Ihan rehellisesti. Onpa ollut harvinaisen paska päivä.
En oo pariin yöhön nukkunut juur yhtään, enkä edes osaa sanoa tarkalleen että miksi en. Eli väsyttää ihan hitosti. Pari päivää ollut myös semmoinen olo kuin ois kokoajan nälkä ja oon kuitenkin pysynyt suurinpiirtein sallituissa raameissa.. eli oon kyllä ihan saanut reilusti syödä, mutta tuntuu kuin mikään ei riittäis. Ja samalla tuntuu, että vaan lihoon ja paisuun vaan entisestään koko ajan vaikka on nälkä. Eli väsymys ja nälkä ja peilikuvalle tekis mieli oksentaa. Niistä lähdetään.
Noh, otin sit päivällä vajaan tunnin päikkärit. En saanut silloinkaan nukuttua sen pidempään ku tuli nälkä. Ja ajattelinpa sitten ettei se nyt niin iso rike ole, jos syönkin välipalan tavallaan tupla-annoksena. Ja sen tein. Siitä seuras älytön turvotus ja vielä älyttömämpi morkkis.
Sit aloin arpoo josko lähtis salille tai lenkille, jotta turvotus helpottais ja päätin sitten että lenkille.. (vaikka piti olla totaalinen lepopäivä). Kunnon lenkki buustaa aina aineenvaihduntaa. Tosi hyvä idea. Odotin toki n. 1,5 tuntia välipalasta ennen kuin lähdin, mutta silti n. 3 km juostua meni pakki ihan sekaisin. Eli ei auttanut kuin kävellä välillä. Ja sekös potutti sekin. Vikalla parilla kilsalla aattelin, että otan kunnon loppukirin ku tuli niin hyvä biisikin spotifystä. Astuin sitten jonkun isomman kivenmurikan päälle, jonka seurauksena taitoin valmiiksi kipeän nilkkani tosi ihanasti. Tuntui kuin siellä ois jotain oikein rätissyt rikki ja sattui ihan julmetusti. Ei muuta kuin nöyrä puhelu a-miehelle, että hyppääs mönkijän selkään ja tuu hakee mut täältä metsästä.
Mutta turvotus oli sentään tipotiessään (tai siirtynyt vatsasta nilkkaan). Nälkä ei.
Nyt vetelen iltapalaa toistamiseen tänä iltana... Ja nyt sekin loppui ja vieläkin on nälkä.
Suoraan sanottuna, vituttaa.
Taidan klenkuttaa alakertaan syömään vielä yhden protskupatukan ennen kuin itken itseni uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti