Siitä se syksy alkaa..

Voi vinde, että oli hauska tapahtuma tuo väriestejuoksu, jossa oltiin tyttöjen kanssa eilen.
Itse viiden kilsan juoksun aikana kyllä harmittavan paljon sai esteillä jonotella että pääsi suorittamaan, mutta muuten aikast kiva juttu kyllä oli. Värijauhetta tulee korvista ja nenästä varmasti vielä useamman päivän ajan.

Juoksun jälkeen mentiin kaverin luo viettää iltaa ja lähdettiin me sitten myöhemmin Turun yöelämäänkin. Tanssilattioilla tuli pyörittyä niin että takuu varmasti juoksun jäljiltä väsynyt nilkka kipeytyi entisestään ja tänään onkin särkenyt ihan jatkuvasti.. >:/ Toivottavasti helpottaa huomenna...

Huomenna meinaan 1.9.2014 mulla alkaa Bodycampin Ms. Fitness valmennus! Eikä siinä vielä kaikki.. Huomenna mulla alkaa myös uus duuni tuon oman yrityksen lisäksi! Tai uus ja uus, oon mä sitä hommaa ennenkin tehnyt, mutta siitä on jotain 9 vuotta aikaa. Eli 15 h/vko työsopimuksella vähän lisätöitä tän kaiken ohelle... Laitetaan arjen järjestelytaidot nyt koville ;)
Tuon valmennuksen ohjeita en oo vielä saanut ja siitä annoinkin heti palautetta, koska musta ehdottomasti ainakin ruokavalio pitäisi saada tietoon muutamaa päivää etukäteen jotta osaa valmistautua... Mäkin menen aamulla 6.30 töihin, vaihdan työmaata keskellä päivää ja tuun kotiin joskus viideltä. Eli en tosiaan ehdi ihmettelemään ruokavalio-ohjeita saati valmistamaan ohjeiden mukaista ruokaa! Ja joo joo kyseessä on puolen vuoden valmennus, jolloin se ei tosiaan ole parista päivästä kiinni, mutta tää on periaatekysymys ja mä ainakin haluaisin orjallisesti ohjeiden mukaan heti maanantaista lähteä liikkeelle.
Aion siis toteuttaa huomisen ruokailun Fitfarmin valmennusten ohjeiden mukaisesti.

Mutta nyt äkkiä saunaan ja nukkumaan... kello soittaa kuitenkin jo 04.15 jotta kerkeen koiran lenkittää vielä ennen töihin lähtöä. Tätä tää nyt on. Arkea.

Yksi lauantai vaan

Okei, mä ehkä vähän perun sanojani ja myönnän, että kyllä mua vähän on pelottanut, että mitä se vaaka mahtaa näyttää näin kesän lopussa kun on tultu eleltyä varsin epäterveellisesti. Tänä aamuna sitten päätin, että nyt on aika rysäyttää itseni takas maan pinnalle ja nousta vaa'alle... Jep jep. Tässä tulos:

Ja tää nyt on jotain vielä kammottavampaa minkä kuvan tähän seuraavaksi aion pläjäyttää. Jotenkin hävettää ja nolottaa kun tämmöisiä tänne laittaa kun on kasvotkin paljastettu ja kaikki, mutta ken leikkiin lähtee...

Eli onhan siinä todellakin tuota keskikropan turvotusta ja reilusti, mutta jalat on kyllä musta aika mukavan massiiviset, siis kun niissä on selkeesti lihaa eikä niinkään läskiä. Mun mielestä. Mä tykkään. Kai se on pääasia?

Anyway, olin ajatellut ensin, että laistan koiran lenkityksestä kun on lauantai ja oon joka aamuna tällä viikolla tähän asti käynyt, mutta jotenkin kummasti lenkkarit suorastaan huusivat eteisessä jalkojani.
 Ja oli siellä niin ihana, raikas, aurinkoinen syysilma lenkkeilläkin, että ois harmittanut jos en ois lähtenyt. Lenkin jälkeen aamupalaa, joka näytti tältä:

Kyllästynköhän mä koskaan tuohon tuorepuuroon / smoothieen? Nytkin voisin hyvin vetästä semmoisen, on se vaan niin hyvää. Aika paljon tuota kahviakin tulee nykyään juotua, mutta luulenpa, että kun valmennus alkaa, se vaihtuu ainakin osittain takas vihreään teehen. Sitä teetä kun on helppo tehdä ja juoda kun tulee se olo, että jotain tekis mieli syödä. Pysyy sekin olo hallinnassa paremmin. Siitä määrästä kahvia menis takuulla pakki sekaisin.
Mut joo, aika pian aamupalan jälkeen läksin käymään esikoisen kanssa kaupungilla. Hän halus ostaa uudet kuulokkeet puhelimeensa hävinneiden tilalle. Samalla haettiin vähän lääkkeitä vesirokkoiselle pikkuveikalle. Kaupungille läksin tämän näköisenä:

Niin. Kuulostakoot miten omahyväiseltä tahansa, mutta tosiaan kun tuota kuvaa katsoo, niin musta tuo takalisto-reidet osasto on ihan mahtikunnossa just nyt. Vaikka vaaka näyttääkin 61 kg :P Iso perse! Kyllä se semmoinen olla saa! :D Siis toki siinä nyt on tekemistä vielä, juhuu, vaikka kuinka. Mutta kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, mun on ihan ok olla just nyt.

Kaupingilta kun tultiin, laitoin ruokaa, syötiin, otin päikkärit (mulla oli kyllä vakaa aikomus siivota, mutta nilkka huusi hoosiannaa, ni menin sitten nukkumaan) ja läksin salille.

Aika perus settiä. Maistuu koko perheelle ja sopii todennäköisesti mun tulevaankin ruokavalioon.

Ennen - Salilla - Jälkeen

Eipä ollut ruuhkaa salilla ei. Kehtasin jopa napsaista sali selfien kun olin siellä hetken ihan yksin :P
Vuorossa oli siis selkä-takareidet. Ihan viimeiseksi tein maastavetoja ja kun voimaa tuntui piisaavan niin kokeilin piiiitkästä aikaa maveissa 70 kg. Siis viimeksi fitfarmin pt:n kanssa sen 70 kg oon nostanut. Tässä tämän kertaiset:

Ihan ei tuo tekniikka pysy kasassa loppuun asti. Mä nyt en mikään asiantuntija näissä hommissa todellakaan ole, että jos joku lukija on niin olisin erittäin kiitollinen jos kertoisit jos menee pahastikin päin honkia :)

Jees jees, salin jälkeen välipalaa, suihku, lasten kanssa touhuumista, samaa settiä päivälliseksi mitä lounaaksikin, yksi lipsahdus, siivoilua ja nyt mä sit istun tässä koneen äärellä ja suunnittelen, josko pitäis tuommoinen välipalan kaltainen iltapala vielä syödä kun vähän huikoo...
Njääh, tuopillinen kylmää vettä ja nukkumaan. Ei yhtään pöllömpi lauantai.

Pussin pohjat popsin pois, hyi mua >:/

Yep, reached that point...

Always a little more next time.

Pain is just weakness leaving the body... right?

Ääni alkaa olla taas kunnossa ja olo muutenkin tosi jees, joten tänään uskalsin mennä piiitkästä aikaa salille! Viimeksi siis olen ollut siellä viime viikon tiistaina, yli viikko sitten! Järkyttävää! :)
Aamulenkkejä tullut kyllä tosin tehtyä, mutta aika rauhallisesti. Tällä viikollakin joka aamu kello soinut 05.00 ja eikun koiran kanssa metsään oli ilman mikä tahansa. Kovin montaa kertaa ei kyllä olla vettä päällemme saatu, vaikka eipä se ois haitannu.
Mutta jukrat, että oli salilla taas kivaa! Ois tehnyt mieli vetästä kaks treeniä peräjälkeen, mutta se ei ehkä ois kuitenkaan ollut kovin järkevää, joten maltoin mieleni ja treenasin "vain" rinta-kädet osaston. Rinta-liikkeissä sain tehtyä toistoja taas enemmän samoilla painoilla mitä viimeksi, joten seuraavaan treeniin kovemmat painot vaan kehiin. Sama homma haukkareissa. Ojentajat nyt junnaa paikoillaan, mutta haitanneeko tuo. Loisto fiilis joka tapauksessa :) Taisi lepo viikko tehdä tehtävänsä!

Aurinkoa sateiden välistä.

Sumuista aamua tänään.

 Nilkka. Se pirulainen. Lauantaina olin tosiaan siellä pirskeissä koko illan korkkarit jalassa ja se tuntui auttavan. Kipeelle jänteelle ilmeisesti parempi asento tuo korkkariasento. Lisäks oon teipannut sitä ja popsinut särkylääkkeitä. Pari päivää se oli taas ihan jees, mutta nyt alkaa huumori olemaan aika kortilla sen kanssa taas. Eilen ja tänään särkenyt teipeistä ym. huolimatta koko ajan >:[ Grrr!
Mutta ei siitä sen enempää. Mä en halua ajatella sitä yhtään enempää tällä hetkellä kuin mitä pakosta.

No sen verran vielä sittenkin, että syytä olis helpottaa pikkuhiljaa kun osallistun parin kaverin kanssa ens viikon lauantaina väriestejuoksuun.
Se on samankaltainen hupijuoksutapahtuma kuin SnowRunFest, johon tuossa alkuvuodesta samalla porukalla osallistuttiin. Nyt me meinataan vähän jo pukeutuakin hassusti. Ei nyt mitään naamiaisasuja, mutta kaikki kolme samanlaisiin bimboihin vaatteisiin kuitenkin. Siitä tulee varmasti hauskaa! Kunhan vaan tuo nilkka kestää juoksemisen. Tai ei se varsinaisesti juoksemista montaa kertaa ole estänyt, mutta ei se kovin järkevää voi olla lähteä pinkomaan jos se koko ajan särkee... Noh, sen näkee sitten, ehkäpä mä kipittelen korkkareilla siihen asti :P

Just trying to convince myself...

Ääni - poissa, itsetunto - paikalla

Jeps, viime viikko oli tosiaan sen verran täynnä töitä yms. ohjelmaa täynnä, että treenit jäi aika vähälle. Sit lisäks alkoi jonkun sortin flunssan tapainen vaivaamaan, niin en sitten jaksanut treenien väliin jäämisestä paineita ottaa. Salille ehdin siis vain kahdesti, mutta lenkkejä sain sentään tehtyä 6. Tai no okei, yksi niistä nyt oli niin hidas ja rauhallinen kun oli kaveri ja hänenkin koira mukana, ettei sitä ihan lenkiksi voi laskeakaan.

Nuori leikkisä sakemanni ei tahtonut millään antaa vanhan herran olla rauhassa.. komentaminen vähän hidasti menoa ;)

Aamulenkeillä alkaa olla jo tarvetta taskulampulle... Melko mielenkiintoista metsän keskellä... :O

Tosiaan kurkku oli kipeä pari päivää ja sitten perjantaina lähti ääni. Lauantaina olikin taas yhdet juhlat, joten eipä se ainakaan helpottanut tilannetta ja edelleen on ääni poissa. Tosi mielenkiintoista tehdä töitä kun tarttis mun asiakkaille jotain puhuakin :)
Tänään en siis vielä salille mennyt ja taidanpa jättää huomennakin menemättä. Jos kerrankin olis viisas ja antais itsensä parantua kunnolla ennen kuin alkaa rehkimään. Lenkillä kyllä olin aamulla, mutta käveltiin aika rauhaksiin. Ja huomenna aion myös mennä. Yllättävän mukavaa tuo vesisateessa kävely. Ei ollenkaan kurjaa kun on asianmukaiset varusteet. Suosittelen! Ilman on raikasta, ei ole ötököitä, metsä tuoksuu ihanalle..

Juhlimista, juomista ja herkuttelua on juu ollut koko vuoden edestä ja vähän enemmänkin. Odotan jo aikast kovin syyskuuta ja 1. pvä alkavaa valmennusta. Jotain rotia tähän touhuun. Tässä kesän aikana on sen sortin plösähdys kropassa tapahtunut että huhuh. Mutta semmoisen uuden aika kivan jutun itsessäni huomaan, että se ei niinkään edes ahdista. Ei oikeestaan ollenkaan. Mun on ihan ok olla tässä kropassa vaiken olekaan tavoitekunnossa. Tiedän, että tästä muutos parempaan on vain ruokavaliosta kiinni, treenattuahan on tullut pääasiassa ihan yhtä paljon kuin ennen kesääkin.
Ehkä se on tää ikä :P tai jotain. Kuuluuko kolmekymppisen vaan osata olla sinut itsensä kanssa?
Tai sit se johtuu siitä kun lihasmassaa on saanut kasvatettua kuitenkin jonnin verran sinne rasvan alle niin ryhti ja muodot pysyy vähän paremmin siedettävinä..? Who knows, mutta samapa tuo.

Tuolla lauantaisissa pirskeissäkin ihan puskista yksi a-miehen ystävä, jota en ollut muutamaan kuukauteen nähnyt, tokas mulle: "Täytyy kyllä sanoo, että oot aika kovassa tikissä". Vähänkö tuntu hyvälle, varsinkin kun tiedän, että olen jonkun verran "kesäkiloissa". Ja vielä kivempi oli huomata itsessäni se, että pystyin ottaa sen kohteiliaisuuden vastaan "ylpeästi" enkä "häpeillen ja nolostellen" kuten ennen. Pystyin siis myöntämään, että niin taidan olla, enkä vähätellyt itseäni. Se on minulta paljon se! Mä oon (ollut) maailman huonoin ottamaan positiivista palautetta mistään vastaan, mutta ehkä siihenkin on tulossa nyt muutosta. Onko mun itsetunto sittenkin.. olemassa?

Some time with kids.. all 3 of them

Taas mä syyllistyin neljään perättäiseen treenipäivään.. Hyi minua!
Nyt oon tehnyt vähän sovellettua ohjelmaa, mutta pohjana pitänyt Muscle Challengen treeniohjelmaa. Pari tuttua on sen saman ohjelman kanssa treenannut myös ja kovasti on kehuttu jalkapäivää. Mä taas oon ehkä vähän jopa pettynyt siihen. Eilen vedin jalkatreenin niin hullunkiilto silmissä kuin suinkin mahdollista, kyllä todella sain tuntumaa ja jalat tärräs, mutta melkein heti ku lähdin salilta ulos, oli jalat jo unohtaneet, että niillä jotain tehtiin. Mulle taitaa vaan sopia paremmin sellainen treenijako, jossa jalatkin on jaettu parille päivälle. Ehkä. No, katsotaan olenko vielä huomenna tätä mieltä :P
Jeps, salien lisäksi myös neljä aamulenkkiä on mahtunut tähän viikkoon. Ihan rehellisesti pakko tunnustaa, ettei mua todellakaan hotsittas aina arkiaamuisin nousta ennen viittä. Enkä mä nyt itseni takia sinne ulos raahaudukaan, mutta kun koirasta näkee niin selvästi, että se voi paljon paljon paremmin kun sen kanssa käyn aamuisin lenkillä, ni kyllähän sitä sit mielellään repii itsensä ylös.

There's nothing I wouldn't do for my loved ones, and The Dog is one of them.

Eikä ne lenkkimaisematkaan nyt ihan kamalan rumia ole..

Mutta näitä mä en kauheesti välittäis päästäni nyppiä joka aamu..

Tänään ollaan vietetty äiti-pojat -päivää kun a-mieskin on jossain reissun päällä. Aamupäivällä mentiin uimahalliin ja nyt tulee huonon äidin rehellinen tunnustus: pojat on 4 ja 6 vuotiaita ja mä olin heidän kanssa ihka ensimmäistä kertaa uimahallissa! En siis kummankaan kanssa oo ikuna ennen ollut! Pari tuntia me siellä plutattiin. Uitiin, saunottiin, laskettiin liukumäkeä, sukelleltiin, heiteltiin palloa, saunottiin lisää... Ja oli meillä sit kivaa! Pojat oli niin nätisti et välillä mietin että onko ne mun lapsia ollenkaan :) Ihanaa!
Ja oli kyllä ihana myös antaa poreitten hieroa yläselkää joka on vieläkin vähän hellänä tiistain PT-treenistä. Eikä tarvinnut pelätä sinilevää tai järvisyyhyäkään :P
Uimahallin jälkeen kävästiin nopeesti mummolassa ja sit mentiin leffaan katsoo Postimies Patea. Aika rauhassa saatiin leffaa katsoa, ei siellä ollut ku kaks ihmistä meidän lisäksi. Loppupäivä hengailtiin kotona tekemättä mitään sen kummempaa. Iltapalaksi mustikkarahkaa nyt väsättiin, mutta siinäpä tärkeimmät. Aikast ihanan rento lepopäivä siis :)
Huomenna kyllä mun "täytyy" mennä salille (viidennen kerran tällä viikolla.. ups..) koska ensi viikolla mulla on sen verran hyvin töitä, etten taida niin helposti ehtiä. Kauheen vastenmielistä. NOT!

Siitä nilkasta.. se nyt välillä särkee ja välillä taas ei, ei sen ihmeemmin mitään, mutta yks uus tosi kiva häiriö mulle on taas tullut. Tai on se jo jonkun aikaa ollut, en oo vaan tainnut rekisteröidä sitä sen ihmeemmin ku ei se oo ollut niin häiritsevä.
Mutta siis samaisessa jalassa, jossa nilkka krakaa, on ollut jonkinlaisia hermohäiriöitä kun jossain tietyssä kulmassa olen varpaillani. Tuosta päkiän kohdalta lähtee ikäänkuin sähköisku. Koviten tuntuu jalkaterässä, mutta välillä säteilee koko kroppaan ja pahimmillaan on vienyt jalan alta kokonaan. Se ei satu kuin sen hetken kun se iskee, mutta sit lähtee kakkos varpaasta (ja joskus muistakin) tunto ja se pysyy monta tuntia poissa. Alkuun sitä tosiaan oli vaan oikeessa jalassa, mutta nyt on vastaavia paljon paljon pienempiä sähäreitä tullut myös vasempaan jalkaan ja eilen musta tuntu, että vasemmassa kämmenessä ois ollut semmoinen myös, mutta tosiaan hyvin hyvin pieni. Voi olla että se oli jotain ihan muutakin. Tai sitten ei mitään.
Mutta että semmoista kivaa välillä. Ja sit ku on niin saamaton näissä asioissa, ni mulla ei tosiaan oo mitään lääkäriä tai mitään varattuna, että asiaa jotenkin tutkittais. Kai mä taas vaan odotan, että se menee ohi.. helpottaa ikäänkuin itsestään. Yks työkaveri käski mun ottaa pohjalliset takas käyttöön (eli umpinaiset kengät näillä helteillä... blaah!), jotta tulee poikittaiseen holvikaareen kohotus ja hermopinne mahdollisesti helpottais. Tein työtä käskettyä, mutta ei sillä vielä oo ainakaan suurempaa vaikutusta ollut. Tilannetta seuraillen mennään.

Hauskanpitoa, hikeä ja haaveita

Haha! Voinette vaan kuvitella miten ratkiriemukas ilta on alkamaisillaan kun nämä kaksi lähtevät liikkeelle... voi taivas. Tanssittiin niin että ihan hävettää vieläkin, mutta mitäpä siitä, eikös se ole pääasia, että oli hauskaa? Ja tulihan siinä varmasti poltettua kaloreitakin vaikka ja kuinka kun tukahduttavan kuumassa yökerhossa tanssii tuntitolkulla ;)

Mutta lauantaina sitten alkoikin ihana miniloma kun a-mies oli päättänyt lähteä lasten kanssa Yyteriin. Ängin tietysti itseni mukaan (en ois jäänyt pois mistään hinnasta!). Löhöttiin rannalla, leikittiin vedessä lasten kanssa, syötiin helppoa ja nopeeta ruokaa ja nukuttiin koko perhe 3 hengen teltassa. Sunnuntaina leikittiin lisää rannalla ja leikkipuistossa ja ajeltiin kotiin. Olis kyllä jäänyt pidemmäksikin aikaa, niin ihanaa meillä oli, mutta a-miehen oli mentävä töihin maanantaina.
Kiitos maailman parhaalle a-miehelle, joka moisen idean sai päähänsä <3
Mulla taas oli maanantaina vapaapäivä ja lähdinkin sitten lasten ja anopin kanssa Puuhamaahan. Aikast mukava tapa viettää hellepäivää sekin :)

<3 My men <3 @ Yyteri

Tämän aamun aloitinkin sitten PT-treenillä. En ihan tarkkaan itsekään tiennyt, että mitä on tuloillaan, mutta nyt sitten treenattiin selkää, jalkoja ja vähän vatsaakin urheilukentällä. Vähän helpompi treeni mitä aikaisemmat, mutta kyllä siinä jalat tärräs ja hiki virtas silti.
Treenin päätteeksi lähdin vielä koiran kanssa juoksee pienen metsäpolkulenkin ikään kuin loppuverryttelyksi.

No eipä siellä kovin kovaa juostu, sen verran tiheää ryteikköä oli.. mutta onnistuin mä taas astuu jotenkin vinksalleen ja muljauttaa sen himputin nilkkani tosi inhottavasti. Tällä kertaa se nyt ei pysäyttänyt mun menoa, mutta ihan mukavasti se näyttää taas turpoovan >:(
Noh, onneks se ei sentään särje pahemmin.

Tulipahan hikoiltua!

Niin ja nyt se on varmaa, 1.9. mulla alkaa BodyCampin Ms. Fitness -valmennus! Kyllä mä vaan jo odotankin että tää rennosti ottaminen loppuu :P Oikeesti. Onhan se kiva välillä syödä, juoda ja liikkua ihan vaan fiiliksen mukaan, mutta rehellisesti mä olen kyllä niitä ihmisiä, joiden on helpompi noudattaa tiukkoja ohjeita kuin käyttää omia aivoja. Aatella nyt kuinka helppoa: se lukee paperilla mitä syöt, kuinka paljon ja koska ja miten paljon ja miten liikut. Sitten vaan noudattelet niitä ohjeita ja ihmeitä tapahtuu :) Eikä tarvii itse ajatella mitään. Niin helppoa se on!

Ja vielä semmoinen juttu, että vähänkö tuosta Yyterin telttaretkestä ja kauniisti kellastuvasta luonnosta on tullut hinku päästä taas patikoimaan. Viimeks oltiin viime syksynä a-miehen kanssa Kevon reitillä Lapissa ja tänä vuonna meinattiin jättää välistä kun ollaan niin paljon reissailtu muutenkin... mutta se kova polte nyt iski silti! Lappiinhan sitä aina on kaipuu, mutta nyt oon katsellut tuota Kolin aluetta kun sinne ois vähäsen lyhyempi ajomatka... Noh.. katsellaan nyt onko mahdollista mennä vaiko eikö..