Joudun nyt kirjoittamaan puhelimella kun nettiyhteys ei jostain syystä toimi. Maalla asumisen mukavuuksia...
Aika paljon rennommin meni valmennuksen toinen viikko. Maanantaina olin lasten kanssa kotona, vanhempi sairastu vesirokon lisäksi sitten vielä angiinaan. Mutta se ei meitä juuri hidastanut vaan otettiin maanantain projektiksi siirtää työhuone alakertaan ja lapsille yläkertaan omat huoneet. Eli voitte vaan kuvitella miten paljon siinä ravattiin rappuja edestakaisin koko päivän hiki hatussa 😊 Eräänlaiseksi aerobiseksi treeniksi laskisin sen päivän!
Energiaa siis piisaa! Siinä ehkä huomattavia ero mitä oon huomannut tän parin viikon ja sitä edeltävän ajan välillä. Virtaa ois vaikka muille jakaa! Ja se on kyllä ihan hyvä kun välillä on aika paljon pidempiä päiviä.. huomennakin aamu kasista ilta kymmeneen.
Mutajuoksu. Se oli siis lauantaina. Oltiin kilpasarjassa jossa oli jotain 150 juoksijaa. Eli saipahan juosta jos halusi eikä kukaan ollut tukkimassa tietä. No, sen verran mäkistä maastoa, että mulla loppui kunto alta aikayksikön ja jouduin kävelemään melkein kaikki ylämäet. Ja heti toisessa esteessä tietty muljautin nilkkani, mutten onneksi sentään niin pahasti että se ois pakottanut pysähtymään vaikka kipeetä tekikin.
Tänään oli vielä viikon viimeinen treeni joka kulki tosi kivasti. Ihan helmeä kun oon pitkästä aikaa saanut kyljet ja vatsalihakset taas kipeiksi 😉
Ensi viikolla testataan itsekuria kun ois kaverin tuparit ja juhlintaa Helsingin yössä.. Mutta en usko että tulee olemaan mikään ongelma, sen verran kova into päällä tässä touhussa taas. Eikä se ainakaan yhtään hälvene kun face ja insta pursuilee kuvia Jyväskylän karsinnoista.
Voi juku kun mullakin ois joskus varaa kisaamiseen...
Aina voi haaveilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti