Throw all the iron into the flames

Hmmm... onkin vierähtänyt hetki edellisestä blogikirjoituksesta...

Tuossa viime vkonloppuna olin Lontoossa ystävän kanssa. Reissua edeltävänä viikkona tein töitä ihan hullun lailla, mutta ehdin sentään myös treenata ihan niin kuin kuuluu. Lontoossa oli ihanaa, kuten aina. Se on jännä miten sinne saapuessa tulee aina olo kuin kotiin tulisi. Sama juttu pätee Lappiin ja tietysti The Kotiin, Saloon.
Reissun päällä en miettinyt yhtään mitä suuhuni laitan vaan menin ihan fiiliksen mukaan. Tuli syötyä herkkuja jos (ja KUN) siltä tuntui ja juotua olut ja drinkki jos toinenkin.

Reissun jälkeen on ihan ohkasesti ollut käynnistysvaikeuksia arjen kanssa. Ekaa kertaa yli vuosiin kroppa alkoi osoittaa mieltä liian vähäisestä nukkumisesta. Jotain rytmihäiriöntapaista ylimääräistä tykytystä tuli vähän väliä ja olin vaan ihan käsittämättömän väsynyt. Mutta se alkaa jo onneks helpottaa. Kolme salitreeniä on tähän mennessä tähän viikkoon mahtunut ja huomenna ois tarkoitus rutistaa vielä viimeinen jos vaan ehtii kun on nuoremman pojan syntymäpäivä.
Aamulenkille oon vääntäytynyt tällä viikolla vaan kerran... uni on ollut tärkeämpää. Josko ensi viikolla sais taas otteen jo niistäkin.

No coffee replaces a good night sleep... Even though you try to drink a pot or two..

But still made it to the gym! And wearing new pants I bought from London of course :)

Ai niin ja niistä uuden vuoden lupauksista! Kävin kampaajalla kotikaupungissani! Se siis on suoritettu ja aion kyllä mennä uudestaankin :) Ja aloin lukee ensimmäistä kirjaakin jonka ostin lentokentältä matkalla Lontoosta kotiin. Gone Girl. Vaikuttaa todella hyvältä näin ensimmäisen sadan sivun jälkeen. Ja töitä.. niitä tuli tähän viikkoon nyt liki 50 tuntia, eli ihan hyvällä mallilla senkin lupauksen kanssa.

Nyt tässä mun tekstin jäsentelyssä ei oo kyllä mitään tolkkua.. sen verran taitaa taas väsyttää. Tai ihmekkö tuo. Aamulla sali ja heti perään töihin josta kotiin siivoomaan ja valmistelemaan huomisia juhlia. Polar loop näyttää, että päivän aktiivisuustavoitteesta saavutettu 106 %. Sain a-mieheltä moisen kapistuksen joululahjaksi, mutta käyttöön sain sen vasta tällä viikolla kun halusin vaihtaa väriä eikä mustia ollut heti varastossa. Ihan hauska härveli :)

Eilen tutkiskelin vähän lisää opiskeluvaihtoehtojakin... eikö mulle mikään riitä? Vastaus on: ei. Tällä kertaa ihan harrastusmielessä jotain ihan muuta. Ja tänään tuli eteen jotain todella hämmentävää.. siis hyvällä tavalla. Mutta sitä asiaa mun täytyy sulatella ja selvitellä vielä itsekseni ja erään henkilön kanssa lisää ennen kuin uskallan sanoa mitään enempää.

Mutta rautoja riittää, joten heitetään kaikki vaan liekkeihin, kyllä siitä ihan hyvä soppa syntyy.