From A to Z

No niin! Nyt on työpäivä takana, kupponen kahvia vieressä, lapset syötetty ja laitettu lastenohjelmat pyörimään (kun ulkonakin välillä sataa!) niin mulla ehkä on mahis saada kirjoitettua tännekin välillä jotain :) Melkein ehti tulla ikävä näitä mun omia pieniä hetkiä täällä suljetun oven takana tietokonetta näpytellen.

Jep jep, eli Lontoon reissu meni siis aika ranttaliksi enkä siitä seuraavallakaan viikolla saanut kunnolla arjen rytmistä syömisten ja treenien suhteen kiinni. Tai olin mä kolme kertaa salilla ja kolme kertaa aamulenkillä, mutta jotenkaan mikään ei tuntunut niin hyvältä mitä ois pitänyt. Melkein vois jopa sanoa, että tuli semmoinen pakkopullaa olo.
Mutta syyllinen taisikin löytyä ruokavaliosta... Käytiin mummolassa monena päivänä ja en siinä kahvipöydässä sitten sokereita säästellyt ja pojat oli mummolassa useamman yön, joten yhtenä iltana maistui a-miehen kanssa skumppa ja toisena käytiin terassilla yksillä... ja jäätelöä, sitä tuli varmaan joka päivä syötyä.

Vaa'alla en oo uskaltanut käydä, mittanauhasta puhumattakaan. Mutta kuten oon sanonut, kesän meen rennosti ja sitten syyskuussa aloitetaan taas toden teolla. Mutta pientä skarppausta silti tarvitsin.

Vkonloppuna oltiin merellä, vielä ei levä ollut saavuttanut meidän vakisaarta. Mitään herkkuja en itse mukaan ostanut, vaan pakkasin välipalaksi mukaan proteiinipatukoita ja rahkaa. Aurinko paistoi täydellä teholla ja vesi oli ihanan lämmintä. Saipahan tämäkin kalkkilaivan kapteeni kesän ensimmäiset rusketusraidat :)

Ihana, viilentävä meri!!

Ja illalla mitä parhain hetki; oma rauha, koukuttava kirja ja mukiin menevät maisemat <3

Ja vihdoin oli viikonlopun jälkeen kunnolla levännyt ja reissusta palautunut olo! Huh huh! Rankkaa se semmoinen 30 vuotta täyttäminen ;)

Eli maanantaista heti alkoikin taas treenit ja arki muutenkin sujua huomattavasti mukavammin. Taas on treenien jälkeen paikat ihan juntturassa niin kuin kuuluukin näin pitkän tauon jälkeen ja salilla on helpointa hengittää vaikka näillä helteillä hiki valuukin pelkästä paikoillaan seisomisesta.

Back on track with breakfast... ommommom... oman maan marjat <3

Eilen törmäsin salilla PT:hen ja koitetaankin katsoa ensi viikolle aikataulut yksiin treenin merkeissä. Todennäköisesti jalat-olkapäät -treeni. Sitten seuraava kerta onkin ensimmäinen ystävieni mulle synttärilahjaksi antama pt-treeni.. jonka sisältöön minulla itselläni ei kuulema ole mitään sanavaltaa. Pääpointti, että treeni tulee olemaan niin kova, että todella muistan piiiitkään kiittää tyttöjä ;) Saas nähdä mitä tuleman pitää..

Ja mitäs sitten... Niin taisin luvata tuossa pikapostauksessa vähän avata niitä kuvia ja fiiliksiä.
Tosiaan tuon parin viikon löysäilyn ja porsastelun jälkeen oli olo kuin kaikki kovalla työllä kasvatettu lihas ois haihtunut savuna ilmaan ja silkkaa löysää läskilöllöä tullut tilalle... Todella ällöttävä olo. Mutta kuten tänään rinta-kädet treenin jälkeen otettu kuva paljastaa, on siellä jotain vielä jäljellä :)

Jopa reisissä, vaikka yläkroppa vaan on treenin jälkeisessä pumpissa! Hihii!
Ja pari viimeistä fiiliskuvaa taisikin tulla suurinpiirtein selostettua jo tuossa aiemmin... I don't sweat, I sparkle ja Gym is my drug and I need my fix..

Mutta sitten FREDDYT! Jee mulla on vihdoin ikiomat freddyt ja vieläpä farkku-sellaiset! Ei parempaa persettä kyllä millään muilla housuilla taio, sano mun sanoneen! Mulla nyt on kohtuullisen kokoinen peräpää jo valmiiksi, mutta kyllä nää pökät sitä kummasti muotoilee entistä pyöreämmäksi :P Ehkäpä joskus saan otettua vähän parempaa kuvaakin niistä, mutta tämä nyt ensihätään.

Ja sitten nämä pari vähän syvällisempää ajatusta sisältävää kuvaa...

Mikä oikeasti tekee elämästä ihan oikeaa elämää. Ei ainakaan se, että tuhlaa sen pelkkään laskujen maksamiseen. Toki se nyt on varsin oleellinen seikka, mutta kyllä elämässä pitää olla mielekästä sisältöä. Jotain sellaista, että todella tuntee elävänsä. Sitä tässä on tullut viimeaikoina pohdittua.. mikä on mulle sellaista, että todella tunnen eläväni? Se että tunnen olevani vapaa tekemään asioita, joita todella tahdon tehdä. Se että uskon itseeni, että pystyn saavuttamaan asioita, joita todella tahdon saavuttaa. Esimerkiksi. Onhan niitä paljon muitakin, mutta nämä nyt on ne tärkeimmät.

Jepulis. Huomenna vielä viikon viimeinen, neljäs, treeni. Joo mä tiedän, ei ihan kaikkein järkevintä treenata neljänä päivänä peräkkäin, mutta perjantaina en ehdi kun on aamusta jo töitä ja illalla meen yhden ystävän kanssa sellaisen "uuden" paikallisen yökerhon avajaisiin, joka on siis ollut jo aikaisemminkin vuosia sitten olemassa ja jossa minä ja tää mun ystävä ollaan oltu aikoinaan töissä (kuten myös a-mies). Eli todennäköisesti tulee siideri tai kaks hörpättyä vielä kun kesä on ja rennommalla otteella mennään, joten loppu viikonloppu on säästettävä levolle.
Ja sitäpaitsi huomenna:

Eihän sitä voi todellakaan skipata :D

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän postaukseni.Work hard, stay focused, desing a life you love!