Herkkuja ruokapöydässä

Huh huh. Kello on kohta yhdeksän ja vielä on pari synttärivierasta alakerrassa. Melkoiset pirskeet on ollut. Pyysin mummoa leipomaan vähän jotain kun itsellä ei aika eikä lompakonnyörit mihinkään järin ihmeelliseen taipunut. Noh, mummohan toi pellin mustikkapiirakkaa, pellin mokkaruutuja ja pellin tonnikalapiirakkaa. Niiden lisäksi pöytä notkui suklaasta, irtokarkeista, täytekakusta, muffineista, kekseistä ja maustevoipatongeista. Täytekakkua koristellessani nuolaisin kermavaahtolusikan puhtaaksi ja kakkua takaisin jääkaappiin laittaessani nappasin pöydälle tippuneen sormenpään kokoisen kikkaran suuhuni. Siinä mun osuuteni herkuttelusta. Morkkista ei ole, mutta tiedän sentään suurinpiirtein minkä makuista kakkua sankarille tuli leivottua :)
Vieraat tuli neljän aikaan ja kaikki oli vielä puoli seiskalta paikalla kun mulla alkoi olemaan niin kova nälkä, että oli pakko syödä päivällinen. No siinä mä sitten lämmittelin oman päivälliseni ja menin tyynen rauhallisesti pöydän viereen sinne piirakoiden ja kakkujen keskelle sitä syömään. Toinen sisko kysy jotain "Ai ooks sä jollain dieetillä?", johon vastasin ihan vaan että juu olen. Ensin vähän pelotti, että hän alkaa "dissaamaan" mua tai tätä dieettiä, mutta onneks miehen veljen vaimo siinä vieressä alkoi sitten saman tien kertomaan miten joku tuttu oli ollut Jutan SuperDieetillä ja saanut huikeita muutoksia aikaan. Se loi taas lisää uskoa siihen, että mäkin saan itsessäni muutoksia aikaan ja todella voin saavuttaa tavoitteeni riippumatta siitä mitä muut aiheesta ajattelee. Eikä kukaan sanonut kertaakaan, että ota nyt itsekin kakkua. Ja jännä juttu, että eipä oikeestaan ollut edes vesi kielellä kertaakaan koko päivänä. Ehkäpä se lusikan nuolaiseminen riitti kertomaan, että eipä ne oikeastaan edes ole mitään järin ihmeellisiä makuelämyksiä. Kana, pasta, parsa- ja kukkakaali sekä raejuusto maistuivat oikeilta herkuilta.

Ja en mä mihinkään solariumiin päässyt sillä välin ku lapset oli jujutsussa. Mutta ehdin mä käydä postista hakee Body Actionin tilauksesta jälkitoimitukseen jääneet lesitiinit. Melko erikoisilta haisee, mutta kyllä ne iltapalalla rahkan joukkossa meni melkein huomaamatta. Vielä tarttis varmaan sitä magnesiumia saada haettua apteekista. Tänäänkin on jalat ollu niin merkillisesti kipeet että. En aina edes tunnista mistä kohtaa ne särkee, mutta tosi omituisilta tuntuvat. Ehkäpä huomenna täytyy mennä koiran kanssa rauhalliselle kävelylenkille, josko se auttas ensihätään.
Näitä ruoka-aineita kun ihan ei tarpeeksi saa lautaselle laitettua.. paljon, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi.