Olen todella huono ottamaan itsestäni kuvia, varsinkaan kovin edustavia sellaisia, mutta nämä kuvat kertovat ehkä juuri siksi parhaiten minusta. Ja pahoitteluni, osassa kuvissa olen tod.näk. vasta heränneenä alusvaattesillani. Saa lopettaa lukemisen myös tähän :)
Mutta ensimmäisenä:
Tämä on se tilanne josta suunnilleen dietille lähdettiin. Eletään toukokuun alkua.
Ehkä vähän parempaa kuvaa kunnosta toukokuun puolivälin paikkeilta:
Toukokuun lopulla ehdin ensimmäisen kerran veneilemään.. mukaan pakattiin myös treenikamat, tottakai:
Kesäkuun alussa lähti näköjään vaatteet vähenemään :P
Kesäkuun puoliväliä:
Juhannuksena vielä hymyilyttää ja elämä on ihanaa:
Heinäkuun puolivälin paikkeilla alkoi kylkiluut hiljaksiin kaivautua esiin:
Lomaa, treeniä, perhettä.. ei hullumpi heinäkuu:
10v. hääpäivää juhli tämä vaimo varsin väsyneen näköisenä heinäkuun lopulla:
Mutta onneksi väsyneet silmät on helppo peittää aurinkolaseilla :) Ja tässä kohtaa nuo pullistelevat suonet olivat jo ihan arkipäivää:
Ihan niin tiuhaan ei enää tullut kuviakaan otettua... Päänsäryt olivat mukana kuvioissa ja sen kyllä näkee silmistä. Elokuun puoliväliä siis mennään tässä:
Tiimipäivään mennessä piti meikillä koittaa saada vähän pirteämpää ilmettä... mutta eipä sekään tainnut onnistua.
Mutta jaksoin mä silti treenata! Vaikka naama olikin pelkkää luuta ja ihoa enää elokuun lopulla:
Näitä kuvia ottaessani mä muistan ajatelleeni itsestä pelkästään negatiivisia asioita. Näin vain ylimääräistä siellä ja läskiä täällä. Samana päivänä töissä kauhistelin työkaverilleni, että hyi olkoon, olenko mä oikeasti tuon näköinen... Noh, päätä itse:
Syyskuun 10. mä suunnittelin ottavani kivan kuvan itsestäni kun oli niin kaunis päiväkin... mutta noiden silmien takana ei kyllä liiku enää mitään..
Mutta on sillä mielellä silti vaan valtava voima. Täyttä höyryä treeniä ja aerobista siis edelleen:
Syyskuun puolivälissä mä löysin töistä uuden kaverin. Oltiin ihan saman näköisiäkin:
Ja viimeiset kuvat ennen kisadietin päättymistä:
Kisapäivänä rentoa oleilua A-miehen kanssa laivalla. Melko väsynyt eukko, mutta olihan se mukava pukeutua hihattomaan:
Pikkuhiljaa sitä on palauduttu, vaihtelevasti enemmän ja vähemmän huonosti voiden. Liikunta, luonto ja perhe parhaimpina lääkkeinä.
Ja nyt mä aion keskittyä ihan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja asioihin jotka ovat oikeasti tärkeitä.
Vielä on paljon opittavaa ihan kaikesta, mutta sitä tää elämä on. Ehkä mä palaan siihen oppimiseen vielä seuraavissa postauksissa jollain tasolla ainakin ;)
Ja vähänkö mä saan olla onnellinen kun kuitenkin kroppa ja pää kesti tämän kaiken.
Nyt otetaan aikaa oikeasti tärkeille asioille ja ihmisille. Kiitos kaikille jotka joutui sivusta kestämään tämän mun henkilökohtaisen hullutukseni ja kiitos kaikille rakkaille jotka olette vielä siinä mun vierellä.
Perhe on tärkein ja heti perässä ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti