Höpöhöpöhöpö...

Perjantai ja viikon kaikki salitreenit tehty! Viikonloppu siis lupa levätä :) Tai levätä ja levätä.. huomenna on tosiaan pojan synttärit ja ihan mielenkiintoista on ollut leipoa muffineja, pipareita ja täytekakkua kun ei ole aavistustakaan miltä ne maistuu :P Kovin tuossa miehen kanssa kyllä pohdittiin, että jos osa tarkoitusta tällä valmennuksella mulle on löytää se semmoinen hyvä, normaali suhde ruokaan ja syömiseen, niin onko se sitten ihan kamalaa syntiä jos nyt oman lapsen syntymäpäiväkahvilla otan palan kakkua..? Päätös jäi nyt mulle, mutta en ole vielä osannut sitä tehdä. Ehkä teen sen huomenna siinä kahvipöydässä sitten.
Kotiin tullessani mies tosiaan hääräs jo keittiössä. Teki itselleen ja lapsille pizzaa. Hän tekee ihan mielipuolisen hyvää pizzaa, mutta ihme kyllä, ei tuntunut yhtään pahalta katsoa vierestä sitä herkuttelua. Ehkä siihen vaikuttaa se kun InShape 2014 fb-ryhmässä eräässä keskustelussa mulle eilen illalla selkis, että mun kuuluu syödä yksi ylimääräinen välipala kun päiväni ovat niin pitkiä. Tänään sen extra välipalan sitten söin eikä ole huutava nälkä tai kiukkukaan näyttäytynyt. Tiukkaa kyllä teki vetästä lounasta nassuun jo klo 9.30 kun just olin salin jälkeen tietysti juonut ison satsin palkkariakin.
Salilla oli taas ihan huippua ottaa ne pari kiloa painavammat käsipainot mitä viimeksi. Niin ja hooverissa huomasin jotain todella hämmentävää! Kaikki synnyttäneet naiset tietää varmasti, että se vatsa ei ole enää entisensä. Mulla se on hoover-asennossa aina roikkunut suoraan maata kohti. Nahka sillai löysästi. Kyllähän se nahka seisten näyttää hyvältä, mutta vähänkin kun kumartaa ni plop ja siinä se roikkuu, löysä pussi. Noh, vilkaistuani hooverissa sivupeiliin siellä oli tämän näköistä:

Ei roiku vatsanahka! Tai ei ainakaan niin pahasti. Mä en tiennytkään että se nahka siitä voi vielä jotenkin palautua tai jotain kun viimeisestä raskaudestakin on kuitenkin se 4 vuotta. Hehe! :) Niin ja ihanasti mieskin sanoi illalla  kotona kun hihattomalla paidalla olin: "On nää sun kädet aika tujut". Aww, vähänkö hän oli ihana. Harvinaista, joten pisteet kotiin, todellakin. Hyvä mieli siis ehdottomasti saanut olla tänään.
Huomenna sillä aikaa kun lapset on jujutsussa aattelin mennä katsoo jos pääsisin solariumiin jonnekin. Vältän solariumia kyllä aina viimeiseen asti, mutta tää iho menee ihan järkyttäväksi melkein joka talvi / kevät jossain kohtaa ja tulee muutaman solariumkäynnin jälkeen taas kuntoon. Nyt on reidet niin kirjavat ja kutiavat vaikka kuinka rasvaan ja hoidan, että ennemmin sitten meen sinne solkkuun ku kärsin turhaan. Kasvoihin täytyy vaan muistaa laittaa aurinkorasvaa aamulla.
Just näin diipadaapa, jospa sitä koittas hilata ittensä nukkumaan ku kerrankin on pieni mahis yli 7 tunnin yöuniin. Öitä!