä käsin valmennuksen alkaessa, joten sun tarvitsee sitten "vain" kirjautua sisään vanhoilla tunnuksillasi ja noudattaa ohjeita :-)

Mietin kyllä josko ois pitänyt ottaa advanced kun se on vähän arvokkaampi, mutta ilmoitin sitten itseni seuraavaankin Liten In Shapeen. Se alkaa siis 28.4. joten on tässä kuukaus sitten oltava ihan omin avuin, mutta se tuskin on ongelma.

Sunnuntaina muuten tuli sitten kakkua ja vähän muitakin herkkuja maisteltua pojan synttäreillä.. ja näytin myös siskolleni ennen-jälkeen kuvia täältä blogistani ja hän oli aivan äimänä kun en ollut kertonut blogistani hänelle mitään... niinpä sitten annoin hänelle tämän osoitteen. Myöhemmin viestittelimme näin:

Sisko: "Sinänsä hassua... Sillä mä olen pitänyt sua aina todella vahvana, enemmän kuin kauniina ja erittäin määrätietoisena. Olet päättäväinen, sitkeä, upea ja terästä lujempaa tekoa. Ja mä olen vähän pirun ylpeä sinusta, sisko!!!"

Minä: "No nyt sä sait mut pillittää! <3 Kiitos <3 "

Sisko:"No mutta sitä kaikkea sa olet. Ja niin paljon vielä enemmän! Älä koskaan epäile sitä! Seuraavaksi kun joku kyseenalaistaa tai ihmettelee niin tokaise ettei tää ole mikään dieetti, vaan elämäntapa! Ja tämä blogi!! En mä voi enää edes olla harmissani kun et heti kertonut, koska se on HYVÄ!!! Ja todella motivoiva myös näin lukijalle! Joten seuraavaksi sä saat tutustuttaa mut tohon "pussi maailmaan", mitä kaikkea sieltä alalaatikosta löytyykään! :) Parasta maanantaita, sä nainen todellakin rokkaat, anna palaa!!!"

Mä en voi vieläkään muuta kuin liikuttua ja hymyillä kun luen noita viestejä... ja olla sanaton. Mulla on maailman paras sisko! Noista viesteistä mä saan taas paljon lisää puhtia ja voimaa jatkaa tätä projektiani eteenpäin. Kakut ja herkut saa nyt taas hetkeksi väistyä (ylijääneet vein töihin.. fyssarit syö ihan hulluna herkkuja, mutta se ei näy niissä missään!) ja ryhti tulla takaisin tähän touhuun.

Maanantaiaamun aloitin kuntosalilla (jalkaprässissä 120 kg x 12!!), tänään oli töitä 8-17 joten lepopäivä kuntoilusta, mutta huomenna aamulla on taas vuoro hapottaa olkapäitä, ojentajia ja vatsaa. Tänään hain postista Sportamoren paketin eli huomenna saan vihdoin asianmukaiset kengät salille! Tilasin kahdet, mutta Reebokin kengät oli ihan järjettömän kapeat.. ei toivoakaan saada niitä mun jalkaan. Mutta nää Adidakset on just passelit eikä edes ihan mahdottoman hintaiset, jotain 66 €. En malta odottaa jalkapäivää ja kyykkyjä! Pakko päästä testaa!

My life rocks!

Perjantaipäivä alkoi mitä parhaimmalla tavalla hierojalla. Siinä kun makasin plintillä, hieroja tuli huoneeseen ja juuri ennen kuin hän levitti hierontavoiteen ihan hätkähdin kun hän hihkaisi: "Herra Jumala, mitä sulle on oikein tapahtunut? Mitä sä olet tehnyt!?" Säikähdin oikein, että onko joku jotain kirkkoveneen kuvia piirrellyt mun selkään nukkuessani tai jotain, mutta sitten hieroja sanoi: "Sun selkä on ainakin puolta leveämpi mitä viimeksi!" Ja siitä nyt ei oo montaa viikkoa kun viimeks hänellä olin hierottavana. Käyn siis kahdella, joskus kolmellakin eri hierojalla. Vitsit että tuli hyvä mieli kun hänen kommentit oli niin vilpittömiä ja sponttaaneja. Hieronnan jälkeenkin hän vielä jaksoi taivastella mun selän lihasten erottuvuutta. Taas mulle todistettiin, että tuloksia siis on tullut ja niitä saapi tulla vielä lisää :)

Töitten jälkeen perjantaina otin suunnaksi Helsingin ja mentiin tyttöjen kanssa katsoo kun London Royal Philharmonic Concert Orchestra Plays Rock Finlandia-talolla. Oli ihan huikea show!

Concert-look. I'll never get tired with leggins :)

Kello oli aikast paljon jo kun konsertti loppui, mutta mun oli ajettava kotiin yöksi kun seuraavana päivänä oli esikoisen synttäripäivä ja meillä on tapana herättää lapsi onnittelulaululla ja synttärilahjalla. Ikinä mua ei oo väsyttänyt ratissa niin kuin nyt. Se oli jotain ihan järkyttävää. Kroppa ei nähtävästi tykännyt yhtään siitä kun se ei ollut vällyjen välissä niin myöhään. Tein kaikki maailman temput jotta silmät pysyis auki. Laitoin ilmastoinnin niin kylmälle että ikkunat meni huuruun, lauleskelin, koitin vaihtaa asentoa... mutta sit lopuks luovutin ja stoppasin huoltoasemalle. Hain zero-kolan ja pienen pussin irtsareita. Niitä siinä mussutellessa loppumatkasta ei ollut enää mitään ongelmaa. Ajattelin kyllä, että olisin ostanut proteiinipatukan, mutta niitä ei ollut :/

Rapiat 50 kilsaa oli vielä matkaa kunnes olin kotona ja pussissa kolme karkkia jäljellä. A-mies sai syödä loput :P

Esikoisen synttäripäivä alkoi jujutsu treeneillä, joihin päivänsankari ei vaan halunnutkaan osallistua. Istuin sitten hänen kanssa tatamin laidalla katselemassa miten pikkuveli treenaa. Harmi sinänsä kun esikoinen on kuulema osannut kaikki tekniikat tosi hyvin, mutta ei lasta voi pakottaa jos hän ei halua. Sit se ei ainakaan ole hänen mielestä mielekästä. Mutta katsotaan nyt vielä, ehkä hän haluaakin joku kerta vielä mennä kun pikkuveli kuitenkin menee.
Mun piti mennä kauppaan sillä aikaa kun pojat on treeneissä, mutta enhän mä sitten päässytkään.  Kova kiire kun oli sen jälkeen lastenkutsuille paikalliseen sisäleikkipuistoon niin käytiin hesen autokaistalta hakee "ruokaa". Ja siinä kohtii mä totesin, että mulla onkin tankkaus- ts. vapaasyöntipäivä. Joten otin Cheddar minimega -aterian.

Pettymyksekseni, se ei ollut yhtään niin hyvää kuin odotin. Noh, eipä se mitään, sillä päivän herkuttelu ei tosiaan jäänyt vielä siihen. Lastenkutsuilla oli pöytään katettu poppareita, karkkeja, ranskalaisia, nakkeja, keksejä ja mehua.. ja nehän maistuin hyvin siinä leikin ja peuhaamisen lomassa. Kyllä siinä energiaa vaan tarvittiinkin kun kaks tuntia painettiin menemään viiden pojan ja kummitytön kanssa pitkin kiipeilyratoja, pomppulinnoja ja liukumäkiä. Ja kuinka hauskaa lapsilla onkaan kun aikuiset tulee mukaan joukkoon hulluttelemaan :D

Illemmalla vielä kävin siellä kaupassa, leivottiin kakku ja siivoiltiin. Eipä siinä missään välissä salille ois ehtinytkään, mutta ei se ilmeiseti tankkauspäivänä tarkoituksenmukaista olekaan treenata. Iltapalaksi vetäsin vielä jääkaapista miehen eiliset pizzan jämät ja n. 50 g kevyt vaniljajäätelöä. Ihan vähäsen oli paha olo jossain kohtaa, mutta tunsin selvästi, että se tuli karkeista.
Siinä sopivasti pöhöttyneessä tilassa lasten mentyä nukkumaan aloin sitten sovittelee vaatteita joita olin henkkamaukasta tilannut. Henkkamaukan treenivaatteissa hinta-laatu suhde on mun mielestä enemmän kuin kohdallaan. Pidän enemmän kuin kohtuullisena, että tämä läjä kuteita maksoi n. 230€.

Joo onhan siellä jokunen muukin vaate kuin treenivaate. Nuo musta-valkoiset pökät on ne joista aikaisemminkin oon kirjoitellut, että oisin itselleni palkintopöksyiksi siitä 110 kilosta hakenut. Mä kyllä tilasin nyt kokomustat, kun netissä näytti ettei noita s-koossa ois saatavana, mutta ne sitten tuli kuitenkin. Onnellinen vahinko :) 

Nää on mun kesän lemppari vaate! Niin ihanan pehmeet päällä!

My new love <3 Those pants!

Tänään taas ryhdistäytyminen ruokavalion kanssa.. tai sitten ei kun on vielä luvassa kakkukahvittelut sukulaisille. Katsotaan nyt miten päivä etenee. Aamupalalla ainakin menin vielä ohjeen mukaisesti :) Tosin tällä kertaa en tehnytkään sitä smoothieta jota olen kaikkina muina aamuina tehnyt. Marjat oli päässyt loppumaan joten jouduin korvaa ne piltillä.

Good morning belly!

Ja se pilttihän sopi hyvin mehukeiton kanssa puuron joukkoon. Melkoinen määrä ruokaa, mutta sain mä ne kaikki alas. Smoothie on kyllä pitänyt paremmin nälän pois, sillä tuosta aamupalasta ei oo vielä kahtakaan tuntia ja mulla on nyt jo nälkä.. vai liekö eilinen "tankkaus" vaikuttaa..

Joku erikoinen puheripuli nähtävästi taas päällä :) Asiaa olis vaikka ja kuinka. Vielä mun tekis mieli käsitellä vähän yleisempiä aiheita kuten ajankäyttö, elämäntapojen tuputtaminen toisille, terve suhtautuminen treeniin ja ruokaan, rintaimplantit, parisuhde, kevät.. jne jne.. mutta kaipa mä tältä erää lopettelen ja menen vielä siivoon vessat, imuroimaan, peseen lattiat, ovet ja ikkunat ja koristeleen kakusta paavo pesusienen ennen kuin vieraat saapuu... ruokaakin tarttis ehtii laittaa :O 
Tätä tää on, mutta tää kaikki on vain järjestelykysymys.

Eipä mulla muuta :)

10 viikkoa - ennen - jälkeen... tästä se työ vasta alkaa

Ensimmäiset tankkauspäivät on pyörineet mielessä paljon nyt pari päivää. Ihan järkky nälkä koko ajan eikä vatsakaan tahdo toimia kunnolla.. ja siitähän seuraa todella inhottava turvotus :/ Mutta vkonlopulla on vanhemman pojan synttärit niin voisin pitää hiilaritankkauspäivän silloin. Vois sitten surutta maistella kakkua ja ehkä muitakin herkkuja :)
Tämä In Shape nettivalmennuskin päättyy sopivasti samaisena päivänä. Jatkossa ilmeisesti niitä hiilaritankkauspäiviä pitäisi pitää vähän useammin. Tai niin ainakin neuvottiin. Mulla on tosiaan nyt vasta ekaa kertaa kymmeneen viikkoon semmoinen olo, että sille on ylipäätänsä tarvetta.. mutta jos nyt kerran-kaks kuussa sitten jatkossa. Ruokavalion aion pitää suht samana, ehkä vähän karsii hiilareita, jotta sais rasvoja vähäsen tiristettyä. Ei liikaa, mutta kai sitä ihan sen verran vois, että lihakset erottuis vähän paremmin. Aerobisia aion lisätä liikuntapuolella ja salikäyntejä sen 4 kertaa viikossa minimissään.
Tällä viikolla olin ma, ti ja ke ja vedin niitä rankempia extratreenejä kun en oo ollenkaan varma pääsenkö tällä viikolla enää ollenkaan salille. Tänään oli täyspäivä töissä, huomenna aamulla meen hierojalle (sitä on odotettu!) ja illalla on tyttöjen kanssa vähän kylttyyrimenoja. Ihana nähdä tyttöjä ku ei olla sitten Prahan reissun jälkeen nähty!
Lauantaina on pojan syntymäpäivä ja lastenkutsut ja sunnuntaina taas kaikki mummot ja mammat sun muut tulee synttärikahville. Voipi olla että lauantaina jossain kohtia livistän salille, jos nyt leipomiset ja siivoomiset antaa myöden :P
Jepulis ja höpö höpö nyt laittaa lapsille iltapalaa.

Any idea why I'm having a good day..?

Somebody loooves morning gym!

Pushing that motivation

Yön yli nukkuminen auttaa aina.
Tosin viime yönä molemmat pojat tuli meidän väliin ja mylläsivät siellä ku mitkäkin ja mulla oli about 30 cm leveä kaistale reunassa tilaa nukkua.
Kello soitti viideltä; time to hit the gym!

Sopivasti kiukkua eilisestä alla, latausjuomat vielä buustaamaan ja treenissä meni kaikenkaikkiaan:

Jalkaprässi 37 x 100 kg, 8 x 90 kg
Pallokyykky (jumppapallo seinän ja selän välissä) x 45
Smith-kyykky 10 x 55 kg, 22 x 50 kg
Maastavedot 6 x 60kg, 16 x 50kg
Askelkyykky 8 kg:n käsipainoilla 22 / jalk, ilman käsipainoja x 15/jalka
Kyykky 8 kg:n käsipanoilla x 37
Ja loppuun vielä vatsoja kolmella eri liikkeellä.
Nämä siis kaikenkaikkiaan lukemia, toki olen jaksottanut toistoja ja palautellut.

Aikaa kuilui tunti ja 15 minuuttia. Pohkeet katsoin parhaaks jättää tekemättä kokonaan, sen verran tuo nilkka poltteli :(
Hiki valui solkenaan, naama helotti ja melkoinen puhina päällä. Mielestäni aika tehokas treeni. Correct if I'm wrong...

Palkkari mulla oli tosiaan päässyt loppumaan, eikä fitnesstukun tilaus ollu vielä tullut, joten menin sitten kauppaan heti treeneistä hakee sitä. Kassoilla oli kamalat jonot ja mulla se yks pieni trippipurkki kädessä ja eikös siinä kohtaa puhelin soi ja päiväkodista soitettiin, että nuorempi poika itkee tihrustaa vaan kun vatsaa sattuu niin kovin. No, mä vein palkkarin takas hyllyyn ja lähdin hakee poikia kotiin. Toivottavasti treeni ei nyt ihan harakoille mennyt ku en saanut sitä palautusjuomaa..

Tietokoneeni motivaatio kuvia / lausahduksia katsellessani taas monenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Mun todellakin täytyy nostaa tää treenaaminen ihan uudelle tasolle, koska ruokaa mä en halua vähentää yhtään. Siitä en tulis kun kiukkuseksi ja huonovointiseksi. Jatkossa siis jokaikinen treeni vähintään yhtä kovalla teholla mitä tänään ja jahka tuo nilkka tuosta tokenee, niin sitten alan lisäilee aerobisiakin enemmän. Ja ehkä vielä yks kotitreeni viikkoon salitreenien lisäksi.

Eilen pahimmillaan tuli semmoinen antaa olla -olo, mutta luojan kiitos, sitä kesti ehkä nanosekunnin.

Siihen päätökseen mä alan nyt vakavasti kallistua, että ostan uuden Liten InShape valmennuksen. En mä viitsi lähteä sooloilee sen advancedin treenien kanssa. Kun kerran nytkin mun tulokset nähtävästi on muovautunut tooosi hitaasti, niin tuskimpa se auttais asiaa, että lähtisin sooloilee asian kanssa, josta en niin kamalasti todella edes ymmärrä. Seuraava lite vaan entistä kovemmalla intensiteetillä. Kivempi se on että tuloksia tulee edes hitaasti kuin se ettei niitä tulis ollenkaan.
Tämän aamupäivän oon mantrannut itselleni koko ajan:

Ja pakko sitä hokemista on jatkaa.. muutokset todella näyttää mun kohdalla ottavan aikansa, mutta niitä saa kyllä luvan tulla! Mä en tosiaan aio hävetä itseäni enää kun bikinit päällä sitä "joutuu" kesällä kuitenkin bousailemaan.

Lisää vaan työtä ja hikeä. Jokainen lihas ja muoto on ansaittava.

Ja ennen kaikkea pitäisi jaksaa uskoa itseensä, vaikka kuvat eivät puhukaan puolestaan. Pitäisi uskoa omaan olotilaan ja rautaan, jota kuitenkin nousee ja aina vaan enemmän. Se on se vaikein osio, jaksaa uskoa itseensä.

'Cause I had a bad day..

Onpa ollut harvinaisen paska päivä. Oikeesti.
Äiti näki kyllä ennen-jälkeen kuvissa vaikka mitä muutoksia, mutta äidin kuuluukin olla kannustava. Samoin a-mies kovin koitti lohdutella monenmoisilla jutuilla, että läski on muuttunut lihakseksi ja että 9 viikkoa on tosi lyhyt aika jne jne. Mut ei ne nätit sanat tähän oloon valitettavasti auta. Vitsi että voinkin olla turhautunut. Itku on tosi lähellä koko ajan ja tässä tunteita ylös kirjoittaessa se tuleekin. Helvetillistä vahtaamista ruuista, kovaa treeniä, ohjeiden tarkkaa noudattamista ja oikeesti tässäkö tulos. En mä sano, että kaikki ois ollut turhaa, varmasti JOTAIN edes on tapahtunut, mutta pettynyt mä itseeni olen. Tosi pettynyt. Ilmeisesti en oo vaan treenannut tarpeeksi kovaa tai sitten en ois saanut ottaa ruokavalioon niitä ohjeen mukaisia lisäyksiä, vaikka nälkä onkin ollut. Tai jotain. En mä tiedä. Että et voikin ahdistaa. Enää ei ees kiinnosta mennä siihen kehonkoostumus mittaukseen ku pettymään siihenkin tulen kuitenkin ja rankasti.

Strong and beautiful... yeah right...

Nyt mä meen sänkyyn ja itken itseni uneen.. aamulla sitten salille vetää kipeen nilkan kanssa jalkatreeni. Loppuu se ruikutus.

Pain is nothing compared to dissapointment..

No nyt kyllä putosin ja korkeelta. Mun piti ottaa "viralliset jälkeen -kuvat" vasta ens viikon sunnuntaina tai maanantaina kun 10 viikkoa InShape -valmennusta todella on täynnä. Jostain täysin tuntemattomasta syystä löysin kuitenkin itseni ottamasta niitä kuvia tänään.
Tässä tulokset: Yläkuvat otettu 12.1.2014, alakuvat tänään 16.3.2014.

Ja mitä nää kuvat kertoo..? Ei sitten niin yhtään mitään. Ei ole tapahtunut mitään. Ei yhtään mitään. Miten niin muka ei ole?!?!? Miksi näissä kuvissa ei näy mitään, miksi ei? Joko saa itkeä?
No okei jos ihan helvetin tarkkaan tihrustetaan, niin oikea pakara on kiinteytynyt ihan vähäsen. Jee jee. Kehonkoostumusmittauksen ois todellakin syytä näyttää vähän sentään muutoksia. Ja miten mä oon kuvitellut, että aiemmat tämän inshapen aikana lisäämäni kuvat kyllä ovat näyttäneet muutosta. Kuten eilen lisäämäni selkä -kuvat. Oonko mä tosiaan vaan kuvitellut sen vai mitä v...a tää oikein meinaa!?
Oon vihainen, surullinen, ärsyyntynyt ja ennen kaikkea hämmentynyt. Ja tänään on kaiken kukkuraks lepopäivä ni en voi edes salilla purkaa näitä höyryjä. Voin kertoo, että tulevat viikot mä treenaan niin, että korvissa soi! Perkele!

Ai niin se nilkka! ..ja "vähän" muutakin..

Nilkka ei oo tosiaan vieläkään tullut kuntoon. Eilen tuli viikko täyteen ku se on tehnyt kiusaa. Töissä yks jalkaspesialisti-fyssari katsoi sitä uudestaan tossa viikolla ja todettiin, että se on varmasti lyhyt peroneus jänne, joka siellä on ärtynyt.

Fyssari teki mun pohjalliseen lateraalikorotuksen, jotta saadaan ylimääräinen ko. jänteen venytys minimoitua ja sen lisäksi käski käyttää korkkareita (!).

Tänään olin aamulla salilla ja mulla oli tän viikon treeneistä rästissä vielä rinta, hauis, vatsa ja takareidetkin joten aikaa kului reilusti. Ihanaa kun ei ollut kiire, toisin kuin useampina aamuina. Ja vielä kun hyvä draivi oli päällä niin päätinpä lopuks sitten juosta 10 minuuttia ja kävellä reippaasti 5 minuuttia. Kun kerran oli ne fiksatut pohjallisetkin... No... Ei olis kannattanut. Eipä se nilkka salilla vaivannut, mutta nyt on niin pirun kipeä taas >:(
Fyssari sano, että jos vielä toisen viikon vaivaa eikä yhtään helpota, ni sit täytyy kuvata. Jospa ens viikon koittas tosissaan olla rasittamatta sitä yhtään ylimääräistä.. Salilla aion kyllä käydä, mutta jos nyt unohtais ne juoksemiset.

Oon kovin koittanut etsiä niitä salikenkiä itselleni, mutta turhaan. Sokokselta löysin yhdet adidaksen korkea vartiset jykevät tennarit, mutta ne oli niin riemun kirjavat ja maksoikin kuitenkin sen 89,90 € etten sit raaskinut ostaa. Otomixit haluaisin, mutta niitä ei suomesta tahdo löytyä ja jos löytyy ni maksaa ihan hulluna ku jenkeistä sais murto-osalla siitä hinnasta. Toki toimituskulut päälle, mutta silti. Ihan kokeilematta en kuitenkaan viitsi tilailla ku ei sinne jenkkeihin nyt mitään takas palautella. Tai mä en ainakaan jaksa nähdä vaivaa, jos se ylipäätänsä ois mahdollista. Toki ne varmaan sais myytyä eteenpäin, mutta siinäkin on taas oma vaivansa.. Kuulostanpas laiskalta.

Ja sit mä haluaisin ehdottomasti kans versa grippsit. Silloin kun ostin ne schiekin vetoremmi-rannetuet, luulin ettei noissa versoissa oo kunnollista rannetukea, mutta onhan niissä. Lisäks ne versat on pari kymppiä kalliimmat, mutta tuli siellä edellisessä selkätreenissä todettua, että ne olis ollut niin paljon kätevämmät. Tehtiin aika nopee tempoinen kiertoharjoittelu ja jätin silloin remmit pois, jottei mene turhaa aikaa niitten kanssa räpeltämiseen ja näpit kyllä petti aika äkkiä. Versat ois niin paljon kätevämmät ja nopeemmat.

Täytyy saada painostettua tuo mies mukaan salille, ni voin antaa ne remmit hänelle ja itselleni sitten ostaa nuo versat ;) Ei sillä, että ne remmit on kyllä aivan loistavat, tänäänkään ei ois suorin jaloin maastavedoista tullut mitään ilman niitä. Aikaa niiden kanssa räpeltämiseen vaan menee. Varsinaista välineurheilua tämäkin.
Tänään mulla oli kaikkien muitten härpäkkeiden lisäksi vielä pt:ltä saamani treenipäiväkirjakin mukana salilla. Aiemmin oon vaan puhelimen muistioon tallentamiini treeniohjelmiin muokannut edellisen kerran toistot ja painot, mutta tästä lähin saa vähän paremmin seurattua kehitystä treenipäiväkirjan avulla. Varmasti ihan mielenkiintoista.

Joitain viikkoja sitten...

...tänään :)

Ens viikko onkin sitten InShapen viimeinen viikko.  Ei se sitä tarkoita, että treenit ja ruokavalio tyssäis siihen paikkaan, ei todellakaan, nyt jään vaan oman onneni nojaan valmennuksessa saaduilla opeillani. Tai sitten en. Kovin oon miettinyt, että mitä seuraavaksi. Haluaisin jo uusia saliohjelmiakin. Toki niitä nyt pystyis jonkin verran muutteleen itsekin, mutta jotenkin uusi FitFarmin nettivalmennus kiehtoo. Pähkäilen lähinnä toisen InShapen tai sitten rajumman Advanced:n välillä. Huhtikuussa alkaa molemmat, eli hetken saan omillanikin olla.
Laitoin fitfarmille viestiäkin jo kun en oikein osaa päätöstä tehdä... Pähkäilin, että en haluaisi kamalasti "ylimääräistä" massaa kesää vasten kerätä, jota Advanced-valmennuksessa varmasti jonkin verran tulee, siinä kun mennään reilusti plussakaloreilla, jotta saadaan lihasmassa tehokkaimmin kasvamaan, mutta haluaisin silti haastetta ja vaihtelua kuntosalille. Fitfarmilla oltiin sitä mieltä, että kehitykseni jatkuu uuden inshapen uusituilla treeniohjelmillakin, koska lihas saa uusia ärsykkeitä. Advancedissa ruokavalio on niin suuressa roolissa, ettei siinä kannata kamalasti sooloilla.
Eli oisko se nyt toinen inshape heti perään ja sitten syksyllä advanced..? Ehkäpä.
Ruokavaliota en kyllä aio enää niin orjallisesti noudattaa. Terveellisesti ns. oikein syöminen tulee aika pitkälti jo luonnostaan ja ihanaa aamupalasmoothietani ilman en ehkä pystyisi olemaan muutenkaan. Ja sehän tämän kymmenen viikon idea on ollutkin, opetella oikeaa ruokavaliota ja ruokailurytmiä. Ja sitten jos tuntuu ettei homma pelitä ilman "dieettiä" niin sitten vaan aloitetaan opettelu uudelleen.
Lisäks oon aatellut, että aina silloin tällöin vois jatkossakin ottaa pt:n vetämän rankemman jollekin tietylle lihasryhmälle keskitetyn treenin. Vähän oon jo selvitellyt mitä sellainen maksaa salilla, jossa käyn, eikä se kovin edullista ole 65€/kerta, mutta eipähän tarvis ajaa yli 50 km ja maksaa salin kertamaksua kuten nyt fitfarmin pt:n kanssa joudun tekee. Nyt siis kun sovin 3 treeniä niin hintaa tulee: pt:lle 150€, salin kertakäyntimaksut yht. 15€ + 300 km bensat. Eli ei tää halpaa lystiä ole. Eri asia, että löytyykö kotisalilta yhtä hyvää pt:tä, mutta kokeilemalla se selviää :)
Tietty jos tuo mies nyt innostuis kans tulemaan salille, ni hän vois joskus piiskata mua siellä :P
Tänäänkin ihan kateudesta vihreänä olin kun meidän pojan parhaan kaverin vanhemmat oli yhdessä salilla ja mies siellä huuteli koko ajan että anna mennä, jaksaa, jaksaa.
Toisaalta, en mä kyllä joka kerta siellä tosiaan seuraa kaipaa. Tai en oikeastaan ollenkaan seuraa, vaan sitä piiskaajaa ja sitäkin vaan silloin tällöin.

Jopas sitä tulikin kirjoiteltua. Suurin piirtein pienen romaanin verran. Ja mun kun piti vaan mainita siitä nilkastani. Vielä mulla riittäis ajatuksia jakaa vaikka kuinka, esim. todellisesta dilemmasta: tissit. Mutta ehkäpä niistä joku toinen kerta ja nyt nukkumaan :)

Work that back!!

Ihan jokapäiväisessä elämässä huomaa tilanteita, joissa tajuaa, että treenaamisesta on todella hyötyä. Kuten lasten neuvollassa. Jep. Juuri siellä.
Oli tuon piikkikammoisen esikoispojan kanssa meinaan ihan hiukan hommia, jotta saatiin rokotus annettua. Isälle ei varmasti ois ollut homma eikä mikään pitää lasta paikoillaan, mutta kun jätkä on kohta jo äidin mittainen niin äidille se ei ihan niin helppo nakki olekaan. Jestas miten paljon raivopäisessä pojankoltiaisessa on voimaa! Mutta siitä selvittiin. Jopa äiti selvisi.

Tällä viikolla on ollut niin ihana ilma! Keskiviikkona pääsin ulkoiluttamaan koiraa vähän pidemmän kaavan mukaan. Ihan liian vähälle huomiolle se eläin on jäänyt nyt kun mies tekee ihan hirmu pitkää työpäivää. Välillä tulee mullekin ihan kamala morkkis kun aamulla se, siis koira, jää haikeesti mun perään katsoo ku lähden salille. Sen kanssa mun pitäis lenkille mennä, eikä salille. Mutta mä oon itsekäs :(

Tänään mun päivä alkoi ihanasta ilmasta huolimatta personal trainerin vetämällä selkätreenillä! Tätä mä olin odottanut, kunnon tuntumaa selkään ja kyllä, sen sain. On se vaan uskomatonta miten paljon enemmän sitä itsestä saa irti kun toinen ohjaa ja vaatii siinä vieressä.
Maastavetojakin oon ennen tehnyt maks. 45 kilolla, mutta nyt sain kuulla treenin jälkeen, että kovimmat painot oli 70kg!!

Nyt jos ei ala selkä muovautua tämän päivän opeilla ni jo on perkele! :)
Tässä ois tämmöinen todellakin tavoiteltava selkäpuoli:

Noh, tuohon nyt on matkaa, mutta tavoitteita pitää olla! Katsottiin treenin päätteeksi vielä suorin jalon maastavedon tekniikka kun sitä halusin ja siinä vasta olikin hiomista. Nyt onneks tiedän tärpit joihin kiinnittää huomiota, niin saa poltteen pois alaselästä ja kunnon puristuksen takareisiin. Myös muutama ihan kokonaan uusi liike käytiin läpi siinä treenin aikana ja ylitin itseni monen monta kertaa. Tätä lisää ehdottomasti! Seuraava treeni varattiinkin muutaman viikon päähän, silloin vuorossa jalat.

Vielä ois yks treeni tälle viikolle; rinta, hauis, vatsa ja taidanpa takareidetkin vetästä siinä samalla, kun ne nyt on jäänyt tämänpäiväisen vuoksi vielä kunnolla treenaamatta.
Selkää sattuu, mutta ei tätä fiilistä kyllä voita mikään!

ps. löysin itsestäni männäaamuna uuden varjon! Tuossa selän puolella kylkeä. Ei siinä ennen ole moista ollut :P

Show 'Em (What You're Made Of)

Melkein viikko jo taas vierähtänyt! Ja aikast mukavasti se on kyllä mennytkin.
Maanantaina olin salilla treenaa selkä-takareidet ja kyllä tuntui mukavasti rinta-olkapääosastossa sunnuntainen Tampereen treeni kun maastavetojakin siinä nosteli. Mutta se on semmoista ihanaa makeaa kipua, tietää että jotain tapahtuukin. Vähän se flunssa alkoi inhottavasti alkuviikosta taas nostamaan päätään, mutta sit mulle tuli ns. pakon edessä muutenkin kaksi lepopäivää. Työt kun tahtoo häiritä harrastuksia :) Mutta onneksi sentään tykkään työstäni. Tiistainakin sain suunnitella erään kevään Bikini Fitness -kilpailijan meikkiä!
Niin ja sehän oli se Laskiastiistai ja minähän uhosin syöväni kaksi laskiaispullaa. No en mä sitten itse muistanut että on laskiaistiistai ja pullat ois varmasti jäänyt syömättä, mutta sitten yks työkaveri toi töihin laskiaspullia ja kyllä mä yhden pullan hillolla söin. Eikä mulle siitä morkkista tullut. Oikeastaan siitä tuli jopa ihan hyvä mieli. Se oli hyvää, mun ei tehnyt edes mieli syödä enempää eikä projektini todellakaan kaadu yhteen laskiaispullaan. Ei se ois kaatunut kahteenkaan.

Torstaina sitten uskaltauduin ensin aamulla koiran kanssa lenkille ja sitten salille vetää olkapäät, ojentajat ja vatsat. Vaikka oli jo torstai niin aika koville otti vieläkin olkapäiden kanssa. Yhtään en pystynyt lisäämään painoja viime viikosta, mutta samoilla sentään pystyin tekee :)

Perjantain aloitin myös tuttuun tapaan aamusalilla treenaten etureidet, pakarat ja pohkeet.
Siellä Tampereella tuli noottia kengistä, joita valtaosalla meistä salilla oli. Ei saisi kantapään alla olla joustoa etenkään kyykätessä. Kyselin sitten paljasjalkakengistä ja ne kuulema ovat paremman, mutta ihan kunnon salikengät olisivat tietysti parhaat. No tässä ajassa kun en kunnon salikenkiä tosiaan vielä ole ehtinyt hankkia niin aattelinpa sitten laittaa paljasjalkakengät kun oli kuitenkin niitä kyykkyjäkin luvassa. Kyykyt ja prässi (jossa edelleen 110 kg x 10, vaikka kyykkyjä jo alla!) ym. menivätkin tosi hyvin, mutta lopuksi kun tein pohkeita prässissä 120 kg:lla niin siinä tais oikea nilkka tykätä vähäsen kyttyrää. Inhottavasti se kipeytyi, mutta onneksi töissä oli taas apu lähellä ja yks mein fyssareista vähän manipulois ja teippas sen niin meno jatkuu taas. Koko ajan se tuntuu inhottavalta, mutta ei siinä ilmeisesti mitään suurempaa häikkää ole. Tuettuna ja "levolla" sen pitäis tulla taas kuntoon. Mutta en kyllä laita niitä paljasjalkakenkiä enää salille. Semmoiset jykevät, tasapohjaiset ja varrelliset salikengät täytyy hommata!
Perjantaipäivä ei mennyt muutenkaan ihan putkeen, unohdin ensimmäistä kertaa lounaan kotiin.

Joten kävin sitten nopeasti kaupasta hakemassa raejuustoa, realia ja kirsikkatomaatteja. Ei mikään ihanne lounas, mutta aattelin, että se nyt on suurinpiirtein sinnepäin.
Töitten jälkeen sitten menin siskon kanssa syömään. Otin aika varman valinnan eli kanasalaatin. Sen jälkeen hypättiin junaan ja lähdettiin kohti Hartwall Areenaa ja BackStreet Boys:n konserttia!

Keikka-look. Minä <3 leggarit :)

Päästiin oikein areenalle asti ja meillä oli molemmilla taas jo kamala nälkä. Salaatit oli ollu aika pienet ja päivän syömiset muutekin jäänyt vähän onnettomiksi. Joten niinpä siinä keikan alkua odotellessa sorruimme tilamaan hampurilaisateriat! TUNNUSTAN!
Ateriani piti sisällään kokonaiset 622,3 kcal, 17,6g proteriinia, 31,3 g rasvaa, 73,8 g hiilihydraattia ja 2,4 g suolaa. Söin siis sen tavishampurilaisaterian pepsimaxilla ja ketsupilla.
En tiedä pitäiskö mun tuntea morkkista tästä, mutta en mä kyllä oikeestaan tunne ja oon jotenkin jännästi tyytyväinen ja ehkä jopa ylpeä siitä ettei mulla ole morkkista. Ihan kuin mulla olis ihan oikea järki päässä, joka sallii satunnaisen lipsumisen ja herkuttelun ja joka tietää, että mä palaan ruotuun samantien. Juuri niin kuin olen toivonut pystyväni toimimaan jo vuosia. Hmmm..

BackStreet Boys:it veti hyvän keikan täydelle Hartwall areenalle ja takas kotona olin joskus yhden maissa yöllä. Tänään herätessä olikin aivan ihana ilma! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten heti aamupalan jälkeen lapset, koira ja mies autoon ja metsäretkelle. Mentiin ihmettelemään yhtä hiiden kirnua ja meren rannalle ihalemaan maisemia. Ihana ilma olla ulkona! Kyllä tuosta auringosta vaan saa niin paljon energiaa ja hyvää mieltä!

My little boys <3

Ei kauaakaan kun päästään taas veneilemään!

Vielä olis aikomuksissa tänään tai huomenna mennä salille, tehdä koulutehtäviä, joita oon muuten tehnyt ihan hurjan paljon tällä viikolla, sekä perehtyä uusimman juoksija lehden erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin.. Et ikinä arvaa mikä se on?

And by the way:

The Ultimate Workout

Huh huh! Sunnuntaiaamuna kello soittamassa seiskalta, jotta ehdin yhdekstoista Tampereelle Lite:n tapaamiseen ja treeneihin.

Ensin tosin mentiin Bodyactionille shoppailemaan, siellä oli jotain alennuksia, mutta mä tyydyin vaan sovittelee niitä paljon puhumiani pöksyjä, tosin "väärän" värisenä ja sitten tämmöisiä Freddy-housuja. Molemmat oli ihan hyvännäköisiä päällä, mutta mä kyllä petyin molempien materiaaliin. Semmoisia liian pletkuja oli kummatkin. Ja kun kuitenkin maksaa ihan kiitettävästi, ni oisin odottanut enemmän. Oon henkkamaukasta ihallut yksiä treenipöksyjä ja ne maksaa kokonaiset 19,95 €, joten taidan semmoiset käydä ens viikolla itselleni hakemassa jos niitä vaan vielä on.

Bodyactionilta mentiin sitten WFC:lle, jossa ensin höpistiin Jutan, Bullin ja muiten Fitfarmilaisten kanssa monenlaista ja sitten meidän jaettiin pienryhmiin ja päästiin treenaa oikein kunnolla.
Mulla oli tältä viikolta rinta-olkapäät vielä treenaamatta, joten mä valitsin sen ryhmän ja meitä olikin mukavan vähän, vain 6 ja meidätkin kun vielä puolitettiin toiset treenaa rintaa ja toiset olkapäitä niin siinä saatiin kyllä hyvinkin yksilöllistä ohjausta. Ja en oo kyllä koskaan saanut moista tuntumaa olkapäihin, voi taivas! Kyllä teki makiaa! Huh huh! Oon ollut jo monta tuntia kotona ja vieläkin polttaa. Ja se PT, joka olkapääosion veti oli vielä mun lähin Fitfarm-pt ja tosi tosi mukava tyyppi ja sai tosiaan mut antamaan todellakin ihan kaikkeni, ni kyllä mulle vähäsen tuli sellainen olo, että tän tulevan kolmen viikon aikana mitä tätä valmennusta on vielä jäljellä ni varaan häneltä ainakin yhden ohjauksen. Jalkatreeni on vielä ehdottomasti saatava niin, että joku katsoo, että tekniikat on varmasti kohdillaan ja varmistaa, että viimeisetkin mehut minusta likistetään.

Nyt sauna lämpiämään!