Tosin viime yönä molemmat pojat tuli meidän väliin ja mylläsivät siellä ku mitkäkin ja mulla oli about 30 cm leveä kaistale reunassa tilaa nukkua.
Kello soitti viideltä; time to hit the gym!
Sopivasti kiukkua eilisestä alla, latausjuomat vielä buustaamaan ja treenissä meni kaikenkaikkiaan:
Jalkaprässi 37 x 100 kg, 8 x 90 kg
Pallokyykky (jumppapallo seinän ja selän välissä) x 45
Smith-kyykky 10 x 55 kg, 22 x 50 kg
Maastavedot 6 x 60kg, 16 x 50kg
Askelkyykky 8 kg:n käsipainoilla 22 / jalk, ilman käsipainoja x 15/jalka
Kyykky 8 kg:n käsipanoilla x 37
Ja loppuun vielä vatsoja kolmella eri liikkeellä.
Nämä siis kaikenkaikkiaan lukemia, toki olen jaksottanut toistoja ja palautellut.
Aikaa kuilui tunti ja 15 minuuttia. Pohkeet katsoin parhaaks jättää tekemättä kokonaan, sen verran tuo nilkka poltteli :(
Hiki valui solkenaan, naama helotti ja melkoinen puhina päällä. Mielestäni aika tehokas treeni. Correct if I'm wrong...
Palkkari mulla oli tosiaan päässyt loppumaan, eikä fitnesstukun tilaus ollu vielä tullut, joten menin sitten kauppaan heti treeneistä hakee sitä. Kassoilla oli kamalat jonot ja mulla se yks pieni trippipurkki kädessä ja eikös siinä kohtaa puhelin soi ja päiväkodista soitettiin, että nuorempi poika itkee tihrustaa vaan kun vatsaa sattuu niin kovin. No, mä vein palkkarin takas hyllyyn ja lähdin hakee poikia kotiin. Toivottavasti treeni ei nyt ihan harakoille mennyt ku en saanut sitä palautusjuomaa..
Tietokoneeni motivaatio kuvia / lausahduksia katsellessani taas monenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Mun todellakin täytyy nostaa tää treenaaminen ihan uudelle tasolle, koska ruokaa mä en halua vähentää yhtään. Siitä en tulis kun kiukkuseksi ja huonovointiseksi. Jatkossa siis jokaikinen treeni vähintään yhtä kovalla teholla mitä tänään ja jahka tuo nilkka tuosta tokenee, niin sitten alan lisäilee aerobisiakin enemmän. Ja ehkä vielä yks kotitreeni viikkoon salitreenien lisäksi.
Eilen pahimmillaan tuli semmoinen antaa olla -olo, mutta luojan kiitos, sitä kesti ehkä nanosekunnin.
Siihen päätökseen mä alan nyt vakavasti kallistua, että ostan uuden Liten InShape valmennuksen. En mä viitsi lähteä sooloilee sen advancedin treenien kanssa. Kun kerran nytkin mun tulokset nähtävästi on muovautunut tooosi hitaasti, niin tuskimpa se auttais asiaa, että lähtisin sooloilee asian kanssa, josta en niin kamalasti todella edes ymmärrä. Seuraava lite vaan entistä kovemmalla intensiteetillä. Kivempi se on että tuloksia tulee edes hitaasti kuin se ettei niitä tulis ollenkaan.
Tämän aamupäivän oon mantrannut itselleni koko ajan:
Ja pakko sitä hokemista on jatkaa.. muutokset todella näyttää mun kohdalla ottavan aikansa, mutta niitä saa kyllä luvan tulla! Mä en tosiaan aio hävetä itseäni enää kun bikinit päällä sitä "joutuu" kesällä kuitenkin bousailemaan.
Lisää vaan työtä ja hikeä. Jokainen lihas ja muoto on ansaittava.
Ja ennen kaikkea pitäisi jaksaa uskoa itseensä, vaikka kuvat eivät puhukaan puolestaan. Pitäisi uskoa omaan olotilaan ja rautaan, jota kuitenkin nousee ja aina vaan enemmän. Se on se vaikein osio, jaksaa uskoa itseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti