Ääni - poissa, itsetunto - paikalla

Jeps, viime viikko oli tosiaan sen verran täynnä töitä yms. ohjelmaa täynnä, että treenit jäi aika vähälle. Sit lisäks alkoi jonkun sortin flunssan tapainen vaivaamaan, niin en sitten jaksanut treenien väliin jäämisestä paineita ottaa. Salille ehdin siis vain kahdesti, mutta lenkkejä sain sentään tehtyä 6. Tai no okei, yksi niistä nyt oli niin hidas ja rauhallinen kun oli kaveri ja hänenkin koira mukana, ettei sitä ihan lenkiksi voi laskeakaan.

Nuori leikkisä sakemanni ei tahtonut millään antaa vanhan herran olla rauhassa.. komentaminen vähän hidasti menoa ;)

Aamulenkeillä alkaa olla jo tarvetta taskulampulle... Melko mielenkiintoista metsän keskellä... :O

Tosiaan kurkku oli kipeä pari päivää ja sitten perjantaina lähti ääni. Lauantaina olikin taas yhdet juhlat, joten eipä se ainakaan helpottanut tilannetta ja edelleen on ääni poissa. Tosi mielenkiintoista tehdä töitä kun tarttis mun asiakkaille jotain puhuakin :)
Tänään en siis vielä salille mennyt ja taidanpa jättää huomennakin menemättä. Jos kerrankin olis viisas ja antais itsensä parantua kunnolla ennen kuin alkaa rehkimään. Lenkillä kyllä olin aamulla, mutta käveltiin aika rauhaksiin. Ja huomenna aion myös mennä. Yllättävän mukavaa tuo vesisateessa kävely. Ei ollenkaan kurjaa kun on asianmukaiset varusteet. Suosittelen! Ilman on raikasta, ei ole ötököitä, metsä tuoksuu ihanalle..

Juhlimista, juomista ja herkuttelua on juu ollut koko vuoden edestä ja vähän enemmänkin. Odotan jo aikast kovin syyskuuta ja 1. pvä alkavaa valmennusta. Jotain rotia tähän touhuun. Tässä kesän aikana on sen sortin plösähdys kropassa tapahtunut että huhuh. Mutta semmoisen uuden aika kivan jutun itsessäni huomaan, että se ei niinkään edes ahdista. Ei oikeestaan ollenkaan. Mun on ihan ok olla tässä kropassa vaiken olekaan tavoitekunnossa. Tiedän, että tästä muutos parempaan on vain ruokavaliosta kiinni, treenattuahan on tullut pääasiassa ihan yhtä paljon kuin ennen kesääkin.
Ehkä se on tää ikä :P tai jotain. Kuuluuko kolmekymppisen vaan osata olla sinut itsensä kanssa?
Tai sit se johtuu siitä kun lihasmassaa on saanut kasvatettua kuitenkin jonnin verran sinne rasvan alle niin ryhti ja muodot pysyy vähän paremmin siedettävinä..? Who knows, mutta samapa tuo.

Tuolla lauantaisissa pirskeissäkin ihan puskista yksi a-miehen ystävä, jota en ollut muutamaan kuukauteen nähnyt, tokas mulle: "Täytyy kyllä sanoo, että oot aika kovassa tikissä". Vähänkö tuntu hyvälle, varsinkin kun tiedän, että olen jonkun verran "kesäkiloissa". Ja vielä kivempi oli huomata itsessäni se, että pystyin ottaa sen kohteiliaisuuden vastaan "ylpeästi" enkä "häpeillen ja nolostellen" kuten ennen. Pystyin siis myöntämään, että niin taidan olla, enkä vähätellyt itseäni. Se on minulta paljon se! Mä oon (ollut) maailman huonoin ottamaan positiivista palautetta mistään vastaan, mutta ehkä siihenkin on tulossa nyt muutosta. Onko mun itsetunto sittenkin.. olemassa?