Katariina tuli meille lauantaina taas yökylään ja eipä me paljon muusta taidettu puhua kuin liikunnasta, salitreeneistä ja ruuasta.
Ja tietty vertailtiin meidän InBody mittauksia. Mä oon suorastaan ärsyttävän "normaali" sen mittauksen mukaan. Just näin pitäis olla hyvä. Ei sitä en hyväksy. Mä en halua olla tavallinen ja normaali. Keskiverto. Ei mä haluan olla enemmän.
Tänään sunnuntaina lähdettiin aamupalan jälkeen koiran kanssa metsään tallustelemaan. Joku neljän kilsan lenkki ja vähän vajaa tunti tais mennä. Ei siis mitään kovaa vauhtia, mutta hiki mulla oli kun kotiin päästiin. Vähän tais olla liikaa vaatetta vaikka pakkasta yli kymmenen astetta olikin ja taitaapa se aurinkokin jo vähäsen lämmittää. Virtaa siitä ainakin saa jos ei lämpöä. Niin ihanaa olla auringon paisteessa raikkaassa ilmassa ulkona! Arkisin kun se ei oikein tahdo onnistua.
Lenkin jälkeen mentiin saunaan ja laitettiin ruokaa. Seitiä, täysjyväriisiä ja salaattia. Ihanan helppoa, ihan hyvääkin ja terveellistä. Iltapäivällä mummolassa sitten iskettiin taas kiusauksia nenän eteen kahvi pöydässä. Pullat ym. tuoksui kyllä hyvältä, mutta rohkeesti vaan kaivoin laukustani rahkaa ja mummon pakastimesta marjoja ja söin sitten ne siinä teen kanssa. Eikä kukaan edes kysellyt sen enempää mitään kun oon ihan avoimesti kaikille jutellut, tästä pikku projektista. Ja kyllä sitä joka kerta tulee sellainen itsensä voittanut olo kun vesi kielellä haistelee jotain herkkuja ja pystyy kieltäytymään niistä.
Mutta nyt vielä lasten pk-reput ja oma salikassi lähtövalmiiksi jotta ehtii aamulla ajoissa salille rääkkäämään selkää ja takareisiä. Huomasin tuossa että mulla onkin aivan liian kapea yläselkä, sille siis piiskaa huomisaamuna ja ihan olan takaa. Motivaatiota ei ainakaan puutu! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti