Elämä ei vaan lakkaa hämmästyttämästä. Niin hyvässä kuin pahassa. Miten täällä onkaan vielä hyviä ihmisiä, jotka vilpittömästi ja pyytettömästi toivoo toisille, liki tuntemattomille ihmisille pelkkää hyvää ja on valmiita auttamaan. Miten sitä vetääkään sanattomaksi kun itse tällaisen ihmisen kohtaa. Mitä minä muka olen tehnyt ansaitakseni jotain tällaista?
Ja heti seuraavaan hengenvetoon sydäntä puristaa niin kovaa kun ympärillä tapahtuu niin paljon kamalia asioita. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni. Joka ikinen hetki pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä mitä itsellä on, miten hyvin asiat oikeasti ovat, vaikkei joka hetki siltä tunnukaan.
Sanaton.
Tämä viikko tähän asti:
Maanantaina viikon eka ja todennäköisesti vika sali treeni. Rinta-olkapäät-ojentajat. Treeni luisti hyvin ja treenin päätteeksi palaveri ihmisen kanssa, joka haluaa auttaa mua kohti mun unelmia.
Eli onpa sekin nyt vihdoin selvää mitä tämän Bodycampin Ms.Fitness valmennuksen jälkeen teen :) Uudet suunnitelmat uuden valmentajan kanssa.
Sanaton.
Mitäköhän tästä blogin kirjoittamisesta enää tulee kun vedän sanattomaksi joka tilanteessa..
Noh, syy miksi maanantainen treeni jäi todennäköisesti viikon viimeiseksi on flunssa, joka alkoi maanantaina jo päänsärkynä ja tiistai aamuna homma oli selvä. Kurkkukipua ja semmoista normia flunssan oiretta. Lääkäriltä kävin hakee reseptin duactia, mutta saikkua se ei kirjoittanut kun ei ole kuumetta. Eikä sillä, että en mä sitä saikkua olon puolesta välttist ois kaivannutkaan... kunnes tiistai-iltana töissä alkoi oikea ranne tuntumaan merkilliseltä ja keskiviikko aamuna puuro piti syödä vasurilla. Töihin silti menin ja päivän mittaan se vähän sentään helpotti.
Töitten jälkeen menin omalle työpaikalle, jossa yks fyssari sitä katsoi ja kertoi, että jännetuppitulehdushan se siinä. Jippii! No, hän teippas sen ja näytti millaista liikettä voin tehdä mikä voisi auttaa eikä se tänään torstaiaamuna ollut enää yhtään niin kipeä. Töihin nyt menen taas illaksi, että ihan mielenkiintoista nähdä mitä se siitä meinaa..
Mutta jos jotain hyvää täytyy kaivaa tästäkin asiasta, niin jos kerran kipeeksi tarvii tulla niin hyvä että nämä kaksi kohtuu pikkuista juttua, flunssa ja jännetuppitulehdus, ovat nyt päällä yhtä aikaa, niin ei tarvii sitten niin pitkään sairastaa (kop-kop-kop!) ja hyvä että ne on just nyt kun ollaan valmentajan kanssa uusista treenikuvioista vasta alustavasti juteltu niin pääsen sitten täysillä aloittamaan uudet treenit jahka tästä parannutaan.
Eli vaikka olen vähäsen kipeä niin fiilis on silti korkeella ja motivaatio todellakin huipussaan.
Nyt vaan kohdistan kaiken energian paranemiseen :)
Perjantaina vielä muutama tunti omia töitä, mutta sit vkonloppu onkin vapaata! Eli 12 päivän työputki tällä kertaa päätetään menemällä nuoremman pojan kanssa Helsinkiin ystävän luo ensin yökylään ja lauantaina Disney on Iceen! Meillä on oikein VIP-paikat kolmannelta riviltä :) Vähänkö jännää! Sunnuntaiksikin ois töitä tyrkyllä, mutta a-mies lähtee sunnuntaina reissuun niin kyllä mä haluan olla silloin kotona... ja on niitä töitä nyt tehty tälle parille viikolle ihan riittävästi, eikö?
Ja loppuun vielä pakollinen salipukkariselfie... ja tää on rinta-olkapäät-ojentajat -treenin jälkeen! Ehkäpä mä joskus saan sen sixpackin sit kuitenkin...? Reeniä reeniä prkl!
 |
| ps. sori ällöttävä treenialusvaatekuva :P |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti